Olen kipeä tai oikeammin ollaan Ällän kanssa molemmat kipeitä. Miulla (tosi yllättäen) poskiontelot tukkeutumassa ja Ällällä kuumetta. Kiva syksy.
Aamupäiväryhmä on alkanut ihan hyvin. Vaikka miulla onkin tässä muutaman päivän ollut olo että en olekaan sairas o.O Tunnistan tunteen johtuvan siitä että vaakakuppi on taas siirtymässä toiseen suuntaan eli maniaa kohti ja tiedän järjelläni sen tunteen olevan väärän mutta valitettavasti se ei oikein helpota tilannetat. Muutama ilta meni silleen että jouduin pakottamaan itseni ottamaan lääkkeet koska oli olo mukamas jotenkin ihan normaali enkä tarvitse niitä *huokaus* Ällä vahtii että otan ne ja että käyn kiltisti ryhmässä joka päivä, juuri nyt se on tärkeämpää kuin koskaan.
Puhuttiin ryhmässä tänään siitä kuinka vaikeaa on ottaa vastaan muilta neuvoja siitä miten elää elämäänsä. Jäin miettimään miltäköhän miusta tuntuu kun toiset joutuu sanomaan että tilanne on nyt se että joudut lähtemään osastolle koska olet niin maaninen. Pelkään sitä ja ahdistun pelkästä ajatuksestakin. En halua. En halua joutua tilanteeseen jossa vastuu siirtyy miulta itseltäni muille tietäen kuitenkin samalla että se päivä on luultavasti kuitenkin tuleva. Äh.
Etäsuhde-elämä alkaa kohta. Höh.
