Tämä on Suomessa ensimmäinen sateenkaariperheitä käsittelevä väitöstutkimus. Se käsittelee sateenkaariperheiden tilannetta suomalaisessa lainsäädännössä, mediakeskusteluissa ja sateenkaariperheille suunnatuissa opaskirjoissa.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sateenkaariperheiden asema on suomalaisessa yhteiskunnassa monella tapaa kiistanalainen ja marginaalinen.
Vastauksena tähän sateenkaariperheet ovat kehittäneet uudenlaisia tapoja käsittää vanhemmuus ja perhesuhteet. Nämä käsitykset eivät perustu lainsäädäntöön eivätkä biologisen vanhemmuuden ensisijaisuuden logiikkaan vaan läsnäoloon ja vanhemmuuden tekemiseen. Vanhemmuuden nähdään rakentuvan ennen kaikkea ajan myötä ja yhdessä vietetyssä arjessa, ei biologisten siteiden perusteella.
Sateenkaariperhepuheessa tulee näkyviin myös sukupuolittuneita eroja vanhemmuuksien välillä. Siinä missä äitiyden nähdään rakentuvan teoissa ja arjessa, isyys rakentuu voimakkaammin biologiseen siteeseen perustuvaksi. Isyyden ja äitiyden välille rakentuu sateenkaariperhepuheessa konfliktinen ja hanka suhde, joka rinnastuu pitkälti eron jälkeisen vanhemmuuden puhetapoihin. Sateenkaariperheistä puhuttaessa isyydestä puhutaan myös poissaolona - isättömyytenä - tai uhkana heteroseksuaaliselle järjestykselle. Isyyden käsittely sateenkaariperhepuheessa tuokin esiin sen, että homomiehen isyys näyttäytyy yhä 2000-luvun Suomessa mahdottomana tai hankalasti saavutettavana.
Naisparien äitiys puolestaan näyttäytyy sateenkaariperhepuheessa verrattain helposti saavutettavana ja mahdollisena elämänvalintana. Äitiyttä ei kyseenalaisteta niin kuin isyyttä, eikä sen ympärille rakennu samanlaisia hankaluuksia kuin homomiehen isyyden ympärille.
Kiistattomin ja itsestään selvin normi sateenkaariperhepuheessa on kuitenkin lapsen etu. Se on argumentti, jonka kautta sateenkaariperheen on pystyttävä perustelemaan omat ratkaisunsa. Samalla käy kuitenkin niin, että lapsen edun näkökulmasta voidaan perustella lähes minkä tahansa laisia ratkaisuja.
Tutkimus päättyy ajatukseen sateenkaariperhepuheessa esiintyvästä pakollisesta onnellisuudesta ja siitä, että onnettomia loppuja ei tutkimuksen aineistona olevista teksteistä löydy. Lapsen etu onkin sateenkaariperhepuheessa ennen kaikkea se, että hän elää mahdollisimman onnellisessa perheessä
***
Anna Moringin väitöskirja tarkastetaan Helsingin yliopistossa Humanistisen tiedekunnan väitöstilaisuudessa lauantaina 8.6.2013 klo 10:00. Tilaisuus on julkinen ja avoin.
Helsingin yliopiston tiedote väitöksestä
Väitöstilaisuuden tiedot