Tv:ssä haastatellut amerikkalaiset mustat tai värilliset kertovat, miten tärkeä päivä Obaman virkaanastujaiset on ollut. Nyt he voivat itseään kunnioittaen sanoa lapsilleen, että näille on kotimaassaan tarjolla kaikki mahdollisuudet. Ketään ei ole ennalta rajattu ulkopuolelle ihonvärin takia.
*****
Myös homot ja lesbot tarvitsevat idoleita, esikuvia, joiden esimerkkiä voi seurata. Erityisesti nuorena olisi tärkeää nähdä, ettei ole yksin ja että homona/lesbona/transihmisenäkin voi elää hyvän elämän. Mistä sellaisia esikuvia löytäisi? Saksalaisen Tageszeitung-lehden toimittaja muistelee, miten hänellä seitsemäntoista-vuotiaana omassa huoneessa oli kaksi kuvaa. Toisessa oli elokuvaohjaaja Rosa von Praunheim, toisessa Oscar Wilde. Rosa von Praunheimista hän ei paljon tiennyt. Yhtään Rosan elokuvaa hän ei ollut nähnyt. Mutta molemmista hän tiesi, että he olivat homoja. Omassa elämässään hän ei ollut vielä niin pitkällä, mutta intuitiivisesti hän ymmärsi jo oman elämänsä sen hetken sekavuuden taustan. Molemmat miehet symboloivat mahdollisuutta toisenlaiseen elämään, sellaiseen, jota hän vain hämärästi voi kuvitella. Jossain ulkopuolella on maailma, joka on löydettävä.
Isillämme ja esi-isillämme oli vielä vaikeampaa. Oli vain vähän tietoa joistain homoeroottisista persoonallisuuksista. Mutta kovin paljon näistä ei tiedetty: Thomas Mann, Aleksanteri Suuri, William Shakespeare, Michelangelo, Peter Tshaikovsky, Uuno Kailas. Oli vain huhuja, uskomuksia, toiveunia. Enempää ei haluttu edes tietää. Syrjittyjä ja vainottuja voi ajatella, kun näki heidän patsaitaan ja voi kuvitella, että nuo ihmiset ehkä kokivat samalla tavalla kuin minä itse.
Tänään homo/lesbonuorella on tarjolla paljon enemmän. Yhteiskunnassa arvostettujen homojen ja lesbojen määrä lisääntyy koko ajan. Mutta jokainen julkisuuden homo ei kelpaa idoliksi. Täytyy täyttää joitakin ennakkoehtoja: täytyy olla nuori ja hyvännäköinen. Täytyy olla mukana muodissa ja lifestylessä. Pitää olla menestyksekäs hetero-mainstreamissa – ja nimenomaan homouden takia. On monia homo/lesbokuuluisuuksia, joiden kuvia kukaan ei ripusta seinälleen. Mutta sitten on niitä, jotka kelpaavat: laulutähtiä, näyttelijöitä, jopa sellaisiakin kuin Wentworth Miller, Ricky Martin tai Richie Stringini. Tosin herää kysymys: kannattaisiko lainkaan.
Erityisen vaikea valloittaa homojen sydämet on niillä, jotka todella ovat toimineet heidän hyväkseen ja nousseet barrikaadeille. Jokin aika sitten oli koolla yhdeksän homoa. Vain yksi heistä oli kuullut nimen Harvey Milk. Ensimmäinen modernin homoliikkeen marttyyri. Näitä homoliikkeen suurmiehiä ja naisia on, mutta heitä ei paljon tunneta. Silti heidän vaikutuksensa on paljon pitempiaikaista kuin jonkin idols-laulutähden, Will Youngin tai Rosenstolzin hittien elinkaari.
Jos sinun pitäisi panna seinällesi jonkin homoliikkeen vaikuttajan kuva, kenet valitsisit? Ilmoitan alkajaisiksi omat idolini. ulkomaisen ja kotimaisen: Jimmy Somerville ja Olli Stålström.
