Hengissä ja onnellinen(ko?)

Tulipa taas autoiltua, aika tarkkaan 280 km. Onneksi oli hyvää seuraa mukana :)

Treffasin Noksun, ihana ihminen! Uusi hyvä ystävä minulle. Nyt täytyy vain opetella olematta jauhamatta omasta itsestään kokoa aikaa ja antaa toisellekin puheenvuoro :/

Ja ei, en ole ihan niin turhamainen, miltä vaikutan. Vaikka kyllä ehkä olen, joissakin asioissa.

Nyt olen lähinnä väsynyt, katson lonkero seuranani Tarantinon leffaa from dusk till dawn, to be classic, jos ei ole jo. Elämä näyttää samaan aikaan valoisalta ja harmaalta. Uusi tuttavuus ja ahkerasti uutta ohjelmaa enenmmän tai vähemmän lähitulevaisuudessa. Samalla kuitenkin pieni peikko takaraivossa erään toisen ihmisen kanssa.

Yleisesti ottaen opinnot, (kesä)työt ja tulevaisuus vaikuttavat jotenkin epämääräisiltä, harmailta ja innottomilta. Ei oikein tiedä, mihin on menossa. Ei ole oikein kiintopistettä, mitä kohti tavoittelisi, puuttuu visio, kuten joku konsultti voisi todeta. Puhumattakaan strategiasta, jolla tuo visio voitaisiin saavuttaa.

Onneksi voin soittaa Noksulle, kun olen onnellinen tai surullinen ja sen haluan kertoa. Ja ehdottomasti Noksu voi soittaa minulle, kun on onnellinen tai surullinen - tai kun makuuhuoneeseen ilmestyy hepokatti... ;D

Ps. Enkä meinannut ajaa kuin kerran tieltä, pari kertaa punaisia päin ja kerran yhtä autoa kylkeen. Syynä toki oli lumoavan seuran aiheuttama keskittymisen akuutti herpaantuminen meneillään olevasta toiminnasta, ajamisesta.