Tänään on sitten pitkäperjantai ja oikeastaan ensimmäinen päivä täällä rannikolla, kun kevään voi haistaa ulos mennessään. Öinen sade toi mukanaan kevään tuoksun.
Näin pyhäpäivänä on aika ajatella kaikenlaista. Lähinnä ajatuksissa on pyörineet ihmisten reaktiot viikontakaisiin eduskuntavaaleihin. Miten ihmiset jaksavatkin olla yhtäkkiä niin hirvittävän kiinnostuneita siitä, kuka vaalit voitti?
Ennen vaaleja ei kolmasosa suomalaisista osannut sanoa onko SDP hallituspuolue, vai ei. Nyt, kun Perussuomalaiset voittivat vaaleissa ennätyksellisen määrän kansaedustajia, on puoli suomea ilmoittanut jo muuttavansa ulokomaille tai ainakin vähintään boikotoivansa kaikkea mahdollista, johon vähinkin liittyy perussuomalaisuus.
Tosiasia kuitenkin lienee, ettei kovin radikaaleja muutoksia ole odotettavissa. Virkamieskunta kun ei Suomessa tapaa vaihtua samalla hetkellä kuin hallitus ja virkamiesvalmistelustahan aika paljon päätöksenteossa riippuu. Toisaalta, koska Perussuomalaisilla ei ole ehdotonta enemmistöä Eduskunnassa, eivät he yksin voi hallitusta muodostaa. Tästä johtuen taas heidänkin on tavoitteistaan annettava periksi, jotta hallitusovi ylipäätään aukeaisi.
Toisaalta, ja tämän sanon homona, ihmisenä ja keskustan jäsenenä, Perussuomalaisten ohjelmassa on monia kohtia, itseasiassa suurin osa, sellaisia, jotka voisin allekirjoittaa milloin tahansa. Ohjelman otsikointi on monin paikoin raflaavampaa, kuin sen varsinainen sisältö. Ja hiljentäähän se hallitusvastuu suurinta suunpieksentääkin.
