ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


kirjat lehdet sähköinen glbt-kirjasto elokuvat ja sarjafilmit teatteri tv-kalenteri televisio radio musiikki levyesittelyt artistiesittelyt listat euroviisut
internet ja seksuaalivähemmistöt novellit ja tarinat viihde, musiikki & kulttuuri -keskusteluviihde ja kulttuuri

ARVIO: Tommi Kinnusen toinen: Lopotti

Sami Mollgren • 15.02.2016 07:37 • 5 kommenttia. KIRJAT • KOTIMAA
Tommi Kinnunen: Lopotti. WSOY 2016. 368 s.

Ystävänpäivän aattona ilmestyi Tommi Kinnusen toinen kirja Lopotti. Romaani nivoutuu ajallisesti, henkilöidensä kautta ja aiheiltaan keväällä 2014 ilmestyneeseen Neljäntienristeys-esikoiseen, ja kertoo saman kuusamolaisen suvun tarinaa. Nyt keskushahmoina ovat Tuomas ja tämän Helena-täti.

Kerronta etenee Neljäntienristeyksen tavoin aikakaudesta ja paikasta toiseen siirtyen. Neljäntienristeyksessä luvut nimettiin teiden mukaan, kun taas Lopotissa niiden nimet tulevat kansanlauluista ja iskelmistä.

Kun Neljäntienristeyksessä kuljettiin 1800-luvun lopulta 1990-luvulle, lähtee Lopotti liikkeelle sotien jälkeisestä ajasta ja kuljettaa nykypäivään. Hiljalleen hiljenevässä Kuusamossa, sukutarinan juurilla ollaan edelleen, jossa perhe pyörittää valokuvaliikettään. Aiemmassa kirjassa monien merkityksellisten tapahtumien paikka Oulu vaihtuu Helsingiksi ja Turuksi. Viivytään myös Pohjanmaan lakeuksilla, josta sukuun naitu Tuomaksen äiti on kotoisin.

Lopotti on itsenäinen teos, mutta on selvää, että Neljäntienristeys aiemmin luettuna tuo tarinaan erilaisen syvyyden.

Kirjan henkilöt tulevat mukaan ja poistuvat siten kuin elämässäkin: synnytään, kuollaan, pariudutaan lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa, ystävystytään tai muuten törmätään elämän tiellä. Ja kerran eläneet muuttuvat osaksi suvun tarinaa. Juurilla Kuusamossa elämä kulkee latujaan, mutta heittelee yhden sinne ja toisen tänne, kenen väkisin, kenen vapaaehtoisesti.

"Älä koskaan ala joksikin vain siksi että joku toinen niin tahtoo."

Lapsena sokeutunut Helena oli lähetetty yhdeksän vanhana sokeain kouluun Helsinkiin. Hän kouluttautui lopulta pianonvirittäjäksi ja avioitui. Avioliitto ei kuitenkaan tuonut muassaan kestävää onnea. Helena ei halua tulla määritellyksi sokeutensa kautta. Hänen tarinansa on minä-muodossa, kun muiden elämä on annettu kertojan kerrottavaksi. Kinnunen on lehtihaastattelujen perusteella tehnyt suuren työn kuvatakseen maailmaa sellaisena kuin sokea näkevien maailmassa sen näkee.

Helenan veljenpoika Tuomas puolestaan lähti opiskelemaan Turkuun, löysi itsensä homona ja avasi kaappinsa ovet.

Tuomaksen kasvutarina antaa monille keski-ikää käyville homomiehille samastumisen lähteitä. Oman elämän aikana homoseksuaalisuus ei ollut Suomessa enää rikos, eikä sairauskaan enää teini-iän aikaan. Tabu se oli ja häpeän leima vaikutti. Teini-ikä meni ikätovereiden suhdetouhuja ulkopuolisena seuraten, ja ehkä salaa joihinkin poikiin ihastuen - ilman edes toivoa vastakaiusta. Yrityksiä selvittää tietokirjoista homoseksuaalisuuden luonnetta, jonka oli käsittänyt nimeksi omalle “poikkeavuudelleen”.

Moni on löytänyt ja hiljakseen hyväksynyt itsensä sellaisena kuin on vasta parikymppisenä - tai paljon myöhemminkin. Sen myötä elettäväksi tuli uusi nuoruus, ehkä suhdesekoiluineen. Oli opittava jälkijunassa se, mistä oli nuorena jäänyt paitsi; rakastamaan ja luottamaan, että itsekin voi olla rakkauden kohteena. Siinä missä Tuomaksen isoisä Onni oli etsinyt salaa miehen lämpöä Oulun matkoillaan ja joutunut siksi virkavallankin kanssa tekemisiin, sai Tuomas mahdollisuuden elää miehen kanssa avoimesti, kun yhteiskunnan muutos osaltaan mahdollisti homollekin oman kokonaisen tilan löytämisen. Kenties seuraavan ja sitä seuraavan sukupolven ei enää tarvitse kipuilla seksuaalisen suuntautuneisuuden suhteen?

Tuomaksen tarinassa lienee yhteyksiä kirjailijan omaan kasvutarinaan.

Kinnunen onnistuu jälleen loihtimaan hetkiä, joissa kulloinenkin miljöö, tunnelma ja läsnä olevat ihmiset välittyvät lukijalle vahvasti ja elämänmakuisesti. Niistä hän nivoo ehjän tarinan. Kinnunen tarjoaa aivan puun takaa tulevia yllätyksiäkin.

Romaani nostaa perheen ja suvun merkitystä; niistä ei pääse eroon, mutta lopulta juuri niihin juuriin voi turvautua. Entä mikä Lopotti on? Sekin selviää 368-sivuisesta teoksesta.

Esikoisteos oli arvostelu- ja myyntimenestys

Lopotin kirjoittanut Tommi Kinnunen (s.1973) on kotoisin Kuusamosta ja asuu tällä hetkellä Turussa, jossa hän työskentelee äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Kinnusen esikoisteos on vuonna 2014 julkaistu Neljäntienristeys. Kirjasta tuli myynti- ja arvostelumenestys, ja se on käännetty yli kymmenelle kielelle. Neljäntienristeyksen näyttämösovitukset ovat Kotkan ja Turun Kaupunginteatterien ohjelmistossa.


Katso myös nämä
 

 

Lukijoiden kommentit (kommentit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä)
Neljäntienristeyksen lukeneena taidan lukea tämänkin. Saako tämän sähköisessä muodossa?
  Ville (ei rekisteröitynyt) • 15.02.2016 16:45
Minulle sähköisten kirjojen maailma on vieras. Kirjoissa pitää olla kunnon kannet ja paperiset sivut... :)

Mutta ainakin täällä on jotain vinkkiä siihen suunta, että sähköinen painos olisi saatavissa: kirja.elisa.fi
  smo • 16.02.2016 19:43
Ylen aamu-tv:ssä torstaina 18.2.2016 aamun kirjana oli Lopotti. Lopotti on muuten Kuusamon kaupungin yksi kaupunginosa. Sen taustana on venäläinen sana, jonka alkuperäinen merkitys on 'vapaus'.

Kirja sai hyvän arvioinnin: "suuri lukukokemus". Kirjassa on avara ihmiskäsitys. Haastateltavana oli kirjan kirjoittaja.

Kommenttia muokattu: 18.02.2016 klo 08:54

Kommenttia muokattu: 18.02.2016 klo 08:57
  vaeltaja2006 • 18.02.2016 08:53
Olen smo:n kanssa samoilla linjoilla. Painettu kirja tai lehti on mielyttävä vaihtoehto sähköiselle medialle. Olemme lähes jatkuvasti tekemisissä sähköisten laitteiden kanssa. Painettu kirja tai lehti on alkanut tuntua luxustuotteelta niihn verrattuna.
  1965 (ei rekisteröitynyt) • 18.02.2016 09:17
Rajoitetun tilan takia ostopäätös on tiukassa tätä nykyä, mutta luulen että ostan Lopotin. Kovakantisena, tietenkin.
  JAMPPA • 19.02.2016 20:02
Kommentoi juttua:

Kommentti näytetään vasta ylläpidon hyväksyttyä sen - mikä ei välttämättä tapahdu ensi tilassa. Rekisteröityneiden käyttäjien kommentit julkaistaan automaattisesti.




Keskity kommentissasi jutun aiheeseen. Sivuston keskustelufoorumi on "sivupolkuja" varten. Kirjoita tiiviisti. Älä jankkaa, vaan etsi uusia näkökulmia. Kunnioita muita, vaikka olisitte eri mieltä - asiat riitelevät, eivät ihmiset. Vältä tahallista provosoimista. Älä provosoidu, äläkä anna "samalla mitalla takaisin". Ylläpito pidättää oikeuden päättää kommenttien julkaisusta.

Nimimerkki
Roskapostisuoja: mikä päivä tänään on? (suomeksi, pikkukirjaimin)



 
Katso myös nämä
   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2017 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy