Uskossa olo on suuri helpotus, ei tarvitse ymmärtää tai sopeutua raakuuteen. Maailman hulluutta ei voi paeta, mutta siitä voi kieltäytyä.
Kukaan ei valitse elämäänsä tai taipumuksiaan, mutta valitsee sen, minkä päästää sisään. Rakkaus tulee, kun sen antaa tulla. Sille on oma paikkansa meissä jo. Kaikilla eri muotoinen.
Ei pidä kasvattaa kovaa ulkokuorta kylmyyttä vastaan. Riittää, että täyttää itsensä lämmöllä, ja antaa sen vuotaa ylikin. On suuri väärinkäsitys, ettei kukaan saisi tuntea iloa, jos joku on surullinen.
Lämpöä tarvitaan eniten siellä, missä kylmyys näkyy silmissä.
4 kommenttia
JPHki
27.5.2008 20:34
"Uskossa olo on suuri helpotus"
- Voi olla, varmaankin, riippuu persoonasta ja elämäntilanteesta. Se voi olla myös ahdistavaa ja rajoittavaa.
"ei tarvitse ymmärtää tai sopeutua raakuuteen"
- minusta pitää aina yrittää ymmärtää raakuuden ja ihmisten heikkouden syitä, mikä ei tietenkään tarkoita että niitä pitäisi hyväksyä. Omaa järkeä ei saisi mikään uskonto tai filosofia sammuttaa.
"Maailman hulluutta ei voi paeta"
- Onko maailma todella niin kovin hullu? Riippuu näkökulmasta, mutta ei ole jos vertaa aikaan vielä sata vuotta sitten. Miten niin ei voi paeta? Minun käsittääkseni on monia tapoja ns. vetäytyä maailman melskeestä, hypätä oravanpyörästä, elää askeettisesti tms.
"Kukaan ei valitse elämäänsä tai taipumuksiaan, mutta valitsee sen, minkä päästää sisään. Rakkaus tulee, kun sen antaa tulla. Sille on oma paikkansa meissä jo. Kaikilla eri muotoinen."
- Totta. Tosin elämässä on paljon asioita jotka voi valita, enemmän tai vähemmän vapaasti.
"Ei pidä kasvattaa kovaa ulkokuorta kylmyyttä vastaan. Riittää, että täyttää itsensä lämmöllä, ja antaa sen vuotaa ylikin."
- Aivan. Mutta tähän ei tarvita mitään erikoiskonstia, esim. uskontoa. Epäitsekkyys, empatia, lämpö ovat täysin uskonnoista riippumattomia inhimillisiä ominaisuuksia. (Tosin ethän sä ole suoraan väittänytkään että uskontoa niihin tarvitaan.)
Ethän ota näitä kommentteja loukkauksena, halusin kommentoida, koska kirjoituksessasi oli minusta joitakin uskovaisille tyypillisiä perusteettomia oletuksia ja yleistyksiä. En halua missään nimessä kyseenalaista henkilökohtaista vakaumustasi silti.
audinkopoika
27.5.2008 21:55
On ihana asia kun ihminen osoittaa lämpöä ja välittämistä toisesta. Surut ja ilot on aina kiva kokea yhdessä, kuin yksin. Joskus yksinkin koettu ilo tai suru on myös hyvä asia.
Itse en pistä niiden jakamista toisille huonona, päinvastoin ihmiset voivat jopa saada tukea elämälleen niistä, toisten tukemana ja kertomana.
kesäpoika
27.5.2008 21:57
Puhun vähän eri asioista, kuin mihin vastaat. Mun tekstini ei ollut kovin selkeä, eikä varsinkaan jos kokemus kuvaamastani tunteesta puuttuu.
Kun loputtomiin hyväksyy ja rakastaa omin voimavaroin, huomaa yhtenä päivänä olevansa tyhjä. Ei ihmisestä riitä yksin kaikille. On pakko rakentaa raja itsen ympärille.
Tai sitten voi olla vain kanava rakkaudessa. Ja sitä riittää, koska tulee lisää kaiken aikaa, sitä enemmän, mitä sitä jakaa pois. Tärkeintä jakamisessa on tuntea itse olevansa rakastettu, ja tahtoa antaa saman muille.
Siitä puhuminen on tabu. Sitä ei saa tarjota, tai rikkoo sosiaalisia hyviä tapoja. Sitä ei haluta ottaa vastaan. Toki kiertoon voi laittaa vain oan omaa lämpöään, sellaisen määrän, jonka vastaaottaja voi hyväksyä ja pitää kokonaan itse. Riittää siitä ilahtumiseen, ehkä ketjuna jollekin toisellekin.
Maailma on hullu. Ihmiset ovat määrättömän julmia. Kaiken aikaa tapahtuu asioita, jotka liian pahoja ymmärtää. Tietenkin niinltä voi sulkea silmänsä, oppia elämään niiden vieressä. Muttei se ole sama asia kuin se mistä minä puhuin.
En mä väitä, ettei ilman uskoakin voi elää ihan ettistä ja hyvää elämää. Ja olla ihan onnellinen. Kokea, ettei tunne muuta kuin tämän elämän. Silti jos mä saisin, niin näyttäisin kaikille, miltä toinen vaihtoehto tuntuu. Ja miten vajaalta entinen sen jälkeen näyttää.
martin
28.5.2008 21:42
Amen!
P.S. Hyvä ja eettinen elämä on valheellista ilman Jumalaa, ilman hyvän lähteen hyväksymistä.