• Tui

nothing is the same

On taas viikonloppu, tuntuu että aika menee kamalan nopeasti eteenpäin. Vaikka kai ne päivät sentään samaa tahtia menee kuin ennenkin, niin että niitä on viikossa se seitsemän.

Koo kävi eilen, pitkästä aikaa. Huomasin taas kuinka kivaa miusta onkaan että on elämä. Että voi puhua ihan arkipäiväisistä asioista toisen kanssa, siis jonkun muunkin kuin Laikan. Miun uudenvuoden lupaushan oli että hankin elämän, että mä alan taas nähdä ihmisiä. Etten mä mökkeydy enää.

Tenttiin luku edistyy hitaasti, vähän jännittää että miten se tentti sitten maanantaina oikein menee. No, se menee kuten menee ja jos ei mene läpi niin sitten käyn rästitentissä sen tekemässä uusiksi. Ei sen luulisi olevan sen kummempaa mutta kun se miulle on. En anna itselleni mahdollisuutta epäonnistua. Tietyissä asioissa mä tavoittelen täydellisyyttä enkä anna tilaa millekään muulle. Vaikka pitäisi osata antaa tilaa itselleen siltä osin että tässä on kuitenkin vielä toipilas. Ja että historia on miulle uusi ala noin opiskelujen osalta, en ole lukenut sitä sitten lukion josta on jokunen vuosi jo aikaa. Olen kirjoittanut vuonna 1998 joten jokainen voinee tehdä itse päässälaskun. (Olen muuten ihan luvattoman huono päässälaskussa.)

Saan uuden kameran! Pääsen opettelemaan oikeasti sitä kuvaamista. Tykkään kovin ihmisten kuvaamisesta, tuo nykyinen kamera on vaan vanha ja hidas. Nyt saan uuden kameran ja pääsen toteuttamaan erästä haavettani. Suvun paparazzi vaan hullaantuu entistä enemmän, joten varokaa vaan! :D Parasta kun on mielestäni ottaa kuvia ihmisistä, silloin kun nei itse huomaa että niitä kuvataan.