Väitteet ikiaikaisesta traditionaalisesta avioliitosta ovat perusteettomia!

  • Artikkeli
  • Ihmisiä ja ilmiöitä
  • (päivitetty )
  • Juhani Viherlahti
  • 14
Sateenkaari Gran Canarialla, Puerto de Mogánin yllä

Homoavioliittojen vastustajat väittävät traditionaalisen avioliiton olevan uhattuna, jos homoavioliitot sallitaan. "Traditionaalinen avioliitto" on todellisuudessa varsin uusi keksintö.

Tasa-arvoista avioliittolakia vastustavat väittävät traditionaalisen avioliiton olleen nykyisessä muodossaan ikiajoista lähtien. Avioliiton historiaan perehtyneet, kuten Stephanie Coontz toteaa kirjassaan Marriage: A History, että avioliitolla on ollut monia erilaisia tarkoituksia, valtioiden välisistä sopimuksista sukujen välisiin taloudellisiin sitoumuksiin asti. Vasta varsin äskettäin avioliittoa on alettu määritellä kahden ihmisen väliseksi, heidän keskinäiseksi hyväkseen toimivaksi sopimukseksi. Huffington Postin kirjoittaja Sara Boboltz on tehnyt kirjan aiheista jutun, jota siteerataan seuraavassa. Boboltzin kirjoitus painottuu amerikkalaiseen näkökulmaan.

***

Vastustajien esittämässä logiikassa on iso heikkous. Avioliitto sinällään on ollut olemassa "ikiajoista" lähes kaikissa kulttuureissa. Avioliiton määritelmä ja merkitys on muuttunut aikojen kuluessa.

Ennen lakeja ja kansainvälistä talousjärjestelmää, jalosukuiset ja johtavassa asemassa olevat käyttivät avioliittoja diplomaattisten ja kaupallisten siteiden solmimiseen. Vasta äskettäin avioliitto on määritelty lähes yksinomaan parisuhteeseen kuuluvaksi ja sitä hyödyntäväksi sopimukseksi.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Muinainen Kreikka: Avioliitto on lasten tekemistä varten

Muinaisissa yhteiskunnissa, kuten Ateenassa kansalaisten avioliittoja ei määritelty lailla mitenkään. Pariutumisen lähes ainoa syy oli tuottaa jälkeläisiä. Muuten elettiin sitten varsin käytännöllisesti. Joku oli todennut: "Meillä hetairat (kurtisaanit) ovat nautintoa varten, rakastajattaret ovat päivittäisiä ruumiin tarpeitamme varten, vaimot ovat aviolasten tekemistä varten ja huolehtimaan kodista.

Avioliittoa ei tuossa kulttuurissa pidetty edes parhaana mahdollisena liittona, ainakaan yhteiskunnan eliitin mielestä. Homoseksuaalinen parisuhde meni edelle, koska avioliitossa olevien miesten ja naisten välillä ei katsottu olevan tarvetta tunnesuhteelle.

Alkuperäiskansat: Elämä on rankkaa, joten mene naimisiin kenen kanssa se on käytännöllistä ja hyödyllistä.

Joissakin noista kulttureista miehet ottivat useita vaimoja, jotka yhdessä tekivät töitä perheen tarpeiden hoitamiseksi. Yhden vaimon työpanos ei olisi riittänyt. Australian aboriginaalit elivät erittäin karuissa luononolosuhteissa. Lapsiavioliittoja järjesteltiin niin, että strategisesti klaanin hallitsemat maa-alueet olivat soveltuvasti yhdessä, jolloin ruokaa ja vettä oli aina saatavilla.

Joissakin Amerikan intiaaniheimoissa arvostettiin erityisen korkealle nk. two-spirit-ihmisiä, jotka pystyivät tekemään niin miesten kuin naisten töitä. He saattoivat avioitua samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa.

Muinainen Kiina: Miksi rajoittaa avioliitto vain elävien väliseksi?

Konfuzelaiset filosofit väittivät, että vahvimmat perhesiteet olivat isän ja pojan välillä taikka veljesten välillä. Avioliittoside tuli vasta paljon sen jälkeen.

Eräs omituisimmista avioliittotraditioista on Kiinan kuolleiden avioliitot (ghost marriages). Ettei naimattomana kuollut sukulainen kokisi tuonpuoleisessa yksinäisyyttä, hänet naitettiin jollekin sukulaiselle haudalla pidetyssä rituaalissa. Vaikka tämä avioliittomuoto on Kiinassa kielletty, sitä kuitenkin edelleen toteutetaan.

Muinainen Egypti: Tavoitteena super-laillinen sukupuu.

Aleksanteri Suuren ajan hallitsijat käyttivät avioliittoa poliittisena välineenä sirpaleisessa imperiumissa. Otettiin useita vaimoja liittoutumien muodostamiseksi muiden kuninkaiden kanssa.

Alemmilla luokilla ei ollut kyseessä isot omaisuudet, joten heillä oli hallitsijoita suuremmat vapaudet avioitua. Kuitenkin avioliitto nähtiin tuolloin taloudellisena sopimuksena. Orjat, joilla ei ollut omaa kotia, heiltä kiellettiin avioliitot.

Antiikin Rooma: Miksipä emme käyttäisi vaimojamme poliittisena valuuttana?

Roomalaisissa avioliitoissa lopullisena tarkoituksena oli tuottaa laillisessa avioliitossa syntynyttä jälkikasvua. Roomalaisperheissä miehillä oli enemmänkin johtajan rooli, kuin aviopuolison rooli. Ulkomaalaisen kanssa avioitumiseen tarvittiin lupa. Muuten valtio ei ollut kiinnostunut kuka kenetkin nai avioliittoon. Valtiomiehet jopa naittivat omia vaimojaan valtaa pitävien kanssa, muodostaakseen liittosuhteita.

Alkukristityt: Aviollinen seksi on välttämätön paha.

Monet alkukristityt uskoivat avioliiton heikentävän ankaraa itsekontrollia, jota tarvittiin henkisen pelastuksen saavuttamiseksi. Selibaattia pidettiin avioliittoa parempana vaihtoehtona. Seksiä siedettiin jälkikasvun tuottamiseksi, eräin rajoituksin lähisukulaisuudesta.

Keskiaikainen Eurooppa: Elämä on edelleen rankkaa ja avioliitto sopii busineksen tekoon.

Rikkaille avioliitto oli kahden perheen keskeinen poliittinen sopimus, jolla toivottiin voitavan lujittaa heidän välisiä siteitään ja yhdistää omaisuus. Kuningattaret järjestelivät avioliittoja sisaruksilleen, sukulaisilleen ja hovinaisille, luodakseen itseään varten kansainvälistä tukiverkostoa.

Katolliselle kirkolle avioliitto rakentui yksinkertaisesti miehestä, naisesta, keskinäisestä suostumuksesta, avioliiton täydellistämisestä (olemalla sukupuoliyhteydessä), ja mikä tärkeintä, vanhempien hyväksynnästä. Vanhemmilla oli tuolloin erittäin suuri valta avioliitosta käytävässä neuvottelussa.

Tavallinen kansa (moukka, plebeiji) käytti avioliittoja maa-alueiden järjestelyyn. Oli mukavampaa, jos tytär meni naimisiin naapurin pojan kanssa, jolloin maat saatiin yhteen. Kauppiaat ja käsityöläiset menivät naimisiin samaan liikealan henkilön kanssa yhdistääkseen tuotevarastonsa.

Kuudestoista vuosisata: Avioliitto on nyt sakramentti.

Vuonna 1563 katolinen kirkko "kaappasi" avioliiton itselleen säätämällä sen pyhäksi rituaaliksi, joka pitää suorittaa kirkossa.

Samaan aikaan protestantit julistivat, että papeilla on oikeus avioliittoon, varoittaen kuitenkin rakastamasta puolisoaan liiaksi. Rakkautta avioliittossa vielä vierastettiin tuolloin.

Valaistuminen: Rakkaudella avioliitossa onkin jonkinlainen merkitys.

Katsottiin, että kahden rakastavaisen piti voida itse päättää liitostaan, eikä suinkaan heidän vanhempansa. Avioliitto alkoi muuntua yksityiseksi parisuhteeksi, jollaisena me sen tunnemme tänä päivänä.

Kriitikot väittivät, että tämä kahden ihmisen välinen tasa-arvo tuhoaa avioliiton jollaisena ihmiskunta on sen tuntenut. Tasa-arvo horjuttaa miehen arvovaltaa, joka on pitänyt perhekunnat yhdessä.

Viktoriaaninen kausi: Kuuliaiset vaimot kuuluvat "puhtauden kulttuuriin".

Kuningatar Victoria vaikutti naisten roolin muuttumiseen seksikkäästä viattomaksi ja aseksuaaliksi. Miehen ja naisen välisessä avioliitossa tuli olla mitä korkein moraali. Seksi oli naisille sopimatonta ja heitä kehotettiin tukahduttamaan erottiset tuntemuksensa. Miehille ei ollut tällaisia vaatimuksia ja hankkiutuivatkin siksi prostituoitujen huomaan.

20-vuosisadan alkupuoli: Hyvä seksi kuuluu avioliittoon.

Nuoret kyseenalaistivat viktoriaanisen suhtautumisen seksiin ja rakkauteen. 1920-luvun loppupuolella kahden avioliitossa olevan intiimi suhde oli tärkeämpi kuin siteet heidän vanhempiinsa. Samaan aikaan kriitikot teroittivat kynänsä, kirjoittaen mm. "Onko avioliitto vararikossa?". He ennustivat, että yhä voimakkaampi suuntautuminen seksiin johtaisi avioliittoinstituution kuolemaan alle 50 vuodessa.

1950-luku: Ydinperheet ovat perheiden parhaita.

Avioperheet muodostuivat miehestä perheen elättäjänä, kotiäidistä ja muutamasta lapsesta. Tuollaiset liitot kestäisivät keskimäärin pidempään kuin koskaan ennen. Tuohon aikaan Yhdysvalloissa oli vielä voimassa lakeja, jotka kielsivät valkoihoisten avioliitot mustien, mongoolien, hindujen, intialaisten, japanilaisten, kiinalaisten ja filippiiniläisten kanssa. Mielisairaita kiellettiin menemästä avioliittoon. 20. vuosisadan puolivälissä nuo lait menettivät käytännössä merkitystään. Joidenkin osavaltioiden lakikirjoissa määräykset ovat vielä olemassa, joskin kuolleina kirjaimina.

20. vuosisadan loppupuoli: Avioliitto on ihmisoikeus.

Feministiliikkeet saivat taistelullaan aikaan sen, että nyt avioliitto on kahden tasavertaisen ihmisen välinen liitto. Raiskaus avioliitossa muuttui laittomaksi. USA:n korkein oikeus julisti vuonna 1967 rotujen välisten avioliittojen kiellon perustuslain vastaiseksi. Vangit saivat oikeuden avioliittoon vuonna 1987. Täydellisestä hääjuhlasta tuli yhä enemmän miljardien dollarien liiketoiminta.

Vuonna 2001 Alankomaat antoivat ensimmäisenä maana maailmassa samaa sukupuolta oleville pareille oikeuden mennä avioliittoon. Nykyisin näiden valtioiden määrä kasvaa kaiken aikaa.

Huffington Postin juttu: Why The Idea Of Traditional Marriage Is Total Bullsh*t

14 kommenttia

Ihmettelen edelleen miten homojen avioliitot muka uhkaavat heterojen avioliittoja? Eivätkö heterot muka voi mennä naimisiin jos homotkin voivat? Eivätkö heterojen avioliitot kestä, jos homotkin voivat solmia avioliiton omilla ehdoillaan? Vai pakotetaanko nämä "heterot" ulos kaapeistaan sitten kun mies- ja naisparit voivat avioitua?
Miksi tuota asiaa nyt ihmettelemään? ;-)

Heterot (erityisesti miehet) haluavat edes jonkinlaisen välimatkan homoihin. Olisihan suorastaan katastrofaalista heteromiehelle, jos joku saattaisi tasa-arvoisen avioliittolain tultua voimaan otaksua hänen olevan pariliitossa miehen kanssa!

Heteromies kokee olevansa uhattuna kaiken aikaa. Ensin feministit tasa-arvovaatimuksineen ja nyt jopa perkuleen homot, jotka on pystytty tähän saakka pitämään hyvin kyykyssä.

Olen tullut siihen tulokseen, että heteromiehen identiteetti on hyvin haurasta lajia.