ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


kirjat lehdet sähköinen glbt-kirjasto elokuvat ja sarjafilmit teatteri tv-kalenteri televisio radio musiikki levyesittelyt artistiesittelyt listat euroviisut
internet ja seksuaalivähemmistöt novellit ja tarinat viihde, musiikki & kulttuuri -keskusteluviihde ja kulttuuri

Sateenkaaren alla elää hyvin erilaisia perheitä

JuhaniV • 18.05.2015 00:05 • 33 kommenttia. KIRJAT
Sateenkaaren alla - Kertomuksia perheistä
Toimittajat: Maria Rintamäki, Hanna-Leena Autio, Karoliina Riihiluoma, Liisa Suvanne
173 sivua. Atena Kustannus Oy, 2015
ISBN 978-952-300-163-3


Tämä kirja tuo lukijalle kolmekymmentä tarinaa erilaisista perheistä. Perheistään kertovat naisparit, miesparit, apilaperheet *, transvanhemmat, yksinhuoltajahomot ja etävanhemmat. Kirjassa ovat myös sateenkaari-isoäidin ja sateenkaariperheessä kasvaneen nuoren naisen tarinat.

Kirjan toimittajat kertoivat julkistustilaisuudessa, että ensialkuun kirjoittajia oli vaikea löytää. Erityisen vaikeaksi osoittautuivat kirjoitushalukkaiden miesten ja transvanhempien löytäminen. Lopulta varsin isolla työllä ja monien verkostojen kautta saatiin yhteensä kolmekymmentä kirjoitusta taikka haastattelujen pohjalta toimitettua tarinaa. Niistä miesten tarinoita on seitsemän. Jotkut kirjoittajista kertoivat heidän tarinansa pistämisen paperille olleen suorastaan terapeuttinen kokemus. Monet noista kertomuksista koskettivat lukijaa voimakkaasti ja saivat jopa silmän kostumaan.

Kirja toimii myös mallina ja esimerkkinä muille sateenkaariperheille ja sellaisiksi aikoville. Sateenkaariperheillä ei ole valmiita malleja tai esimerkkejä, kuten heteroperheillä. Asioista on keskusteltava perusteellisesti ja niistä on sovittava. Kirjan toimittajat olivat sitä mieltä, että juuri tämä on sateenkaariperheiden etu. Se tukee perheen onnistumista.

Usein toistettu ja hieman jo kliseeksi muodostunut on sanonta, että homo- ja lesboperheissä ei satu nk. vahinkoja. Lapsi on aina suunniteltu ja toivottu. Jossakin kyselyssä oli saatu tulokseksi, että homomiehet toivovat jopa enemmän omaa lasta kuin lesbo- ja bi-naiset.

Viimeistään tämä kirja tuo näkyväksi sen, kuinka monenlaisia perhemuotoja tässä maassa on todellisuudessa tänä päivänä.

Vanhoillisten piirien markkinoima isän, äidin ja lasten muodostama perhemuoto ainoana oikeana yhteiselämän mallina on todella kaukana tämän yhteiskunnan nykyisestä todellisuudesta. Avioerojen myötä yksinhuoltajaperheet ovat yksi suuri perhemuoto. Sitä seuraa laaja kirjo muita perhemalleja ihmisten sitoutua ja elää yhdessä lasten kanssa.

Kirjan lopussa on kirjoitus otsikolla Sateenkaariperheet ennen ja nyt. Se on katsaus sateenkaariperheiden historiaan ja nykyasemaan Suomessa.

Kirjan toimittajat kertoivat julkistustilaisuudessa myös lainsäädäntöön liittyvistä puutteista ja toiveista.

Vuonna 2017 voimaan tuleva tasa-arvoinen avioliittolaki ei paranna sinällään sateenkaariperheiden asemaa. Muutokset tulevat muiden lakien myötä. Translain kokonaisuudistus on toiveena, samoin kuin äitiyslaki ja lapsen tunnustaminen, aivan kuten nyt on mahdollista heteroiden kohdalla.



*) Apilaperhe on perhe, jossa lapsi tai lapset ovat syntyneet kahden eri perheyksikön yhteisiksi lapsiksi ja joka ei ainakaan osalla vanhemmista rakennu parisuhteen ympärille. Apilaperheen voi muodostaa esimerkiksi naispari ja itsellinen mies tai miespari ja naispari yhdessä.


Katso myös nämä
 

 

Lukijoiden kommentit (kommentit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä)
"Vanhoillisten piirien markkinoima isän, äidin ja lasten muodostama perhemuoto ainoana oikeana yhteiselämän mallina on todella kaukana tämän yhteiskunnan nykyisestä todellisuudesta"

Vaikka tämä nyt olisikin jankuttamista, pieni huomautus tästä.

Me "vanhoilliset" emme yleisesti pidä isän ja äidin muodostamaa ydinperhettä ainoana oikeana yhteiselämän mallina. Me pidämme sitä parhaana, sille on olemassa perustelut ja jonka vuoksi sillä tulisi olla erityisasema yhteiskunnassa.

Toinen viittaus siihen, mikä on perheiden monimuotoisuuden todellisuus, sekään ei saisi estää meitä tunnustamasta mikä perhemalli on ideaali ja mitä perhemuotoa kohti meidän pitäisi kulkea, ja mitä perhemallia ensisijaisesti tukea. Tämä toinen kohta mitä suurimmassa määrin vie meidät politiikan äärelle. Nyt kun on käynyt lähinnä niin, että ideaaleja perhemuotoja tukiessamme, me olemme tehneet sarjoittain vääriä päätöksiä kuvitellen, että ne eivät vaikuta tämän ideaalin arvoon lainkaan.
  tjas (ei rekisteröitynyt) • 18.05.2015 20:22
Tjas, Vaikka tuo mainostamasi perhemalli olisi paras (Hyvin outo ajatus, että olisi olemassa yksi tapa elää, joka sopisi kaikille parhaiten) niin se ei vain ole mahdollista kaikille. Eivät homot muutu heteroiksi. Onko perheettömyys mielestäsi parempi vaihtoehto kuin jokin perhe, joka ei ole sinun "ideaalin" perhemallisi mukainen?

Kommenttia muokattu: 18.05.2015 klo 23:41
  Didact • 18.05.2015 23:35
Heteroparin vanhemmoimassa perheessä jälkikasvun syntyminen on todennäköisempää kuin muissa perhemuodoissa. Se ei kuitenkaan ole peruste nähdä tällaista perhemuotoa sillä tavoin ylivoimaisena, että se pitäisi erityisesti nostaa korkeimmalle jalustalle. Tällaiselle "ideaaliksi nostamiselle" ei ole kestäviä perusteita. Se on lisääntymisen biologista taustaa vasten toki käytännössä todennäköisin, eivätkä sitä muut perhemallit uhkaa siten, että sitä kohden pitäisi erityisesti "kulkea".

Sen sijaan on perusteltua, että esimerkiksi lapsiperheitä tuetaan erityisesti, jotta lapset saavat mahdollisimman hyvät eväät elämälle. Riippumatta perhemallista.

Perheellä on lähtökohtaisesti kaksi ylitse muiden olevaa tarkoitusta: 1) aikuiset osapuolet ottavat vastuun toisistaan ja 2) aikuiset (tai aikuinen) ottavat vastuun mahdollisista lapsista. Tuon valossa yhteiskunnallisesta näkökulmasta tarkasteltuna pysyvät perhesuhteet ovat tavoiteltava asia. Jälleen riippumatta perhemallista.

Itse näen erilaiset apilaperheet tavallaan sukulaisuuteen rinnastettavina asioina. Hyödyt, mitä tällaisesta toiminnasta saadaan, olisivat kyllä yhteiskunnallisen tuen arvoinen asia. Yhteiskunnan tuottamien palvelujen tarve vähenee, kun lapsen tukena on useampia aikuisia.

Erilaisten perhemallien yhdenvertainen kohtelu on yhteiskunnallisesta näkökulmasta perusteltua.

Nimimerkin "tjas" arvioi, että ns. perinteinen (hetero) ydinperhe ottaa jotenkin siipeensä muiden perhemallien aseman yhdenvertaistumisen myötä. Ajatus on kuitenkin absurdi: vaikkapa tasa-arvoisen avioliittolain voimaantulon ja avioliiton arvostuksen väitetyn vähenemisen väliltä puuttuu linkki, eivätkä ne ole toistensa syitä tai seurauksia.
  smo • 19.05.2015 06:55
Huomaat varmasti nimim. smo itsekin, että vaikka sinulle vastattiin jo aiemmin mikä tuo linkki on, siitä huolimatta ettet kykene millään tasolla kiistämäänkään asiaa, vain jatkat toistamista että tätä linkkiä ei ole.

Se linkki on perhearvojen liberalisoituminen, jota avioliiton määrittely sukupuolineutraaliksi on ehkä enemmän kuin mikään koskaan asiaan vaikuttanut yksittäinen tekijä.

Ymmärrän toistoa siinä mielessä, että tässä aihepiirissä monet asiat on joko hotkaistu "faktoina" vaikkeivat ne sitä olisikaan, ja erityisesti perheiden yhteiskunnallisesta arvosta ja funktiosta on puhuttu aivan liian vähän, jolloin sitä vakiovastausta ei löydykään.
  tjas (ei rekisteröitynyt) • 19.05.2015 07:55
Perhearvojen liberalisoitumisen ei kuitenkaan voi nähdä tarkoittavan samaa kuin avioliiton arvostuksen väheneminen. Puhumattakaan, että väitetyllä avioliiton arvostuksen vähenemisellä olisi syy-seuraus -suhdetta vaikkapa avioliittolain uudistamiseen tai muihin erilaisiin perhemalleihin.

Nimimerkki "tjas": Koetko kotiäidin, perhettä elättävän isän ja liudan jälkikasvua ideaaliksi?

Minulle kommenttisi näkyvät siten, että kuvittelet näkeväsi syyn ja seurauksen. Minusta taas kyse on toisistaan riippumattomista asioista - vaikka varmasti noilla eri asioilla on yhteisiä juuria ja tarttumapinroja.

Minä ajattelen, että näet kaiken kuvittelemaasi ideaaliin liittyvän muutoksen ja kehityksen kielteisenä aika yksisilmäisesti.
  smo • 19.05.2015 08:52
"Puhumattakaan, että väitetyllä avioliiton arvostuksen vähenemisellä olisi syy-seuraus -suhdetta vaikkapa avioliittolain uudistamiseen tai muihin erilaisiin perhemalleihin."

Pahoittelut siitä, että alan hiljalleen omaksua tuon keskustelutyylinne, jättää kysymyksiin vastaamatta, perusteluihin reagoimatta ja siirryn suoraan uusiin kysymyksiin.

Kerrotko, smo, millä tavoin tämä mainitsemasi asia voitaisiin todistaa tavalla, joka kelpaisi sinulle? Kerrotko siis, mitä faktoja sinulle pitäisi esittää, jotta voisit hyväksyä tämän arvojen liberalisoitumisen vaikutuksen olevan totta?

Sillä jos et kykene esittämään mitään yksiselitteistä tapaa todistaa tätä asiaa, kyseessä on falsifioimaton väite jolla ei ole mitään arvoa. Jos sen rinnalla ovat minun esittämäni tilastot avioerojen sekä avoliittojen määrän kehityksestä sinä aikana, jolloin perhearvoja on liberalisoitu, ne ovat parhaat perustelut sille että näin on tapahtunut.

Minä ajattelen, että jotkut ihmiset kuvittelevat kaiken "kehityksen" vievän aina "oikeaan suuntaan".
  tjas (ei rekisteröitynyt) • 19.05.2015 09:31
Esittämäsi "todisteet" tahikka "perustelut" noudattavat tällaista ajatuskulkua: kesällä syödään paljon jäätelöä + kesällä on enemmän hukkumiskuolemia > jäätelönsyönti lisää hukkumiskuolemia. Ei tuohon voi ottaa kantaa muulla tavoin kuin toteamalla, että syy-seuraus -suhteen välillä ei ole linkkiä - vaikkakin ehkä yhteisiä juuria ja tarttumapintoja.

Varmasti (perhe)arvot ovat liberalisoituneet ja varmasti sen myötä avioerotkin ovat lisääntyneet. En minä ole sitä kieltänytkään. Se ei kuitenkaan tarkoita, että avioliiton arvostus olisi heikentynyt.

Avioerot ovat lisääntyneet siksi, että yhteisön paineen vuoksi epätyydyttävää tilannetta ei jatketa hampaat irvessä kuten ennen. Sekään tarkoita, että avioliiton arvostus olisi heikentynyt.

Avioliittolain uudistuksesta (l. samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeudesta) johtuva kuvittelemasi kielteinen vaikutus avioliiton arvostukseen on tyystin vailla uskottavaa perustelua.
  smo • 19.05.2015 10:32
Pieni offtopic.

Sinä esität tuossa yllä olevassa kommentissa monta väitettä, joille et kuitenkaan esitä mitään perustetta. Vain väitteen, että jokin ei tarkoita jotain.

Tämä keskustelutyyli on teille liberaaleille hyvin tyypillinen. Te vain toteatte, että ei tämä tehty havainto tarkoita sitä että se on seurausta jostain. Mistä se sitten on seurausta, on kuitenkin liian monimutkaista perusteltavaksi. Se mikä kuitenkin on selvää, on se että se esitetty syy ei ole se oikea, vaan jokin muu.

Asiaan ja esimerkki edellisestä.

Tulkinta avioerojen syistä. Avioerojen määrän kasvu selitetään sillä, että epätyydyttävästä suhteesta lähdetään entistä helpommin. Syyksi esitetään se, että yhteisö ei enää aseta painetta olla niin tekemättä, joka on tietysti osa oikeaa vastausta.

Syy miksei yhteisö enää aseta tätä painetta olla niin tekemättä, johtuu kuitenkin siitä, että ehyen perheen arvo on jäänyt yksilöiden omien hedonististen mielihalujen ja yksilön oikeuksien ajamisen jalkoihin unohtaen, mikä on kokonaisuuden etu.

Mielestäni hyvin yksinkertaista ja loogista.

Sinulle on nyt kolme kertaa vastattu samaan kysymykseen perustellen. Lyhyesti, mutta kuitenkin.
  tjas (ei rekisteröitynyt) • 19.05.2015 10:58
Mutta jospa sinä oletkin erehtynyt "kokonaisuuden edun" luonteen suhteen?

Ajattelepa asiaa siltä kantilta, että nämä nykyiset perhe-elämään ja avioliiton arvostukseen liittyvät ongelmat johtuvatkin sinun ja kaltaistesi tarrautumisesta johonkin sellaiseen, mitä ei oikeastaan koskaan ole ollutkaan sellaisena kuin ajattelette. Ja siitä, ettette anna perheen ja avioliiton olemuksen kasvaa sellaiseksi, että se parhaiten palvelee yhteiskunta.

Ehkä yhteinen etu ei kumpuakaan siitä, minkä sinä kuvittelet "ideaaliksi"?
  smo • 19.05.2015 12:28
Jos avioliittoinstituution arvostuksen takaavan ideaalijalustan väitettyyn murenemiseen on haettava syitä, voisin luetella niitä vaikka kuinka paljon, lähde-esimerkkinä vaikkapa mikä tahansa iltapäivälehti miltä tahansa päivältä. Seksuaalivähemmistöjen oikeuksien vähittäinen koheneminen samalle tasolle valtaväestön oikeuksien kanssa ei kuulu niihin syihin.

Parantuneet mahdollisuudet päästä irti perhehelvetistä ei myöskään ole osoitus itsekkäästä hedonismista, vaan ihmisen psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kannalta erittäin hyödyllistä perheen kaikille osapuolille.
  Public eye • 19.05.2015 12:56
"Ajattelepa asiaa siltä kantilta, että nämä nykyiset perhe-elämään ja avioliiton arvostukseen liittyvät ongelmat johtuvatkin sinun ja kaltaistesi tarrautumisesta johonkin sellaiseen, mitä ei oikeastaan koskaan ole ollutkaan sellaisena kuin ajattelette."

Ymmärrän hyvin näkökulmaasi ja virhettä joka siihen sisältyy. On helppo kuvitella, että jonkin instituution yhteiskunnallinen arvo ja arvostus lisääntyisi, kun siihen kuuluminen on yksilön kunkin omien arvojen mukainen vapaa valinta.

Tarkastelemalla tätä syvemmin, huomataan kuitenkin että tässä sotkeutuvat kaksi asiaa toisiinsa. Vapaaehtoisuus tuottaa toki sitoutumista, mutta ei kokonaisuudessaa sellaista yleistä arvostusta, joka edellyttää kokemusta jonkin suuremman funktion toteuttamisesta.

Kaksi vastakkaista esimerkkiä, armeija/maanpuolustus ja kirkko.

Toiseen liittyminen on perustuslaillinen velvollisuus, ja toiseen liittyminen vapaaehtoista. Aseellista palvelusta ei missään määrin voida pitää vapaaehtoisena, yksistään mukavana kokemuksena. Sitoutuminen sen suorittamiseen imetään usein kasvatuksesta, mutta ylivoimainen enemmistö siitä huolimatta ymmärtää, miksi maanpuolustus on tärkeää ja arvostettavaa sen epämukavuudesta huolimatta.

Kirkkoon kuuluminen taas on vapaaehtoista, ja kirkko historian saatossa äärettömän keskeinen instituutio yhteiskunnassa. Siitä huolimatta, kun kirkon ydintehtävän sisältö ja toiminnan funktio on rapautunut, sen arvostus on laskenut merkittävästi. Siitä huolimatta, että sen toimintaan osallistuminen on ollut vapaaehtoista, ja sen "olisi kaiketi pitänyt tuottaa vähemmän mutta entistä hartaampia uskovaisia" maahan. No, näinhän ei toki ole käynyt.

Kaikki palaa lopulta yhteiskunnalliseen funktioon ja sen arvostukseen, sikäli kun sellaista osataan esittää. Perhe ja avioliitto on ollut sellainen instituutio, että sitä vastaan tuskin koskaan missään sivilisaatiossa tällä tavoin hyökätty. Perheen yhteiskunnallinen funktio on unohdettu, ja sen peruselementtien vaaliminen on lopetettu ja korvattu yksilöihin vetoavilla hedonistisilla ,liberaaleilla argumenteilla ja tavoitteilla.

---

Tottakai, "tasa-arvo" on aivan fantastinen keppihevonen moneen tarkoitukseen. Ajatellaan, että yleinen asevelvollisuushan on käytännössä vain yleinen asevelvollisuus miehille, joka tulee yksinapaisen tasa-arvon nimissä saattaa velvollisuudeksi myös naisille. Seuraavassa vaiheessa väitteeseen vastataan, että miehillä on armeija, naisilla on raskausaika. Kolmas sanoo että eivät kaikki naiset kyllä hanki lapsia ja siinä sitä sitten taas ollaan. Sukupuolineutraali asevelvollisuuslaki, kansa kääntää sukkansa ja toteaa että no ei sitä tasa-arvoa kaikkialle tule ulottaa kun päinvastaislle on olemassa perustelut. Jotka eivät tietenkään ole mitenkään vedenpitäviä, sillä eihän naisilla ole velvollisuutta hankkia lapsia.

Jos nyt sitten joku käsittelisi tätä aihetta asepalveluksen yleisen arvostettavuuden kannalta, minä todennäköisesti sanoisin että maan jyrkkä jakautuminen arvoiltaan kahtia sekä puolen kansasta kokema liiallinen arvoilmaston liberalisoituminen ovat aiheuttaneet sen, että maanpuolustustahto on romahtanut. Tämän romahtamisen seurauksena ihmiset eivät enää ole valmiit tekemään työtä maanpuolustuksen eteen.

Maanpuolustuksen arvo ei kohenisi vapaaehtoisuuden tai muunkaan vapauden kautta, vaan armeijan yhteiskunnallisen funktion ymmärtämällä ja sen tärkeyttä korostamalla. Siis sillä, mitä minä tässä vajavaisin keinoin pyrin tekemään perheille, puhumalla perheiden yhteiskunnallisesta merkityksestä ja sen tärkeydestä, ohi yksilönvapauksien.
  tjas (ei rekisteröitynyt) • 19.05.2015 14:18
"Parantuneet mahdollisuudet päästä irti perhehelvetistä ei myöskään ole osoitus itsekkäästä hedonismista, vaan ihmisen psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kannalta erittäin hyödyllistä perheen kaikille osapuolille."

Olen muuten varma, että naisten aseman parantamistyössä tätä käytettiin perusteluna ja sen uskottiin johtavan siihen, että koska avioliittoon kuuluminen ei ollut enää mikään pakko, siitä seuraisi vähemmän mutta stabiilimpia perheitä.

Tässä kohden sitten huomataan, mitä eroa on "perheen kaikkien osapuolten" ja "kokonaisuuden edun" välillä. Se mitä olisi pitänyt tehdä, olisi ollut jotain, joka olisi tukenut perheiden pysymistä ehyenä eikä jotain, joka helpottaa niiden rikkomista. Kerronko vielä, mitä?

Pitkäjänteistä työtä sen eteen, että ehyt perhe ja omien lasten kasvattaminen yhdessä on sekä suuri velvollisuus että kunnia-asia, jota suojellaan kaikin keinoin sekä yhteiskunnan että jopa kirkon toimesta. Ja että tämä velvollisuus pakottaa tekemään työtä tämän asian eteen perheiden sisällä, jonka johdosta hulttiomiehiä ojennetaan paheksunnalla, ja äitejä kehotetaan pysymään suhteessa, vaikka se ei vastaisikaan naistenlehtien maalailemaa käsitystä täydellisestä parisuhteesta.

Näin kauaksi me olemme ajautuneet, syyt ovat tiedossa ja tulevaisuudesta ei osaa muuta sanoa, kuin että joudumme edelleen tekemään sarjan tällä kertaa oikeita valintoja, jotta saavutamme edes jonkinlaisen tasapainotilan tämän lasten ja nuorten pahoinvoinnin syöksykierteen sijaan.
  tjas (ei rekisteröitynyt) • 19.05.2015 14:46
Kirkko on vähän huono esimerkki. Kirkko ei pysty vaikuttamaan nauttimansa arvostuksen (laskun) perimmäisiin syihin toiminnallaan. Esimerkiksi eroaallot ovat vain yksittäisten tapausten laukaisemia purskeita - ja nuo kirkosta eroamiset tapahtuisivat kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Kirkon arvostuksen laskun syy on yksinomaan ns. ulkoisessa tekijässä: instituution taustalla oleva (uskonnollinen) maailmankuva on lakannut yhä useampien silmissä olemasta millään tavoin uskottava.

Maanpuolustustahdon taustalla taas on halu säilyttää mahdollisissa vaikeissakin oloissa Suomen vapaus ja esimerkiksi täkäläinen elämänmeno tulevillekin polville, pitää täällä puhutut kielet elävinä, taata yksilönvapaudet ja vähemmistöjen asema. Tai kuten Virossa neuvostomiehityksen jälkeen sanottiin: olla isäntä omassa maassa.

Perheen yhteiskunnallista funktiota ei esimerkiksi avioliittolain uudistuksessa ole unohdettu mihinkään, eikä sen peruselementtien vaalimista ole mitenkään lopetettu. Perheen olennaisin (yhteiskunnallinen) funktio on yhä siinä, että perheen vanhemmat ottavat vastuun toisistaan ja aikuiset (tai aikuinen) ottaa vastuun mahdollisista lapsista.

Perheen yhteiskunnallista funktiota tukee sateenkaariperheidenkin yhteiskunnan taholta nauttima täysimittainen arvostus. Tämä maa on puolustamisen arvoinen mm. siksi, että se kohtelee vähemmistöjään moniin muihin maihin verrattuna kohtuullisen hyvin - sellaisiinkin, jotka voivat olla uhaksi meille. Perheiden yhdenvertaisuuden puolesta toimiminen on samalla maanpuolustusta ja puolustustahdon lisäämistä.
  smo • 19.05.2015 15:17
Ennen kuin keskustelu hajoaa taas bingokunpongin rastimiseksi, haluasin tjas'in määrittelevän käsitteen perhearvo(t) ja stabiili perhe. On jotenkinkin hankalaa seurata keskustelua, jossa käsitteet ovat näin epätäsmällisiä ja monimerkityksellisiä. Mitä oikein tarkoitat, kun käytät ilmaisua perhearvot tai stabiili perhe? Toivoisin, että pysyttelet perhekontekstissa, jotta päästään tarkkaan analyysiin. Kiitos.
  Rubix • 19.05.2015 20:15
Rubix, mielestäni koko tässä keskustelussa ei ole annettujen esimerkkien jälkeen käytetty mitään niin epämääräistä käsitettä, että sen vuoksi keskustelua olisi syytä jatkaa tuskaisella määrittelyllä siitä, mitä ne tarkoittavat.

Stabiili perhe tarkoittaa ehyttä (eroamaton) ja tasapainoista elämää viettävää perhettä. Perhearvot tarkoittavat tässä yhteydessä yksilöiden kokemaa perheinstituution ja sen yhteiskunnallisen funktion arvostusta sekä omassaan että muiden muodostamissa perheyksiköissä.

Konkreettisesti tämä näkyy toimintana ja päätöksinä, joissa perheen etu tulee yksilöiden henkilökohtaista etua ennen.

---

Perheen yhteiskunnalliseen funktioon niinkuin smo sitä tarjoilee, palaan myöhemmin.
  tjas (ei rekisteröitynyt) • 20.05.2015 07:41
Sateenkaariperheet menevät esitetyn "stabiilin perheen" määritelmän alle aivan samoin kuin heteroparin vanhemmoima perhe. Sateenkaariperhe ei ole sen paremmin ristiriidassa esitettyjen perhearvojen kanssa.

Joten...
  smo • 20.05.2015 07:47
"Sateenkaariperhe ei ole sen paremmin ristiriidassa esitettyjen perhearvojen kanssa."

Korjaan, sinun itsesi esittämien, perhearvojen. Ristiriitaan noin yleensä kantaa ottaen, uskotko että neljännellä kerralla perusteluni saattaisi tehota? :)

En minäkään, joten annan olla. Sehän taisi olla tavoitteeesikin, sen sijaan että asioista keskusteltaisiin ja etsittäisiin edes jonkinlaista minimikonsensusta. Tulet myös huomaamaan, että koska tämä tällainen asetelma ei voi jatkua, kyvyttömyytesi keskusteluun tulee ainoastaan vahingoittamaan tavoitteitasi. Keskustelukykyisiä, ja -haluisia kyllä riittää.
  tjas (ei rekisteröitynyt) • 20.05.2015 09:27
tjas: "Perhearvot tarkoittavat tässä yhteydessä yksilöiden kokemaa perheinstituution ja sen yhteiskunnallisen funktion arvostusta sekä omassaan että muiden muodostamissa perheyksiköissä. "

Ja se yksilö tarkoittaa tässä tapauksessa vain nimimerkkiä "tjas"?
  Public eye • 20.05.2015 10:07
Nimimerkki "tjas", sinä säännönmukaisesti ohitat ns. sateenkaariperheiden saaman täyden yhteiskunnallisen tunnustuksen myönteiset vaikutukset kokonaisuuteen - siis "kokonaisuuden etuun". Miksi? Etkö vain näe niitä vai ohitatko ne tarkoituksella? Muitakin aihepiiriin liittyviä huomioita olet ohittanut, vaikka niitä on perustellen tuotu esiin.

Sinä olet toistaiseksi puhunut perhearvoista siten, että ns. sateenkaariperheiden saama täysi tunnustus (jollain ei niinkään todennettavalla mekanismilla) rapauttaisi perheinstituution arvostusta. Vähän kuin ryhmän X mielenkiinto työntekoa kohtaan jotenkin vähenisi, jos myös ryhmä Y saa tehdä työtä. Olet maininnut mekaanisia huomioita avioerotilastoista. Mutta syy-seuraus -tyyppistä yhteyttä ei huomioistasi saa irti.

Minusta aika hyvä "minimikonsensus" on se, ettei sinun tai kenenkään muuten ole vastentahtoisesti naitava puolisokseen samaa sukupuolta olevaa henkilöä ja perustaa perhettä tämän kanssa.

Enemmistö suomalaisista muuten näyttäisi mielipidemittausten mukaan olevan esimerkiksi avioliittolain uudistukseen jokseenkin samoilla linjoilla kuin vaikkapa minä.
  smo • 20.05.2015 10:41
En toki ole ohittanut enkä kiistänyt sukupuolineutraalin avioliittolain positiivisia vaikutuksia. Nekin ovat kyllä hyvinkin kiistanalaisia ja palataan niiden kyseenalaistamiseen myöhemmin. Tällä hetkellä kuitenkin ne voidaan jättää hyvin käsittelemättä, sillä ne hyödyt koskettavat vain joitakin prosentteja koko populaatiosta, kun taas haitat koskettavat jopa 90 prosenttia. Suhde on niin selkeä että tarkkojen osuuksien ilmaisu ei ole tarpeen.

"Vähän kuin ryhmän X mielenkiinto työntekoa kohtaan jotenkin vähenisi, jos myös ryhmä Y saa tehdä työtä. "

Mielenkiintoinen vertaus. Varsinkin nyt kun työvoiman vapaa liikkuvuus helpottaa ulkomaisen halpatyövoiman tuontia maahan töihin, eivätkä edes ammattiyhdistykset kykene tätä liberalismin hedelmää torjumaan, monissa teollisuuden työpaikoissa on havaittu työmoraalin laskua tilanteessa, jossa he tietävät että heidän oma työpanoksensa kilpailee nyt paljon alempaan elintasoon tottuneen työntekijän kanssa.

Ilmiö siis on olemassa, syyt nyt eivät juurikaan liity aiheeseen.

Voin tietysti yrittää laatia perheisiin liittyvän esimerkin. Oletetaan, että liberaali mies ei perheessään halua tinkiä omista henkilökohtaisista menoistaan tai harrastuksistaan. Hänen vaimonsa ei joudu käytännössä tekemään mitään myönnytyksiä hänkään, sillä heillä ei ole lapsia, jotka sitoisivat perhettä ja vastuuta.

Kaksi kysymystä. Uskotko, että vaimon halu tehdä töitä heidän parisuhteensa eteen ongelmien ilmetessä olisi korkeampi, jos mieskin olisi enemmän tinkinyt omista menoistaan? Vai uskotko, että heidän molempien motivaationsa tehdä töitä suhteensa eteen on korkeampi siksi, että he ovat suhteessaan mahdollisimman vapaita, ja vapaasta tahdostaan?

Kysyn tätä vain siksi, että vaikka vastaatkin mitä merkitystä perheen hajoamisella sitten olisi (sukupuolineutraali vakiovastaus), haluan vain kuulla mielipiteesi työn tekemisen vaikuttimista suhteessa.

Toinen kysymys liittyy sitten siihen ydinasiaan. Kuten edellisestä huomattiin, lapset muuttavat tilannetta oleellisesti. Saman kysymyksen voisi myös toistaa ja kysyä lisäksi, että huomioihan sinun vakiovastauksesi myös riittävästi lapsia?

Minusta tämä koko sukupuolineutraali avioliittolaki on tällä tavoin ulostanut lapset perheistään täysin. Asiaa käsitellään kahden aikuisen ihmisen parisuhteena, johon on iskostettu liberaali näkemys suhteen merkityksettömyydestä ja vain sen osapuolten hetkellisenä nautinnon lähteenä.
  tjas (ei rekisteröitynyt) • 20.05.2015 11:31
Tasa-arvoinen avioliittolaki parantaa "sateenkaariperheiden" lasten asemaa tuomalla heidän perheensä samalle viivalle muiden perheiden kanssa. "Perinteisten" heteroperheiden ja niiden lasten asemaan lainmuutoksella ei ole pienintäkään vaikutusta.

Nimimerkki "tjas" harrastaa näköjään mielellään uskomatonta sumutusta rönsyilevillä ja täysin perusteettomilla ajatusrakennelmilla, joilla ei ole mitään tekemistä itse asian saati totuuden kanssa...
  Public eye • 20.05.2015 12:11
Kiitos käsitteiden avaamisesta tjas! Vuorovaikutuksen kannalta on edelleen tärkeätä, että pysymme asiassa ja se tapahtuu näytön avulla – ei tutkittua näyttöä dissaamalla. Eli jos asioita ei haluta tulkittavan vain tuulesta temmattuna höttönä, kortit esiin ja viittaukset auki. Lukija päättäköön itse näytön vahvuudesta.

Ymmärtäisin arvot ymmärretyiksi käsityksiksi tavoiteltavista asioista, jota tasa-arvoinen avioliittokin Suomessa nyt edustaa. Perhearvot ovat osin subjektiivisia, joten makuasioista on turha kiistellä. Perhe-elämässä jaetaan perheenjäsenten käsitystä perhearvoista ja perheen merkityksestä. Uskon, että kaikissa perheissä käydään tätä kamppailua omien henkilökohtaisten päämäärien, toisten päämäärien huomioon ottamisen ja perhekokonaisuuden tarpeiden välillä. Näin kuuluu ollakin. Kivet hiovat toisiaan.

Perhe ei ole stabiili – ei rakenteeltaan eikä toiminnaltaan. Myös tunneilmasto vaihtelee monesta syystä. Tasapainoinen elämä on mielestäni hieman epäselvästi ilmaistu. Mitä se tarkoittaa?

Johtopäätöksenä voidaan mielestäni vetää seuraavaa:
Jotta perheenjäsenet voivat perheessä hyvin, on heidän turvallisuuden tarpeen ja itsensä toteuttamisen tarpeiden voitava toteutua. Kun nämä tarpeet toteutuvat, voi perhe kokonaisuudessaan hyvin.
  Rubix • 20.05.2015 12:33
Miksi "tjas" rajaat tasa-arvoisen avioliittolain myönteiset vaikutukset koskettamaan vain hlbti-vähemmistöihin kuuluvia, joiden käytännön elämään lakiuudistus suoraan vaikuttaa? Ihan kuin em. vähemmistöihin kuuluvat eläisivät jossain omassa tarhassaan, vailla kosketusta muihin. Sen sijaan avioliittolain uudistus ei muuta muiden perheiden asemaa lain edessä.

Työmoraalin laskun taustalla lienee paremminkin koventunut työtahti ja heikentynyt mahdollisuus käytännössä hoitaa kunnolla oma siivunsa, jolloin tunne oman työn "omistajuudesta" heikentyy. Tuskin muutosta työmoraalissa voi johtaa ajatukseen juuri siitä, "että heidän oma työpanoksensa kilpailee nyt paljon alempaan elintasoon tottuneen työntekijän kanssa". Logiikkasi kuulostaa siltä, että "eliitti joutuu samalle viivalle roskaväen kanssa".

Tasa-arvoisessa avioliittolaissa ei lapsia ole perheistä mitenkään "ulostettu", vaan mitä suurimmin otetaan huomioon.

Minusta väite siitä, että asiaa "käsitellään kahden aikuisen ihmisen parisuhteena, johon on iskostettu liberaali näkemys suhteen merkityksettömyydestä ja vain sen osapuolten hetkellisenä nautinnon lähteenä" osoittaa lähinnä arvostuksesi tasoa samaa sukupuolta olevien parisuhteita ja samaa sukupuolta olevien parien vanhemmoimia perheitä kohtaan. Mihin "tjas" viittaat tuolla "hetkellisyydellä"?
  smo • 20.05.2015 12:53
Kuten aiemmin arvelin, nimerkki Tjas on alkanut nyt upota siihen itse rakentamaansa suohon.

***

Tämän keskustelun seuraajille suosittelen kuunneltavaksi Yle Areenasta Roman Schatzin Maamme-kirja -sarjasta keskustelua "Kunnes tuomari meidät erottaa".

Ohjelman esittelystä:
Vuonna 2000 suomalaisen avioliiton kesto oli keskimäärin kaksitoista vuotta. Vuonna 2010 avioliitot kestivät enää kymmenisen vuotta.

Onko avioliitto vanhentunut instituutio Miksi niin moni suomalainen avioliitto päätyy eroon? Avioliiton asemasta ja tulevaisuudesta Roman schatzin kanssa keskustelevat nyt psykologit ja tietokirjailijat Ilona Rauhala ja Tony Dunderfelt.
  JuhaniV • 20.05.2015 14:00
.

Kommenttia muokattu: 20.05.2015 klo 23:39
  Rubix • 20.05.2015 22:34
Vastaan vielä nimimerkin "tjas" hivenen sekavaan - ja tyypillisiä ennakko-oletuksia sisältävään - pyörittelyyn siitä, kuinka valmiita millaisessakin tilanteessa oltaisiin ratkomaan parisuhdeongelmia - ja ketkä olisivat - siten, että parisuhde tulisi todennäköisemmin pelastetuksi.

Minä arvelen, että suhteen merkitykselliseksi kokevat ovat ongelmien tullessa motivoituneita toimimaan parisuhteensa eteen. Oletan, että lapsien olemassaolo lisää merkittävästi tällaista motivaatiota. Samoin oletan, että yhteiskunnan antama voimakkaampi tunnustus parisuhteelle lisää tällaista motivaatiota. Siinä taas syytä kerrakseen antaa myös samaa sukupuolta olevien parisuhteille avioliitto-oikeuden myötä voimakkaampi yhteiskunnan tunnustus.
  smo • 21.05.2015 20:41
Huomaan, että keskustelu kanssanne on turhaa. Kiitos kuitenkin, asia tuli selväksi melko nopeasti.
  tjas (ei rekisteröitynyt) • 22.05.2015 07:54
Olisiko sinulla(kin) peiliin katsomisen paikka?
  smo • 22.05.2015 08:54
Nimerkki Tjas myönsi hävinneensä tämän väittelyn, jopa siis omankin yleisönsä edessä.

Hänen tavastaan käsitellä täällä näitä asioita nostaa mieleeni muiston ajastani työväenopiston puhetaidon kurssilla. Meille annettiin harjoitustehtäväksi väitellä ja puolustaa jotain näkökantaa, joka ei läheskään aina edes mätsännyt oman todellisen kannan kanssa. En muista enää niitä silloin käytettyjä teemoja, mutta ne saatoivat olla joitakin tärkeitä aiheita sen päivän yhteiskunnallisesta keskustelusta, vaikkapa luterilaisen kirkon erottamisesta valtiosta aikana, jolloin 92% suomalaisista kuului kirkkoon. Nuo harjoitukset olivat oikeasti tehokkaita ja hyödyllisiä.

Tjasin kirjoittelusta tuli juuri tuollainen maku, että hän on saanut tehtäväksi harjoitella ja ottaa tällä foorumilla enemmistön kannan vastainen linja ja puolustaa sitä. Hänelle selvisi toivottavasti se, että homot voivatkin olla aika kova vastus. Hän ei ole luultavasti ymmärtänyt sitä, että me olemme joutuneet vuosikymmeniä puolustautumaan ja harjoittumaan tuon kaltaisia väitteitä vastaan. Toivottavasti hänen oikea yleisönsä tajuaa sen, että homoa ei enää voi lokeroida joksikin alempiarvoiseksi edes pariliittojen kohdalla.
  JuhaniV • 23.05.2015 11:33
Minusta tuo nimimerkin "tjas" puhe keskustelemisesta on aika ylevää verrattuna siihen, että tämä lähinnä keskittyi heittelemään omia näennäisloogisia väitteitään / teorioitaan ja säännönmukaisesti ohittamaan pyynnöt esimerkiksi tarkentamisesta. Muutamissa puheenvuoroissaan perimmäinen mielipide pääsi piilkottamaan: kaikki perheet eivät hänen mielestään ole yhtä arvokkaita. Tuota hän yritti kierrellen kääriä siistimpään pakettiin.
  smo • 23.05.2015 11:56
"Nimerkki Tjas myönsi hävinneensä tämän väittelyn"

Tämä "väittely" alkoi siitä, että jouduin korjaamaan esitettyjä virheellisiä väitteitä, ja se päättyi siihen, kun näiden virheellisten väitteiden esittäminen ainoastaan lisääntyi keskustelun aikana.

Päättyen tähän väitteeseen, että olisinkin jotenkin hävinnyt väittelyn, koska totesin edellä mainittuun liittyen että tämä keskustelu on turha.

En usko tämän edelleenkään kestävän aikaa, sillä hyvin nopeasti ihmiset havaitsevat, miten te toimitte kun olette saaneet tämän niin sanotun enemmistöaseman. Nämä hypet saadaan kyllä nostettua tunteella, ja ne tulevat alas kun järki palaa mukaan kuvioihin.
  tjas (ei rekisteröitynyt) • 23.05.2015 15:03
Tuki turpasi "tjas". Keskity vain omaan perheeseesi ja sen hyvinvointiin. Äläkä vaivaa päätäsi asioilla, jotka eivät koske sinua tai lähimmäisiäsi. Sinulla ei näytä olevan mitään rakentavaa sanottavaa näistä asioista.
  Annu (ei rekisteröitynyt) • 23.05.2015 23:55
Kirjan lopussa on yhteenveto sateenkaariperheiden historiasta. Noora Heikkisen kirjoituksessa todetaan, että vuonna 2013 rekisteriöitynä oli 447 perhettä, jossa vanhemmat elivät rekisteröidyssä parisuhteessa ja heillä oli lapsia. Se tekee 0,08 prosenttia kaikista Suomen lapsiperheistä.

Todellisuus tässäkin asiassa on moninaisempi. Rekisteröimättä jäävät useat apilaperheet, transvanhemman perheet. Useat sijoittuvat luokkiin "äiti ja lapsia" tai "isä ja lapsia".

Kirjoittaja on sitä mieltä, että todellisuudessa Suomessa on tuhansia sateenkaariperheitä.
  JuhaniV • 27.05.2015 20:49
Kommentoi juttua:

Kommentti näytetään vasta ylläpidon hyväksyttyä sen - mikä ei välttämättä tapahdu ensi tilassa. Rekisteröityneiden käyttäjien kommentit julkaistaan automaattisesti.




Keskity kommentissasi jutun aiheeseen. Sivuston keskustelufoorumi on "sivupolkuja" varten. Kirjoita tiiviisti. Älä jankkaa, vaan etsi uusia näkökulmia. Kunnioita muita, vaikka olisitte eri mieltä - asiat riitelevät, eivät ihmiset. Vältä tahallista provosoimista. Älä provosoidu, äläkä anna "samalla mitalla takaisin". Ylläpito pidättää oikeuden päättää kommenttien julkaisusta.

Nimimerkki
Roskapostisuoja: mikä päivä tänään on? (suomeksi, pikkukirjaimin)



 
Katso myös nämä
   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2018 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy