viime yönä taas ex oli nykysensä kanssa häiritsemässä mun elämää. me oltiin parhaan ystävän kansa ajelemassa ympäri suomen. jossain raunioilla pieni ja rasittava koira puri mua eikä päästäny irti. se oli musta labbiksen pentu. omistaja sano et se on häiriintyny. sen uskoin.
vast yks työpäivä takana, nyt jo hiomasin ettei se ole minun paikka. vein hakemuksen muualle, toivon tosissani että saisin töitä. toinen paikka rennompi, enemmän minun kaltaista porukkaa töissä ja asiakkaana, jos saa henksu alen siel olis paljon tavaraa mitä voisin ostaa. jos pääsis etene ja ylenee, jos sais yhteyden länsi-naapuriin. jos jos jos. ja kaiken keskel mun päämissio on saada opinnot loppuu ja lopputyö valmiiks. mua alkanu hiukan hermostuttaa se. mitä jos floppaan?
pian taas töihin eikä innostais yhtää. mikä mua vaivaa tän asian kans? miks työnteko on niin vastist välil?
