It Gets Better -Project
Täällä ranneliike.netissäkin uutisoitu "It Gets Better Project" on lähtenyt käyntiin oikein kunnolla. Pohjimmiltaan kyseessä on USA:ssa viimeaikoina kovastikin julkisuutta saaneet GLBT-teinien itsemurhat, nuorimmat vain 13 vuotiaita, jotka ovat tehneet päätöksen lopettaa elämänsä oman käden kautta - kiusaamisen takia.
Tämä aihe käy todella lähellä - vaikka itse en itsemurhaa koskaan hautonut elin ala-asteen viidenneltä aivan tuonne ammattikoulun loppuun melkoisessa ryöpytyksessä, mitä tulee kiusaamiseen erilaisuuden vuoksi.
Nyt kun näitä videoita katselee, on välillä todella vaikeaa pidätellä kyyneleitä, niin läheltä monet tarinat käyvät omaani. Muistan itse lukuisia tilanteita, kun tavarani varastettiin, tai niitä rikottiin, välitunneilla tehtiin järjestelmällistä kiusaa koko ajan ja kaikkea mahdollista. Kun muutimme toiselle paikkakunnalle vuonna syksyllä -84 oli viimeiset sanat eräältä samalla luokalla olleelta pojalta "painu vittuun idiootti". Tuon ikäisenä ympärillä olevien ystävien/muiden lasten ja nuorten hyväksyntä on äärimmäisen tärkeää, koska tuossa iässä rakentuu se sosiaalinen kyky olla osa yhteiskuntaa - minulta tuo kyky melkein vietiin pois.
Aivan eri puolelta maata tulleena, erilaisen murrealueen "puhevammaisena" oma sopeutumiseni uuteen sosiaaliseen ryhmään oli todella vaikeaa. Peruskoulun aikana pystyin luomaan vain yhden vakaan ystävyyssuhteen ennen kuin oli aika siirtyä yläasteelle. Koko yläasteaika meni niin ja näin, en koskaan ollut mikään supervälkky opiskelija, mutta pärjäsin ihan hyvin kaikesta siitä henkisestä prässistä huolimatta joka minuun kohdistui - puhumattakaan kaikista niistä mustelmista, naarmuista ja parista tikistäkin jotka takaraivoon piti ommella. Parhaat ystäväni koko tuona aikana olivat Legot ja sittemmin elektroniikan komponentit, niiden parissa vietin lähes kaiken sen ajan, kun muut riekkuivat ulkona viettäen teinielämää.
Vasta muutettuani pois toiseen kaupunkiin opiskelemaan koin ensimmäisen kerran olevani oman elämäni herra, uudet opiskelukaverini olivat jo nuoria aikuisia, monet heistä minua vanhempia - elettiin jo vuotta -92 ja Teknillisen koulun opintoja.
Voin sanoa, että rakastavan perheen ja melko turvallisen lapsuuden vuoksi jaksoin näinkin selväpäisenä yli tuon kirotun teiniyden - ajan jonka oikeasti haluaisin unohtaa. Valmistuttuani ammatillisesta koulutuksesta ja päästyäni muuttamaan työn perässä isoon kaupunkiin pääsin vihdoinkin 'omieni' joukkoon. Tottahan toki on ollut tilanteita, että on tuntunut todella pahalta, ja henkisiä arpia on tullut muutama lisää, mutta aikuisena ne osaa asettaa (ajan kanssa) sivummalle ja omaan arvoonsa.
Aika todellakin parantaa haavat, ja aika antaa mahdollisuuden nähdä asioiden valoisat puolet.
Jos kielitaitoni olisi parempi, tekisin oman videoni Youtubeen, mutta valitettavasti tämä ei ole mahdollista. Siksi kirjoitin kannanottoni, ja tarinani tänne ranneliike.nettiin. Olisi mahtavaa, jos projektin videosivulle alkaisi tulemaan myös vaikkapa suomalaisten videoita. Jo nyt videoiden joukossa on runsaasti tervehdyksiä ympäri maailmaa, kaikilla on sama viesti "Kaikki muuttuu vielä paremmaksi". Mukana on iso joukko viihdemaailman supertähtiä, TV-kasvoja, kuuluisien teatterispektaakkelien näyttelijöitä jne.
Vaikka ongelmat tuntuvat kovin etäisiltä kun ne ovat tuolla ison meren takana niin karmea tosiasia on kuitenkin se, että meillä täällä pohjoisessa kotimaassamme on ihan yhtä vaikeita asioita ja vain yhdessä niihin voidaan vaikuttaa. Koululaitoksen ja kuntien tarjoamat (perus)palvelut on vuosien saatossa viety minimiin ja ainoa todellinen tuki nuorille, itseään etsiville on vertaistuki omien joukosta. Tätä tukea mm ranneliike.net on aikoinaan perustettu tuottamaan ja toivottavasti, toivottavasti se on ollut usealle osoitus, että … It really gets better!
It gets better project
IGBP Facebookissa
ranneliike.net:n uutinen