Helsingissä Tennispalatsin kaikissa elokuvasaleissa pyöri maanantai-iltana tuore Tom of Finland -elokuva kutsuvieraille. Tapaus oli melkein jättimäinen: kutsuttuja 2 800.
Kaikki oli suurta:
- paikalla oli yli 2 000 kutsuttua, kaikki ”juhlavasti” pukeutuneina
- kaikki Tennispalatsin salit olivat käytössä Tom of Finland -elokuvalle
- näytökset oli porrastettu eri saleissa alkamaan 15 minuutin välein
- Amnestylla oli oma näytös, hyväntekeväisyysnäytös
- erilaisia julkkiksia oli satoja
- Tom-of-Finland -seinän edessä otettiin sadoittain kuvia sosiaaliseen mediaan
- eri puolilla oli tv-kameroita ja haastattelumikrofoneja
- tarjolla oli tervetulomalja ja ainakin 2000 pussia suklaakuorrutettuja karpaloita
- limsapulloja oli myös tuhansittain
- valoheitinkeilat ulottuivat pilvien yläpuolelle - ei ulkona, vaan elokuvan ensi metreillä, kun Helsinkiä pommitettiin helmikuussa 1944.
Elokuva alkoi aidoilla kuvilla Pajamäestä, jossa Tom of Finland oli johtamassa ilmatorjuntapatteria sodan loppupuolella. Pusikoituneet kukkulan reuna-alueet muistuttivat nykymaisemasta. Venäläissotilaan puukottaminen oli esitetty perusteellisesti, vaikka sen tarinan todenperäisyys saattaa olla hataralla pohjalla.
Poliisin ratsiat ja väkivaltaiset pidätykset ennen vuoden 1952 olympialaisia olivat laajasti mukana. Suomessa homoja jahdattiin olympiarauhan nimissä. Saksassa tilanne oli monin verroin pahempi 1950- ja 60-luvuilla. Tomin kohtalokas yö Berliinissä, kun passi ja piirrokset hävisivät yövieraan mukana, johti ahdistaviin seurauksiin.
Kaikkein vaikeinta elokuvassa oli seurata Tomin sisaren, Kaijan kuhertelua Nipan kanssa. Oliko se historialllista totuutta vai elokuvan totuutta? Kaijalle ei pitkään aikaan selvinnyt Tomin ja Nipan suhde, eikä sitä suhdetta erityisen selkeästi esitelty katsojillekaan. Miesten välit olivat pelokkaan tai ahdistuneen viileät, ja läheisistä tilanteista puuttui hellyys. Niille, jotka ovat tunteneet oikean Tomin eli Toukon, olivat outoa elokuvan Tomin karskit otteet ja hellyyden puute. Ihmissuhteessa ei päästy lähelle. Oikea Tom oli puhelias, hymyilevä ja lämminhenkinen.
Suomi ja Los Angeles eivät juuri eronneet elokuvan kuvissa. Hansan baari Uudella ylioppilastalolla oli kuin mannermainen tai amerikkalainen transpaikka - plyyshisohvia ja punaisia valoja. Ruotsissa sellainen paikka on nähty, mutta luultavasti ei Suomessa. Täällä harrastettiin valkoisia pöytäliinoja ja hillittyä käytöstä. Tom’s House Amerikassa jäi hyvin hämäräksi. Kovasti siellä oli nuoria miehiä viettämässä vapaa-aikaa. Amerikkalaisten miesten innostus Tomin kohdatessaan oli kohokohtia elokuvassa. Toinen kohokohta oli, kun suomalaissotilaat yhtyivät laulamaan Suomen laulua.
Yleensä elokuva on tunteiden ohjailua ilosta itkuun. Tämä elokuva jätti hieman vaisun jäljen.
Elokuvanäytökset alkavat helmikuun 24. päivänä 2017.
