ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Palveluoppaassa mukana
Decoart sisustustaulut
Decoart on käsintehtyihin sisustustauluihin erikoistunut myymälä ja nettikauppa. Paljon kokoja, värejä ja aiheita, enimmäkseen abstraktia käyttötaidetta. Öljyväritöitä alkaen 60 e. Tervetuloa katsomaan sopivia vaihtoehtoja satojen taulujen valikoimasta!
yhteiskunta ja politiikka terveys ja tutkimus urheilu viihde ja kulttuuri pride vapaalla yleiset sattumat näkökulmat HLBTI-historiaa ihmisiä ja ilmiöitä tapahtumaraportit
ilmiöitä homoseksuaalisuuden ympärillä vino aivopuolisko internet ja seksuaalivähemmistöt homoseksuaalisuus ja uskonto pride ja vapautusliike pride-kalenteri tuki- ja neuvontapalvelu homoFAQ seksuaalisuus ja sukupuoli perheet kaappi linkit kaikki artikkelit

Tom of Finlandin öinen kävelyreitti

vaeltaja2006 • 26.06.2016 19:31 • 19 kommenttia. IHMISIÄ JA ILMIÖITÄ

Merikadun ja Wecksellintien risteyksessä Viktor Janssonin Taistelija-patsaan jykevä hahmo katselee Kirsikkapuistoon päin
Tom of Finland kertoi haastatteluissaan, millaisia reittejä hän kuljeskeli Helsingin yössä piirtämisen lomassa. Näillä kävelyretkillä hän saattoi tavata uusia ihmisiä ja löytää uusia ideoita piirroksiinsa. Siihen aikaan kaikissa läntisen maailman kaupungeissa ja myös itäblokin maissa harrastettiin puistoissa kuljeskelua ja pikaisia pysähdyksiä julkisiin vessoihin. Turvallisia kokoontumispaikkoja sisätiloissa ei juuri ollut. Monille seuraa hakeville kehittyi omat reitit, joita seurattiin ilta illan jälkeen.

Taidehallissa keskustellaan torstaina 30.6.2016 klo 16 Tomista ja Tomin taiteesta.




Tässä Tom of Finland paljastaa oman reittinsä






Kävelyreitti on pituudeltaan n. 3 kilometriä. Kävelyreitin alkupiste on Kiasman ja Musiikkitalon välinen notkelma, baana. Reitti suuntautuu eteläisimpään Helsinkiin meren rannalle. Kierroksella ohitetaan myös hänen pitkäaikainen kotinsa Ullanlinnan kaupunginosassa.





Kohde 1: Lähtöpiste: Kiasman ja Musiikkitalon välinen notkelma, baana

Nykytaiteen museo Kiasman ja Musiikkitalon välissä on notkelma, jossa Mannerheimintien ali kulkee entinen ratatunneli, nykyinen kevyen liikenteen väylä baana. Aiemmin notkelmassa oli VR:n tavara-asema makasiineineen. Paikka oli iltaisin ja öisin pimeä – juuri sopiva paikka homomiesten kruisailulle. Kadun toisella puolella, Eduskuntatalossa, päätettiin maan asioista. Notkelmaa kutsuttiin Kissalankujaksi tai Kalastavan kissan kujaksi. Kujan varrella oli peltinen pisuaari, jossa illan ja yön aikana pistäytyivät monet lähikapakoista omille retkilleen lähteneet. Välillä pisuaarin eteen parkkeerasi suuria, komeita autoja.



Pisuaari oli olemassa vielä vuonna 1971, kun homoseksuaalisuuden rangaistavuus poistui rikoslaista. 96-lehden pakinoitsija Bibinettekin oli paikalla seuraamassa yön tunnelmia. Kaikki oli niin kuin ennenkin, samat ihmiset, samat jutut.





Kissalankujalta voi nopeasti piipahtaa nykyisen Presidentti-hotellin paikkeille. Siellä oli ennen lautainen pömpeli, jossa Tomin mukaan "muusikkohomot ja soitto-oppilaat" poikkesivat Konservatoriosta tullessaan.



Kohde 2: Esplanadin puisto, Espa

Esplanadin puisto oli homojen suosima kävely- ja kohtauspaikka 1940-50 -luvuilla, lempinimeltään Perverskaja Ulitsa tai Bögelund. Tom of Finland kuvailee värikkäästi haastattelussa, miten Espalla kokoonnuttiin iltaa viettämään ja kikattamaan. Monet siellä viihtyvät olivat Tomin mukaan naismaisia miehiä. Hän itsekin yritti, mutta tajusi pian, että jos joku tuttu kävelisi ohi ja näkisi hänet siellä, maine olisi mennyttä. Tomin alkuaikojen maalauksissa on näitä "feminiinisiä miestyyppejä".



Puistossa oli suosittu käymälä, lempinimeltään Päämaja tai Pääkonttori. Jo sota-aikana siellä oli "liikennettä". Heteromiehetkin tiesivät, eivätkä uskaltaneet sisälle. Espalla käveltiiin edestakaisin ja välillä käytiin asioimassa Kauppatorin peltipömpelissä. Tom kertoo itse:



Espa ei ollut enää 60-luvun lopulla kohtauspaikkana. Silloin ulkotapaamispaikat olivat siirtyneet pois ydinkeskustasta hieman syrjemmälle: Mäntymäen ja Laakson kallioille.

Homot palasivat Esplanadin puistoon 1980-luvun alkupuolella, kun Setan vapautuspäivien puistojuhlia alettiin pitää Espan lavalla. Kesällä 1994 järjestettiin "näytöshäät": kaksi miesparia ja yksi naispari solmivat epävirallisen avioliiton. Toinen miespari oli pukeutunut täysiin nahkoihin.





Kohde 3: Palacen ravintola

Osoite: Eteläranta 10

Olympialaisten alla 1952 valmistui loistohotelli Palace etelärantaan vanhan kauppahallin viereen. Se majoitti varakkaimpia kisavieraita. Tom oli opiskellut pianonsoittoa Sibelius-akatemiassa. Hän soitti pianoa Palacen toisen kerroksen elegantissa ravintolassa. Hän soitteli siellä vuosikausia, ravintolasta tuli Tomin toinen koti.







Kun illalla ravintola suljettiin, Tomin oli helppo lähteä öiselle kierrokselleen. 1950-luvun alkupuolella hän asui Munkkivuoressa Ulvilantiellä, mutta jossain vaiheessa hän muutti lähemmäksi keskustaa, Kalevankatu 48:aan.


Kohde 4: Tähtitorninmäki, maisematerassit

Tähtitorininmäki oli suosittu öinen kohtauspakka. Kun noustaan Tähtitorninmäen satamanpuoleista reunaa, voi käydä katsastamassa kallion terassimaista rakennetta. Siellä oli rauhallista istuskella sivummalla ja odottaa seuraa.



Ylätasanteella on Haaksirikkoisten patsas, joka pystytettiin jo Venäjän vallan aikana. Pietarista oli tullut määräys, että patsaan ihmishahmot katsovat itään, kohti valtakunnan pääkaupunkia Pietaria, mutta asennustöissä oli sattunut "virhe": patsaan mieshahmo katsoo länteen, ei itään.

Alhaalta satama-altaasta lähtivät laivat Ruotsiin ja Keski-Eurooppaan. Laivat ja meri synnyttävät helposti mieleen kaukokaipuun. Tom kuului jo 50-luvulla siihen harvalukuiseen suomalaisten joukkoon, joka pystyi matkustelemaan ympäri Eurooppaa.

Laivat veivät myös "seksuaalipakolaisia". 1960-70 -luvuilla monet homot muuttivat Ruotsiin etsimään vapaampaa ilmapiiriä. Ruotsin seksuaalivähemmistöjen järjestössä RFSL:ssä oli runsaasti Suomesta muuttaneita jäseniä, ja RFSL:n lehdessä oli omat suomenkieliset sivut.


Tähtitorninmäkeä hallitsee observatorio. Sen keskitornin päällä tangossa näkyy musta "pussi" tai "hattu". Vielä 30-luvulla hattu nostettiin ylös tankoon joka päivä ennen klo 12 ja täsmälleen puolen päivän aikaan hattu pudotettiin alas. Herrat kauppatorilla saivat tarkistaa taskukellojensa ajan. Silloin puut eivät peittäneet näkyvyyttä.


Kohde 5: Tähtitorninmäen länsirinne

Observatorion länsipäädyn ja ruotsalaisen nomaalilyseon välissä lähellä Unioninkatua oli Tähtitorninmäen suosittu käymälä. Vieläkin maaperä on typen rehevöittämä. Tom of Finland kertoo, miten sodan aikana siellä kävi saksalaisia sotilaita ja sodan jälkeen valvontakomission aikaan hyvinkin eksoottisia puna-armeijan sotilaita. Kaikilla oli halu. Tom of Finland ei ollut kiinnostunut siitä, millaista poliittista suuntaa hänen öiset kumppaninsa edustivat.

Venäläisiä sotilaita liikkui Helsingissä kolmen vuoden ajan sodan päättymisestä syyskuusta 1944 Pariisin rauhansopimuksen solmimiseen saakka 1947. Viimeiset venäläiset lähtivät syyskuussa 1947. Olot olivat jo alkaneet normalisoitua, vaikka puhuttiinkin "vaaran vuosista". Kahvi palasi kauppoihin helmikuussa 1946.





Toukokuussa 2016 tässä maastossa filmattiin Tom of Finland -elokuvan Tähtitorninmäki-kohtauksia. Avustajiksi oli pyydetty mm. MSC Finlandin jäseniä, avustajat puettiin ajan henkeen sopivasti. 1950-luvulla nahka-asut olivat melko erilaisia.



Kansallisgalleria omistaa Tomin työn vuodelta 1954-55 "Poika Tähtitorninmäellä".





Kohde 6: Tomin kotitalo 1972-1984

Osoite: Tehtaankatu 7 eli taloyhtiö Sampsa

Tom asui merkittävän osan luovasta kaudestaan osoitteessa Tehtaankatu 7 D-rappu. Taloyhtiön nimi on Sampsa. Se on 1900-luvun alussa rakennettu jugendtalo, jossa huoneet ovat korkeita. Tomin asunto oli 92 neliömetriä. Erkkeri-ikkuna oli pohjoisen suuntaan. Tomilla ja hänen elämänkumppanillaan Velillä oli omat huoneet. Pohjoispuolen ikkunoista näkyy Vuorimiehen puistoon. Tom tunsi puiston jo entuudestaan, koska sen länsisivustalla oli vuoteen 1950 saakka pömpeli. Rakennelma räjähti 14.1.1950. Kyseessä oli ilmeisesti itsemurharäjäytys.





MSC:n entinen puheenjohtaja Leeku Kimmel kertoi, että Tomilla ja Velillä ei ollut mitään keskinäistä testamenttia. Kun Veli kuoli vuonna 1981 kurkunpääsyöpään, Velin omaiset kävivät hakemassa huoneistosta pois lähes koko kalustuksen.

Vuonna 1984 asunnon omistaja ilmoitti myyvänsä asunnon, joten Tom joutui muuttopuuhiin. Tom järjesti kirpputorin, jossa hän myi mm. taulujaan ja suuren osan vanhoista amerikkalaisista homolehdistä.

Monia tunnettuja kulttuuri-ihmisiä on asunut samassa korttelissa. Luettelo on naapuritalon, Tehtaankatu 5:n historiikista.




Kohde 7: Kaivopuisto

Kaivopuisto oli Tomille kiinnostava paikka. Siellä oli ainakin kaksi pömpeliä, ja siellä voi tavata "raavaita miehiä". Pusikot tarjosivat näkösuojaa. Toinen toileteista on edelleen tallella Kaivohuoneen takapuolella, mutta se on vain harvoin auki.







Kaivopuiston länsikulmalta länteen päin lähtee Merikatu. Vielä 1970-luvun alussa monet homot kertoivat lähtevänsä kruisailemaan "Merikadulle ja Kirsikkapuistoon". Maisema oli aika hoitamatonta ja rannan vieressä kenttä oli varattu veneiden säilytykseen. Nyt maisema on täysin uusiutunut, kirsikkapuita on istutettu pitkin rantaa ja veneet on siirretty kauemmaksi länteen.



Kohde 8: Kirsikkapuisto

Kirsikkapuistossa, nykyisen Merenkulkijoiden ja mereen menehtyneiden muistomerkin ympärillä, oli paljon pensaita, joiden kukinnot tuoksuivat spermalta. Samoja pensaita on nykyäänkin Linnanmäen rinteissä. Kirsikkapuisto, oikealta nimeltään Ursinin kalliot, oli suosittu kruisailupaikka. Puinen toilettirakennus oli siitä hyvä, että sen vierelle pääsi autolla ja oviaukosta mahtui pyörätuolilla.



Kruisailu loppui heti 1970-luvun alussa, kun pömpeli tuhottiin. Nyt koko ranta on suosittu vapaa-ajanviettoalue. Rannasta Café Caruselin vierestä lähtee vene Pihlajasaareen, jossa on nudistiranta.



Kohde 9: MSC:n klubi

Osoite: Pursimiehenkatu 26

Pursimiehenkadulla oli 1990-2000-luvulla MSC:n klubitila, joka tuli kuuluisaksi siitä, että poliisi teki sinne ratsian vuonna 2000. Ilta-Sanomat kertoi ratsiasta.



Tom oli MSC:n kunniajäsen ja vuotta ennen kuolemaansa hänet korotettiin kunniapuheenjohtajaksi. Hän oli tavannut alkuaikojen puuhamiehen Leeku Kimmelin vuonna 1977 Merikadulla, ja liittyi heti MSC:n jäseneksi. Tom ei koskaan ehtinyt vierailla täällä Pursimiehenkadun klubilla, mutta ensimmäisillä klubeilla Sörnäisissä ja Pihlajatiellä hän kävi silloin tällöin. Kaikki muistavat hänet myönteisenä, miellyttävänä herrasmiehenä. Hän oli aina pukeutunut pukukoodin mukaan. Kun hän 80-luvulla palasi talven vietosta Los Angelesista, aina joku oli lentoasemalla häntä vastassa - joskus isompikin ryhmä ja joskus motoristien ryhmä.

MSC Finland vaalii Tomin muistoa.

Kohde 10: Johanneksen urheilukenttä

Johanneksenkirkon vieressä, urheilukentän molemmissa päissä oli pari surkeaa peltipömpeliä. Vain harva viitsi pistäytyä niissä.






Kohde 11: Kultakauha

Osoite: Ratakatu 1

Ravintola Kultakauhan omistajat 1970-luvulla olivat homoja, ja MSC Finland sai pitää kuukausitapaamisiaan ravíntolassa. Kuulopuheiden mukaan Kultakauhassa suunniteltiin Tukholman käynnin ohjelmaa, kun SLM Stockholm juhli joulukuussa 1977 "Decemberplotia". Tukholman kerholla Tom piirsi ja kertoi tarinoita kuin Kylli-täti, ja suosio oli valtava. Tom oli suunnitellut myös sätkyukon, jolla liikkuivat kaikki tapeelliset ruumiinosat. Jorma Uotinen tuli Pariisista Tukholman juhliin ja esitti modernia tanssia.

Joskus Tom kantoi Kultakauhaan filmiprojektorin ja näytti Amerikasta tilaamiaan 8-millisiä filmejä. Välillä ulkomailta tilaaminen tuotti pettymyksen. Esim Pool-filmi ei ollutkaan peliä uima-altaalla vaan biljardin peluuta. Tom matkusti ensi kerran Amerikkaan vuonna 1978.






Kohde 12: Iso-Roba ja Dianapuisto

Osoite: Iso-Roobertinkatu 3


Ison Roobertinkadun alkupäässä sisäpihalla siijaitsi Suomen ensimmäinen homoravintola Gay Gambrini. Se aloitti heinäkuussa 1984.



Ravintolaan järjestettiin baaritila "tosimiehille". Se sai nimekseen Company Bar. Wiki toimi alkuaikoina siinä baarimikkona. Hän oli Tomin viimeinen henkilökohtainen avustaja vuonna 1991.




MSC Finland järjesti silloin tällöin nahkabileitä Gambrinissa. Oman väen voimin rakennettiin jonkinlainen "show". Rahaa oli käytettävissä hyvin vähän, joten kaikki tehtiin talkootyönä. Nykyisin on toisin: rahaa tuntuu olevan ja eurooppalaisten nahka- ja fetissikerhojen kesken on varustelukilpailu siitä, kenellä on parhaat bileet ja mahtavimmat showt.

Dianapuiston ja Ison Roobertinkadun kulmassa oli aikoinaan pömpeli. Senkin Tom tsekkasi silloin tällöin.

Iso Roobertinkatu oli hyvin erinäköinen ja ahdas. Raitiolinja 3 kulki pitkin katua. Isoroba muuttui kävelykaduksi 1985 ja raitiovaunukiskot siirrettiin Fredrikinkadulle. Kadun läntisessä päässä oli osto- ja myyntiliikkeitä ja tärkeä antikvariaatti, josta sai jo 1960-luvulla tuoreimmat, sensuroimattomat tanskalaiset homolehdet. Niissä nähtiin Suomessa ensi kertaa Tomin piirroksia.






Kohde 13: Tomin viimeinen koti

Osoite: Fredrikinkatu 43




1980-luvun puolivälissä Tom asui vuoden Lauttasaaressa, mutta hän ei pitänyt asunnostaan. 1986 löytyi tilava asunto jugend-talosta Lönnrotinkadun ja Fredrikinkadun kulmasta. Oli kolme avarakaarista erkkeriä ja kaksi parveketta, neljäs kerros. Vaikka ulkoisesti kaikki oli hyvin, pitkäaikainen ystävä Tuomo pani merkille, että Tomin kunto huononi nopeasti. Pahenevan keuhkosairauden vuoksi hän ei enää matkustanut Amerikkaan vuoden 1988 jälkeen. Ystävät auttoivat, mutta hänelle etsittiin myös säännöllisempää kodinhoitoapua. Hän sai avukseen Gambrinin henkilökuntaa. Viimeinen avustaja oli Wiki. Heille kehittyi lämmin suhde ja Tom piirsi tunnetun kuvan Wikistä irokeesikampauksessa.



Viimeisen vuoden aikana Tomin arkistoja siirrettiin Kaliforniaan Tom of Finland Foundationin tiloihin. Olihan vaara, että arvokkaat arkistot ja piirrokset päätyvät roskikseen mahdollisen kuoleman jälkeen. Wiki toimi kuriirina.

Tieto Tomin kuolemasta tuli marraskuun 7. päivänä 1991. Hänet oli löydetty tajuttomana vuoteestaan ja oli kutsuttu ambulanssi, mutta hän ei enää herännyt. MSC Finland vietti seuraavan päivän kerhoiltaansa muuttuneissa tunnelmissa. Kynttilä paloi koko illan Tomin muistoksi.




Kävelykierros perustuu suurimmalta osin Tomin haastatteluun MSC Finlandin jäsenlehteä, Prätkäpostia, varten huhtikuussa 1990. Mukana on omia muistikuvia 1960-70-luvuilta. Asiantuntijana on ollut tutkija Kati Mustola. MSC Finlandin pitkäaikainen puheenjohtaja Magnus tarkisti MSC:tä koskevia kohtia. Lähteenä on käytetty myös Valentin Hoovenin kirjaa Tom of Finlandista.



Jälkipainatus ja kääntäminen muille kielille sallittu.
Lähteeksi tulee mainita: ranneliike.net ja tämän artikkelin nettiosoite (http://ranneliike.net/teema/tom-of-finlandin-oinen-kavelyreitti?aid=12357)
Voit tulostaa artikkelin tästä.

Tähtitorninmäen huomaamattomia terasseja, taustalla satama ja Ruotsinlaivat
Tässä observatorion länsipäädyn kulmalla oli pömpeli, jossa kävi kansainvälistä sotilashenkilökuntaa Saksasta ja Neuvostoliitosta. Tom tapasi monia.
Tom of Finlandin kotitalo 1972-1984, Tehtaankatu 7 D-porras, ylin kerros.
Tom of Finland löysi homoja Espan puistosta jo sodan aikana. Hän päätteli, että naismaiset, kikattavat miehet ovat homoja ja liittyi seuraan.
96-lehden terhakas pakinoitsija Bibinette kuvasi numerossa 2/1971 tunnelmia Kissalankujalla, kun laki oli muuttunut eivätkä homot olleet enää rikollisia. Napsauttamalla sivu suurenee lukukelpoiseksi.
Kissalankuja vuonna 1970. Kuva julkaistiin 96-lehdessä.
Kirsikkapuisto vuonna 1970. Merenkulkijoiden ja mereen menehtyneiden muistomerkki oli pystytetty vuonna 1968. Vuosisadan alkupuolella tässä oli kaupungin uimalaitos.
MSC:n kerhotila oli vasemmanpuoleisen rakennuksen 5. kerroksessa joitakin vuosia vuosituhannen vaihteessa. Alhaalla oli ovikello. Kun kerhohuoneiston oveen kolkutettiin, oven avannut näki toistakymmentä poliisia. Hän veti oven heti kiinni. Hetken kuluttua hän oli käsiraudoissa.
Ravintola Gambrini sijaitsi tässä talon läpi kulkevassa käytävässä, suoraan edessä, toisessa kerroksessa. Sisään pujahdettiin oikealla olevan oven kautta.
Wiki (keskellä), Tom of Finland -säätiön perustaja Durk Dehner (vas) ja Liverpoolin Homotopia-projektin vetäjä Gary Everett Hietaniemen muistolehdossa Tomin syntymäpäivänä 2012.
Tämä oli ensimmäinen Tom of Finlandin piirros, jonka tämän kiertokävelyn laatija löysi antikvariaatista Iso-Roba 42:ssa. Kuva oli marraskuun 1965 Manege-lehdessä. Lehti oli tanskalainen.
Espan "homohäät" 1994: Suudelma. Kuva Prätkäpostin kannesta.
Company mahtui Gambrinin eteistilaan.
Miksi urheilukentän molemmissa päissä oli peltikäymälä? Varmaan sen vuoksi, että olympialaisten aikaan 1952 kentällä verryteltiin ja harjoiteltiin, eikä liikunta tuntunut hyvältä, jos oli pissahätä.
Kultakauhan paikalla on nyt nepalilainen ravintola.
Kuuluisuuksia, jotka ovat asuneet Tehtaankadun taloissa 5-9.
Homojen kohtauspaikka oli tässä Esplanadinpuiston länsilaidalla Ruotsalaisen Teatterin takana. 40-luvulla käymälä oli suunnilleen samalla kohdalla kuin nykyinen moderni, vihreä toiletti.
Kaivopuiston länsikulmalla, penkkirivistön takana oli vielä 70-luvulla yksi pömpeli. Nykyään kesäaikana täällä kokoontuvat kymmenet motoristit rupattelemaan.
Mahtava Merikatu johtaa kohti seuraavaa kohdetta, "Kirsikkapuistoa". Merikadun ja Huvilakadun risteyksessä asui teatterinjohtaja Vivica Bandler (1917-2004) sukutalossaan. Hän oli Tove Janssonin ystävä. Tom ei ilmeisesti paremmin tuntenut kumpaakaan.
Hampurilaisen Tom's Saloonin omistaja Ullrich Tangermann ja Wiki Taidehallin näyttelyssä toukokuussa 2016. Tomin piirtämä kuva Wikistä on seinällä alimmaisena.
Tässä haastattelukatkelmassa Tomi kertoo, miten hän työskenteli. Aarno oli monesti hänen mallinaan. Puhutaan myös piirrossarjasta Front Runner ja Gay Gameseista.
Tomin haastattelusta käy ilmi, että hän alkoi kyllästyä muusikkoelämään. Omasta mielestään hänestä ei koskaan olisi tullut huippupianistia.
Tom tapasi Espalla komean saksalaisen upseerin. Lähdettiin kävelemään Kaivopuistoon. Tarinalla oli traaginen loppu.
Heti sodan jälkeen valvontakomission venäläiset sotilaat löysivät Tähtitorninmäen pömpelin ja olivat innolla mukana.
Tom hankki ensimmäiset filminsä postitilauksina Amerikasta. Sieltä tuli myös erilaisia bodauslehtiä, joista löytyi hyväkroppaisia malleja.
Kartan pohja on Helsingin karttapalvelusta http://ptp.hel.fi/avoindata/. Kartta tarkentuu klikkaamalla kerran.
Palace-hotelli, kuva: Helsingin kaupunginmuseo
Kaivopuiston länsikulman käymälä, Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja tuntematon, kuva vuodelta 1938.
Kuvauksissa kevyt usva on noussut lisäämään Tähtitorninmäen salaperäisyyttä toukokuun lopulla 2016
"Oletko sinä...?" -nimisessä dokumenttielokuvassa vuodelta 1969 on kuvia Helsingin ulkotapaamispaikoista. Tässä Youtubesta tallennetussa kuvassa on Kissalankujan pömpeli. "Oletko sinä...?" hyllytettiin Yleisradiossa ja se esitettiiin ensi kerran vasta vuonna 1999. Se löytyy englanninkielisin tekstityksin youtubesta.
Julkaistu Tom of Finland Foundationin luvalla
Historiallinen antikvariaatti Roobertinkatu 42:ssa suljettiin lopullisesti kesällä 2016 talon peruskunnostuksen alkaessa. Se oli avannut ovensa jo 1960-luvun alussa.
Vanhan pömpelin kaavamainen havainnekuva "istutettuna" alkuperäiselle paikalleen uudessa nykyhetken kuvassa. Kyseessä oli valurautainen pisuaari. Tällaiselta paikka näytti 1960-luvun lopulla. Vasemmalla näkyy Johanneksen kirkko, oikealle kuvan ulkopuolelle jää Viisikulma.

Jaa Facebookissa
 

 

Lukijoiden kommentit (kommentit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä)
Mielenkiintoinen artikkeli, kiitokset!

Tässä hieman juttua omalta kohdaltani, kun tunsin Tomin henkilökohtaisesti ja olin aika tiiviisti hänen seurassaan nuo loppuvuodet.

80-luvun loppupuolella hyvä ystäväni Nenne kertoi, että erään hänen ystävänsä asunto Helsingissä on talvisin tyhjä, ja voisin asua siellä ja ”pitää asuntoa kunnossa”. Olin itse tuolloin paljon ulkomailla, ja minulle sopi mainiosti ehdotus asunnosta, jota voisin käyttää Suomessa ollessani. Vietinkin pari talvea isolta osin tässä kauniissa Fredrikinkadun asunnossa. Asunnon oikeaa asukasta en tavannut, mutta kiinnitin huomiota kauniiseen asuntoon ja sen maskuliiniseen sisustukseen ja hieman ihmettelin kuka asunnossa asui.

Pitkään Nenne puhui asunnon vakioasukkaasta nimellä ”Tomi”. Nuorena ja yksinkertaisena en ymmärtänyt kenen asunnossa asuin. Kesti aika pitkään, ennen kuin Nenne paljasti, että asunto on Tom of Finlandin. Tietenkin! Olisihan se pitänyt ymmärtää! No toisaalta: Tomi karttoi julkisuutta todella tehokkaasti ja hänen henkilöllisyytensä pitäminen piilossa minultakin oli jonkinlainen turvatoimi. Ilmeisesti läpäisin testin – ja kun Tom tuli taas Suomeen, niin vihdoinkin myös tapasimme.

Jossain vaiheessa Tom ei sitten enää mennytkään Yhdysvaltioihin talvelksi, vaan jäi talveksi Helsinkiin. Hänen kuntonsa ei enää kestänyt matkustamista, vaikka Yhdysvalloista yritettiin häntä houkutella matkaan. Vaikka Tom asuikin nyt asunnossaan, niin sain edelleen käyttää vierashuonetta Suomessa ollessani. Näin vietimme silloin tällöin arkea yhdessä Tomin kanssa. Pidin tästä miehestä: vaikka ikää oli jo liki 70 vuotta, niin ajatukset ja keskustelu oli kuin kolmikymppisen miehen kanssa, vaikkakin elämänviisautta oli selvästi vuosikymmenien aikana kertynyt runsaasti. Kuulin tuolloin Tomilta mielenkiintoisia tarinoita, keskustelut olivat mukavia. Toisaalta Tomi tarvitsi koko ajan enemmän apua ja yritin häntä parhaani mukaan auttaa.

Alkuvuodesta 1990 jäin pysyvästi Suomeen parisuhteen vuoksi: muutin ”oman Hannuni” luokse asumaan. Asunto oli Tomin viereisessä korttelissa, joten tapasimme edelleen säännöllisesti. Toisaalta Tomin avuntarve kasvoi, joten läheinen sijainti oli kätevyyden lisäksi myös tarpeellinen.

Aloimme Hannun kanssa tehdä ruokaa Tomin luona useamman kerran viikossa. Jos taas teimme ruuan omassa kodissamme Hannun kanssa, niin yleensä veimme sitä sitten Tomille ja jäimme usein myös jälkiruokakahville Tomin luo.

Vaikka Tomilla lopulta kävi kodinhoitaja, niin hän tarvitsi apua yhä enemmän myös arjen hoitamisessa. Aloin auttaa yhä enemmän asunnon siivouksissa, avustaa häntä suihkussakäynneissä jne. Avun tarve kasvoi koko ajan.

Jossain vaiheessa Wiki tuli kuvioihin mukaan ja Tom oli innoissaan nuoresta innokkaasta miehestä, josta ”Ei tiedä onko tämä lintu vai kala!” Kun Wiki oli iltatöissä, niin päivisin hänestä oli seuraa ja apua Tomille. Itse olin taas päivätyöläinen ja pääsin illalla käymään Tomin luona – hyvä päivärytmi Tomin kannalta.

Wiki alkoi myös hoitaa Tomin asioita Kalforniassa olevaan ToF-säätiöön päin. Itse halusin pitäytyä näistä kuvioista ulkona. Tosin välillä menimme Tomin kanssa läpi hänen töitään ja valokuvia sekä lajittelimme materiaalia. Ilmeisesti Wiki kuitenkin hoiti pääosan tällaisesta toiminnasta.

Ranneliikkeen jutussa kirjoitettiin:

> ”Tieto Tomin kuolemasta tuli marraskuun 7. päivänä 1991. Hän
> oli tuupertunut lattialle eikä elvyttäminen onnistunut. ”

Itse asiassa kyseessä oli sellainen päivä, jolloin olimme Hannun kanssa kotona, koska meillä oli vieraita. Totuttuun tapaan menin iltapäivällä katsomaan tarvitseeko Tomi jotain. Tom oli sängyssä ja näytti nukkuvan tavalliseen tapaansa päiväunia, joten päätin palata tunnin päästä uudelleen.

Kun palasin uudelleen asuntoon oli aika herättää Tomi lääkkeiden ottoon ja kysyä ruokailun järjestämisestä jne.

En kuitenkaan saanut Tomia kunnolla hereille. Soitin kotiini, jossa vieraana olevan pariskunnan toinen mies oli lääkäri – hän tunsi Tomin ja oli Tomia aiemminkin auttanut ja neuvonut. Kerroin tilanteen ja pian Hannu sekä tämä ystäväpariskunta olivat paikalla (viereisestä korttelista ei kauaa kulunut).

Lääkäriystävä teki pikaisen tilanneselvityksen ja soitimme paikalle ambulanssin. Sairaalaan vietäessä Tomi oli edelleen hengissä, mutta tajuttomana. Hän kuoli vasta sairaalassa. Eli hän ei ”tuupertunut lattialle” eikä häntä tarvinnut yrittää elvyttää, hän hengitti itse omin voimin.

Lopuksi vielä yksia asia: Tomin auttaminen. Wikistä oli haastattelu Helsinki Pride 2014 -lehdessä (linkki: issuu.com ). Haastattelussa (sivu 26) hän sanoo: ”On se kumma, että minä olin ainoa, jonka Tomi hyväksyi auttamaan itseään. Minut, joka olin hetero, vaikka kaupungissa oli homoja yllin kyllin.”

Kieltämättä varsinaista tungosta ei Tomin avustamiseen ollut, mutta tilannetta selittää osaltaan Tomin oma tiukka seula siitä, keitä hän päästi lähelle. Toinen seikka on se, että noina aikoina todella moni nahkamies – eli Tomin ystäväpiiri – oli itsekin sairaana. Aids teki pahaa tuhoa ja tappoi monia. Esim. minut Tomiin tutustuttanut Nenne kuoli ennen Tomia. Nennekin oli itse autettavan osassa, vaikka hän olisi itse halunnut auttaa muita.

Wiki oli todellakin erittäin tärkeä henkilö Tomin viimeisinä aikoina, mutta väitän tässä asiassa hänen sanomistaan vastaan: ei Wiki todellakaan ollut ainoa, joka Tomia auttoi. Toisaalta en mieltänyt omaa toimintaani ja ”Hannun ruokapalvelua” raskaaksi auttamisesksi, sillä kaikki ruokailut, kahvittelut, siivoustuokiot, suikussakäynnit ja illan istumiset Tomin kanssa olivat todella mukava tapa viettää aikaa. Sitä oli vain kaverilla kylässä ja auttoi tätä asioissa johon kaveri ei itse pystynyt.
  Jukka • 27.05.2016 01:21
Kiitos tästä kommentista. Kuva Tomin viimeisistä ajoista tarkentui huomattavasti. Kun istuin Leekun kanssa Tomin luona 18.4.1990 tekemässä haastattelua, puhelin soi ja ymmärsin että sinä soitit ja tarkistit tilanteen. Se kuuluu jossain näistä äänitteistä, joita on ranneliike.netin media-arkistossa. Tom ei kertonut senhetkisestä tilanteestaan paljonkaan. Ne olivat yksityisasioita. Oli kokoonnuttu puhumaan varhaisemmista elämänvaiheista.

Itse päädyin tekemään tätä kiertokävelyä sen takia, että asun eteläisessä Helsingissä ja olen kuljeskellut samoja polkuja jo 1960-luvulta lähtien, nyt entistä tarkemmin koiran kanssa. Lisäksi minulla on tallessa tämä vanha nauhoitus. Olen hieman pitänyt sitä kaapissa piilossa, koska ajattelin, että se voisi olla arvokas historiadokumentti joskus myöhemmin, kun Tomin elämää arvioidaan uudelleen. Nyt se aika on tullut.
  vaeltaja2006 • 27.05.2016 06:39
Kiitos artikkelista ja Jukan kommentista. Olen viime aikoina puhunut eräiden ihmisten kanssa, jotka tavalla tai toisella tunsivat Toukon hänen viimeisinä vuosinaan. Näiden keskustelujen perusteella minulle on syntynyt vaikutelma, että se kuva, joka toisinaan välittyy joistain Durk Dehnerin ja ehkä hieman Wikinkin kommenteista, on hieman yksipuolinen. Esimerkiksi ajatus siitä, että Touko oli yksinäinen ja surullinen siitä, että ei saanut Suomessa tunnustusta, on ehkä vähän yksinkertaistus. Hänestä oli haastatteluja arvostetuissa suomalaisissa taidelehdissä jo 80-luvulla. Ennen kuolemaansa hän sai Puupäähatun, suomalaisen sarjakuvan suurimman tunnustuksen, ja hänellä oli näyttely esimerkiksi Amos Andersonin taidemuseossa. Kyse oli ilmeisesti suurelta osin siitä, että Touko todella aktiivisesti yritti pitkään vältellä suomalaista suurta julkisuutta. Myös on muistettava, että sarjakuvataide yleisestikään ei vielä tuolloin ollut yhtä yksisselitteisesti vakiinnuttanut asemaansa taiteen kentässä kuin nykyään.
  in dubio (ei rekisteröitynyt) • 27.05.2016 10:33
Onnistuitko Vaeltaja2006 muuten haastattelemaan Ullrich Tangermannia hänen täällä ollessaan? Itselleni Ullrich kertoi viimeisistä Tomin kanssa käymistään puhelinkeskusteluista. Oli kuulemma jäänyt siihen käsitykseen, että Tom olisi halunnut siirtää kokoelmansa pois Yhdysvalloista Suomeen (tai Saksaan). Tom vietti hyvin paljon aikaa myös Hampurissa noin 15 vuoden ajan ” ToF hat eine Periode von ca. 15 Jahren eng mit Hamburg (Harald Tangermann, Peter Daun) zusammen gearbeitet. Wir sehen diese Periode – genau wie alle anderen Perioden – als wichtig für sein Lebenswerk an (Ullrich Tangermann)“.

Ullrich Tangermann omistaa kyllä Tom’s Saloonin liiketilan, mutta liiketoiminnan (ravintolatoiminnan) omistaja on entinen Mr Leather Germany, David Schneider www.toms-hamburg.de
  Irokeesi • 27.05.2016 13:02
Ensinnäkin Vaeltajalle kiitos siitä, että hän on säilyttänyt nämä äänitteet ja myös jakaa niitä täällä meidän kaikkien iloksi. Tämä on iso ja tärkeä kulttuuriteko!

On myös mukavaa kuunnella Tomin puhetta... juuri noin hän kertoi juttujaan, tuo on sitä aitoa Tomin kerrontaa.

Olen yrittänyt tallentaa noita äänitteitä nettisivulta koneelleni, mutta ikävä kyllä en ole onnistunut. Toivottavasti nuo äänitteet ovat tallella useassa paikassa, eivät vain täällä Ranneliikeessä.

- - -

”in dubio” on mielestäni oikeassa: Julkisuudessa annettu kuva Tomin yksinäisyydestä ja surullisuudesta on asia, joka ei minusta ollut mitenkään hallitseva osa häntä. Todellakin: hän oli itse valinnut tietoisesti sen, että pysyy Suomen julkisuudesta syrjässä. Eikä hän näyttänyt tätä valintaa koskaan katuvan.

Tuohon aikaan Suomessa oli edelleen kehotuskielto voimassa ja mielipideilmasto homovihamielinen. Homoja hakattiin kaduilla ja murhiakin tapahtui. Tuo ilmapiiri ei varmaan innostanut olemaan Suomessa tunnettu homotaiteilija.

Joskus Tom puhui siitä, että olisi halunut taidekokoelmansa olevan Suomessa, mutta että ajatus silloisessa Suomen ilmapiirissä tuntui mahdottomalta. Hän oli miettinyt myös Amsterdamia yhtenä vaihtoehtona, mutta sitten yhteistyö Durkin kanssa alkoi ja niinpä ToF säätiö syntyi Yhdysvaltoihin. Se, että säätiö/arkisto ei ollut Suomessa, näytti jossain määrin harmittavan Tomia hänen viimeisinä vuosinaan – edelleen Suomi olisi ollut hänelle mieluisia sijaintipaikka tuollaiselle toiminnalle.

Kieltämättä olisi tosiaan Suomenkin kannalta mainiota, jos ToF -arkisto ja vaikkapa ToF-museo olisivat täällä. Mutta kun on ollut homovastainen yhteiskunta, niin siitä maksetaan mm. tällä tavoin. Nyt on arvokas taidearkisto sitten Yhdysvalloissa. Toisaalta: Päivi Räsänen ja kumppanit varmaan antavat kiitosrukouksen siitä, että kuvat eivät ole täällä maatamme tuhoamassa :-o

Durk ja Wiki ovat olleet Tomin elämässä tärkeitä henkilöitä. Mutta joskus julkisuuden kantama Tom-kuva kuulostaa minusta hieman oudolta.

Kun kuuntelen Vaeltajan Tom-äänitteitä ja luen hänen Tom-juttujaan, niin ne kuulostavat todella paljon enemmän siltä Tomilta jonka minä tunsin.

Toisaalta: Ilmeisesti Durkille Tom on ollut hyvin tärkeä osa hänen elämäänsä ja ammatillista toimintaa, joten asioiden painottaminen menee kai aika helposti eri tavalla kuin jos asiaan ei liittyisi myös liiketoiminnta. Wikillä on taas läheisemmät suhteet säätiöön kuin minulla, joten hän näkee varmaan myös asian enemmän säätiön näkökulmasta.

Itse olen ehkä ollut aika typerä, kun en Tomin eläessä ymmärtänyt, että pitäisi pyytää häneltä edes nimmari! :D

Kommenttia muokattu: 27.05.2016 klo 15:52
  Jukka • 27.05.2016 15:44
Toisaalta Touko Laaksosen luoman kuvaston voidaan katsoa vahvistaneen 1980-luvun homofobista ilmapiiriä, onhan hänen piirtämä hahmo yksi tunnetuimpia homosterotyyppejä. 1980-luvulla nahkamiehen parodia nähtiin Poliisiopiston Blue Oyster vitsissä, joka muokkasi mielipideilmastoa (tämän kesän uusintoja odotellessa muuten). Aids-paniikin vuosia homot ylipäätään joutuivat ottamaan takapakkia julkisuuden ja julkihomouden kanssa, puhumattakaan S/M nahkakulttuurista. Esimerkiksi karhukulttuurin on sanottu syntyneen tästä "sulautumisesta" valtaväestöön. Laaksosen avoimen seksuaalisuuden kuvasto koettiin varmasti hieman ongelmallisena ajassa, jossa sen kuvaama toiminta nähtiin kuolemantuomiona ja Donna Summeria lainaten jumalan rangaistuksena homoille?
  xxx (ei rekisteröitynyt) • 27.05.2016 18:44
Ihat kattava katsaus Helsingin puisto-wc-pömpeleistä ja muustakin aikalaishistoriasta. SuurKiitos siitä jutun tekijöille ja kommentoijille myös. Mikähän näkemys ensi vuonna Tom of Finland -elokuvassa tuleekaan mahdollisesti olemaan noista Toukon elämän viimeisistä vuosista. Nämä keskustelukommentit olisi ehkä hyvä saattaa äkkiä vielä Domen tietoon, jos leffaan voisi vielä vaikuttaa.
Kävelyretki alkaa oivallisesti ensi kesän EuroGames-kisakylästä ja Priden puistojuhlapaikalta, joten noihin tulevillekin loistavaa infoa.

Mietin vain että voisikos tuossa kertoa paikkana Eduskuntatalon takana olevan Sibelius-akatemiankin (mistä toki 3-kohdassa mainitaankin Tooukon musiikkiopintoahjona), eli se liittynee jutussa aiempana mainittuun, että musiikkiopiskelijoita liikkui nykyisen Presidentti-hotellin alueella olleessa pömplelissä tai siinä Hankkija-talon takana olleilla kaduilla.

Onkos Toukosta mitään tietoa, kävikö hän aikansa tunnetuissa homo-väen ravintoloissa, Sokos-talossa tai Hansassa?

Noista pömpeleistä mm. Hulivilipojan blogissa on kuva Esplanadin "Pääkonttori" -pömpelistä hulivilipoika.blogspot.fi
Tuolla on muutenkin tarkempaa kuvausta Espan puiston menosta ja maininta että siellä ollut "Pääkonttori"-pömpeli oli purettu pois jo ainakin 1946. Hesperian puistossa ollut toinen homo-aktiivinen pömpeli purettiin huoltopoliisin vaatimuksesta vuonna 1958 - sekin lienee kuitenkin ollut myös Toukonkin tuntema paikka.
Tosin tuo Esplanadin puistikko taisi olla sota-ajan jälkeen aikansa trans/drag-väen lirkuttelupaikka enempikin - olihan heitä varmasti jo silloinkin.

Kohdissa 4 ja 5 on jäänyt kokonaan mainitsematta se, mihin Tähtitorninmäen homopuistohistoria perimmältään pohjaa ja että sen historia tuossa lähtee jo 1800-luvulta, muta siitä täällä hulivilipoika.blogspot.fi

Pömpeleistä voisi kait mainita senkin että nykyinen hlbt-ystävällinen Freedom-terassibaarin rakennus Kisahallin parkkipaikan laidalla, Mäntymäen kupeessa on noita olympialaisten aikuisia pömpeleitä. Tosin se oli kait Touko pömpeliretkien ulkopuolella, vai liikkuikos Touko joskus Mäntymäelläkin? Meinaan sitä että jos hän sielläkin joskus liikkui, niin siellä tavallaan on noita jutussa kerrottuja paikkoja enempikin ehkä sitä tuon ajan tiettyä tunnelmaa säilynyt. Jutussa kerrotuissa pömpeipaikoissahan se täytyy lähinnä kuvitella, koska ne ovat ympäristöinä muuttuneet aika lailla kerrotuista ajoista.

1-kohdassa mainitusta Ylen 1969 sensuroidusta Oletko sinä? Oletko sinäkin? -dokumentista on ainakin katkelmia täällä yle.fi

Olikos tietoa, olisko Laaksosella jotain muita, muunkin elämän alueen kantapaikkoja, esim. ravintoloita? Ainakin ravintola Sea Horsehan siinä Tehtaankadun asuinkorttelissaan toimi jo tuolloin ja toimii yhä - tosin en yhtään tiedä, onko sisustus miten muuttunut noista ajoista.

Eikös Touko kait innostunut aikoinaan Marlon Brando -nahkarotsi&prätkä-elokuvistakin. Käviköhän hän katsomassa niitä jossain Helsingin elokuvateatterissa, vaiko ehkä Berliinin tms matkoillaan? Jos Helsingissä, niin nuokinhan liittyisivät Toukon historiaan.

Laaksonenhan oli tosiaan 50-lukua ravintolapianistinakin, ainakin sivutoimisesti, mutta mihinkäs vuosiaikavälille se hänen työnsä mainospiirtäjänä mainostoimistossa ajoittuikaan ja missä kyseinen mainostoimisto sijaitsi ja mikä oli nimeltään? Senkin ehkä voisi laittaa tuohon reitille.

Tuosta kohteesta 6, Tehtaankadun asunnosta, siinä tekstistä "Tomilla ja hänen elämänkumppanillaan Velillä oli omat huoneet. " tuli mieleen se että Toukon veljenpoikahan kertoi äskettäin haastattelussa, ToF-näyttelyn avajaisten aikaan, jotain sellaista että hieman ihmetteli etteivät sukulaiset arvanneet Toukon ja Velin suhdetta, vaikka heillä oli parisänky tuolla Tehtaankadulla...

Samoin kait karttaan voisi merkitä Toukon tuhkien sirottelupaikankin? josta tuossa jutussa kuva onkin, eli anonyymimuistolehdon krematorin luoteispuolella, juutalaisen hautausmaan aidan vierustalla?

Tuo kertomus olisi hyvä ja syytäkin tosiaan kääntää ainakin englanniksi, joskin se vaatii jonkin verran muokkausta tai täydennystä teksteihin, jotta turisteille selviäsi esim. mitä sodan jälkeinen Valvontakomissio ja jutussa mainitut henkilötkin yms olivat.

Ja pitäähän toki Tompasta, sotilasmiesseurassa olemisista mainita myös sota-aika, jolloin hänhän oli ainakin Santahaminassa jonkin aikaa ja sitten Pajakukkulalla Pitäjänmäellä, jossa hän ylenikin komentajaksi ja taisi olla silloin jotain 23-25 v tms.
Aika rehvakkaastihan Touko kertoo noissa haastatteluissa tuon ikäisenä pitkin kaupunkia iltalomilla kierrelleensä ja nauttineensa menosta, mm. sen "tosi komea pakkaus" saksalaisenkin lentäjän kanssa.

Kommenttia muokattu: 30.05.2016 klo 01:04
  human • 27.05.2016 20:38
Tämä artikkeli äänitteineen on arvokas kulttuuriteko!

Touko oli vaatimaton, hieno mies, jonka luovuus jatkui lähelle viime hetkiä. Todennäköisesti olisi hyvin hämmentynyt, mutta samalla iloinen nykyisestä näkyvyydestä.

Jukalle kiitokset taustojen ja tapahtumien valottamisesta. Perspektiivin laajentaminen on paikallaan, kenenkään osuutta väheksymättä.

Sääli tosiaan, että ToF arkisto, museo ja säätiö eivät ole Suomessa. Ehkä saamme sen patsaan/suihkulähteen, josta moni haluaisi juoda kulttuuritekonakin :)

Pakko todeta, että aitoavioliittolaiset levittävät tällä hetkellä ToF kuvastoa koteihin verrattomasti tehokkaammin kuin Finlayson ja Paulig, mutta hyvä niin :D :D !
  karhumiäs (ei rekisteröitynyt) • 27.05.2016 20:57
Jukka: "Olen yrittänyt tallentaa noita äänitteitä nettisivulta koneelleni, mutta ikävä kyllä en ole onnistunut. Toivottavasti nuo äänitteet ovat tallella useassa paikassa, eivät vain täällä Ranneliikeessä."

En tiedä mitä nettiselainta käytät, mutta ainakin jos sulla on käytössä Googlen Chrome -selain, niin voit ihan helposti vaan klikata noita äänitekohtia hiiren 2painikkella (alussa näkyvän kaiuttimen ja mp3-tekstin kohdalla) ja siinä tulee valinta Tallenna linkki nimellä ... ja sillä voit tallentaa nuo äänite-mp3-tiedostot koneellesi.
Ihan kaikenhan nettisivuilla näkyvän saa aina kuitenkin tavalla taikka toisella myös tallennettua.
Toki noihin äänitteisiin on niiden tekijällä tekijänokeus, eli se huomioitava.

Nuo äänitteet olisi mielestäni hyvä toimittaa vaikkapa Suomen kansallisarkistoon, Äänitearkistoon, Ylelle tms., jotta ne tosiaan säilyisivät näin merkittävästä kulttuurihistoriasta. Toivon toki että Suomeen saataisiin lähitulevaisuudessa Tom of Finland -museo, joka huolehtisi jatkossa tuon arvokkaan kulttuuriperinnön vaalimisesta.

xxx tuolla jo avoimesti huomauttikin, miten sitten 1980-luvulla aids-aikakausi ravisteli biseksuaalien perhe-elämäkulisseja, kun työmatkat ja muut matkamuistoineen tulivat sinne esille.
Nuo wc-, puistikko- ja levähdysalue- yms. puuhathan ovat tätänykyäänkin edelleen biseksuaalien kansankulttuuria, kun heillä jostain syystään seuraa ei voi kotiin viedä ...

Kommenttia muokattu: 27.05.2016 klo 23:09
  human • 27.05.2016 20:58
human, kiitos mp3-tallennusneuvosta. Toden totta: Chromen kanssa tuo toimi oikein hyvin! :-)
  Jukka • 27.05.2016 22:25
karhumiäs kirjoitti:

> "Jukalle kiitokset taustojen ja tapahtumien valottamisesta. Perspektiivin
> laajentaminen on paikallaan, kenenkään osuutta väheksymättä."

Aivan... Esim. Tomille oli todella iso apu se, että Wiki alkoi hoitaa asioita säätiöön päin. Wikin ilmestyminen kuvioihin myös selvästi paransi Tomin hyvinvointia.

Durk taas oli organisoinut Tomin töiden käyttöoikeuksien valvonnan, joten Tomin oli mahdollista saada töistänsä tuloja. Ilman Durkin toimintaa Tomin toiminen vapaana taiteilijana olisi ollut todella hankalaa.

Asiaan liittyy paljon muitakin ihmisiä... esim. tässä olevien äänitteiden tekijät ovat kulttuuritekonsa lisäksi piristäneet Tomin arkea - selvästi kuulee, kuinka innokkaasti Tomi kertoo asioista. Mies ei kuulosta noissa ollenkaan vanhalta ja sairaalta! :-)
  Jukka • 27.05.2016 23:07
Heh. Nämä rainat ovat siinäkin mielessä kiinnostavia, että kun Touko Laaksosesta muokkautuu ajan kanssa vielä enemmän kaiken kansan Muumi Jansson (vai onko se jo tapahtunut?), niin ne ovat muistuttamassa aidosta ihmisestä. Myös epäkorrekteine mielipiteineen vaikkapa "neitihomoista" ja "drag queeneistä".
  Yesman • 28.05.2016 12:44
Todella hyvä ja mielenkiintoinen juttu, ja kiitos Humanille linkkauksista omaan blogiini. Olen tosiaan päätellyt, että Espan pömpeli sai komean Pääkonttori-lempinimensä alkuperäisestä kivisestä yleisökäymälästä, joka sijaitsi suurin piirtein samoilla tienoilla kuin nykyinen vihreä vessa. Kivilinnan tilalle tuli ehkä 30-luvulla tavanomainen peltipömpeli, josta Toukokin puhuu. Se sijaitsi ihan Ruotsalaisen teatterin takana, ei siis nykyisen vihreän paikalla. Pömpeli näkyy tuolla paikalla Helsingin kaupunginarkistossa löytämässäni kartassa (arviolta 1930-luvun lopulta, koska siinä viitataan Helsingin olympialaisiin, jotka jäivät sodan takia järjestämättä vuonna 1940). Kartassa kyseinen pömpeli ("miesten vedenheittämö") on merkitty poistettavaksi, ja syksyllä 1946 sitä ei ainakaan enää ollut.
  Hulivilipoika • 28.05.2016 18:48
Tuli tässä mieleen jälleen se, että kun Touko Laaksonen toimi tiettävästi vuosiakin mainospiirtäjänä mainostoimistossa, niin onkos niistä hänen mainospiirroksistaan tietoa, millaisia olivat? Jos hän niitä useamman vuoden 1960-luvulla ammatikseen teki, niin sitäkinhän tuotantoa luulisi olevan mittavasti? Löytyykö niitä esim. tuon ajan lehdistä mainoksina vai olivatko isomman koon mainoksia? Onko tuon mainostoimiston jotain arkistoa olemassa tms?
  human • 30.05.2016 00:51
"Nuo wc-, puistikko- ja levähdysalue- yms. puuhathan ovat tätänykyäänkin edelleen biseksuaalien kansankulttuuria, kun heillä jostain syystään seuraa ei voi kotiin viedä ..."

Kyllä tätä ei-vielä-kadonnutta kansankulttuuria harjoittavat myös homomiehet, Tom Of Finlandin kuvaston hengessä ja sen innoittamina.

Aids-epidemia varmaan "ravisteli" myös bimiesten ja kaappihomojen perhe elämää, kuten myös homojen. Aika moni tartunta salattiin viimeiseen asti, omaiset myös peittelivät läheisensä kuolinsyytä. Kysymyksenasettelu liittyi kuitenkin Touko Laaksosen suhtautumiseen 1980-luvun epidemiaan, olihan hän kuvittamassa tuota seksuaalivallankumousta ja näin osaltaan edesauttoi sitä vapautumista, joka lopulta johti hiv-epidemiaan. Olihan nahka- ja fetissiharrastajat epidemian eturivissä, mikä olin Toukon reaktion epidemiaan. Hän piirsi ainakin yhden turvaseksi mainoksen kondomilla, tämä julkaistiin näkyvästi Image-lehden haastattelun yhteydessä julisteena.

Se avoimuus - suora katse - joka näkyy Tom Of Finlandin taiteessa, jää jotenkin uupumaan hänen julkisuuskuvasta.
  xxx (ei rekisteröitynyt) • 30.05.2016 08:36
Joo, kyllä noilla tietyillä tiedetyillä ulkoilmapaikoilla on ihan vannoutuneita homomiehiä(kin). Turha sitä on kierrellä. Joitakuita "puun takaa" tuleva kohtaaminen kaiketi yksinkertaisesti houkuttaa. Suotakoon se siitä pitäville. Mutta retken jäljet sietää sitten siivota!
  smo • 30.05.2016 10:05
Puisto- ja levähdyspaikkakulttuuria on monissa piireissä pidetty vaarallisena ja epäsiistinä. Ei puistoissa harrastettu vaarallisia tekniikoita sen enempää kuin kotiin kuljetetun vieraan kanssa lakanoiden välissä. Puistoissa kävijät eivät olleet yleensä humalassa ja kovin ronskit otteet olivat niissä tiloissa epämukavia. Ja suurin osa suomalaista ei edes harrastanut ei-turvallisia tekniikoita.
  vaeltaja2006 • 30.05.2016 11:12
”xxx:…mikä olin Toukon reaktion epidemiaan. Hän piirsi ainakin yhden turvaseksi mainoksen kondomilla, tämä julkaistiin näkyvästi Image-lehden haastattelun yhteydessä julisteena.”

www.youtube.com

Tuossa videotallenteessa Touko vastaa itse juurikin tuohon kysymykseen. Pitkän videon alkupuolella Touko kertoo työskentelystään ja piirrostekniikkansa kehittymisestä. Videon loppupuolella, dia-esityksen jälkeen (kuvat eivät näy), Touko vastaa osallistujien kysymyksiin.Yksi hänelle esitetty kysymys (1:02) on kutakuinkin sama kuin xxx:n esittämä.
  Irokeesi • 30.05.2016 12:07
kiitos Irokeesi
  xxx (ei rekisteröitynyt) • 30.05.2016 21:05
Kommentoi juttua:

Kommentti näytetään vasta ylläpidon hyväksyttyä sen - mikä ei välttämättä tapahdu ensi tilassa. Rekisteröityneiden käyttäjien kommentit julkaistaan automaattisesti.




Keskity kommentissasi jutun aiheeseen. Sivuston keskustelufoorumi on "sivupolkuja" varten. Kirjoita tiiviisti. Älä jankkaa, vaan etsi uusia näkökulmia. Kunnioita muita, vaikka olisitte eri mieltä - asiat riitelevät, eivät ihmiset. Vältä tahallista provosoimista. Älä provosoidu, äläkä anna "samalla mitalla takaisin". Ylläpito pidättää oikeuden päättää kommenttien julkaisusta.

Nimimerkki
Roskapostisuoja: mikä päivä tänään on? (suomeksi, pikkukirjaimin)



 
SINUIKSI - Valtakunnallinen tuki- ja neuvontapalvelu

Palvelu on tarkoitettu kaikille, joiden mieltä askarruttaa oma tai läheisen seksuaalinen suuntautuminen (mm. bi-, homo- ja panseksuaalisuus tai lesbous) ja sukupuolen moninaisuus (mm. inter-, muun-, ja transsukupuolisuus, transvestisuus, gender- tai queer-identiteetit) tai muut aihepiiriin kuluvat kysymykset.

Palvelu on osoitteessa www.sinuiksi.fi

Yhteistyössä
Katso myös nämä
   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2017 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy