Menneen kesän erityispiirre oli se, että useilla paikkakunnilla Suomessa ja Ruotsissa järjestettiin paikallisia pride-tapahtumia. Kulkueissa ja katujen varsilla oli runsaasti ihmisiä. Erityisen suuri menestys oli Pietarsaaren Jeppis-pridellä. Järjestäjä Jeanette Östman kertoi Jeppis-priden vaiheista.
Jeanette on nykyisin freelance-journalisti ja asuu Pietarsaaressa. Puoli vuotta sitten hän oli toimittajana kirjassa Klar Text, suomeksi Kaikella rakkaudella.
Pietarsaaressa on jo useita vuosia ollut ilmassa ajatus omasta pride-tapahtumasta. Parin ihmisen voimin ajatusta testattiin facebookissa, ja vastaanotto oli myönteinen. Kun paikallislehteen ilmaantui edellisenä vuonna pieni uutinen pridestä, asia räjähti ihmisten tietoisuuteen, ja suhtautuminen oli pääasiassa myönteistä.
Mediassa kiinnostus asiaan laajeni sen vuoksi, että oli myös laajaa vastustusta. Vastustuksesta alkoi tulla varsinainen uutinen. Eniten negatiivista palautetta tuli netin kautta, ja sitä tuli jo ennen kuin oli sekuntiakaan suunniteltu priden ohjelmaa. Pelkkä ajatus herätti vastustusta ja nettiin ja lehtien yleisönosastoihin alkoi tulla raamatun lauseita. Henkilökohtaisia uhkauksia ei ollut.
Seurakuntaneuvosto ei äänestyksessä puoltanut sateenkaarimessua. Se oli ainoa negatiivinen virallinen kannanotto. Kuitenkin keskustelu sinne päin oli rakentavaa. Kaupungin johto ja johtavat poliitikot tukivat prideä. Myös media antoi tukensa. Sateenkaariliputuksesta käytiin kirjeenvaihtoa ja kaupungin päätös oli, että sateenkaariliput voivat liehua raatihuoneella, mutta ei kaupungintalolla.
Kaiken kaikkiaan koko prosessi oli hengeltään positiivinen. Netin ja yleisönosastojen myönteiseen tai kielteiseen kirjoitteluun priden järjestäjät eivät osallistuneet. Tuntui siltä, että monet ihmiset tarvitsivat rajua tuuletusta, kun näistä asioista ei oikein pääse muuten sanomaan omaa "poliittisesti epäkorrektia" mielipidettään. Ja mielikuvitus lensi. Kuviteltiin alastomia ihmisiä puistoissa ja muuta merkillistä.
Jeppis Priden teema oli Usko, toivo ja rakkaus – Pietarsaaren perinteikkäät symbolit. Ohjelma noudatti monien muiden pride-tapahtumien kaavaa: jumalanpalvelus, keskusteluja, näyttelyitä, paraati, juhla.
Kohokohta oli paraati, vaikka oli paljon muutakin kiinnostavaa, esim, ahvenanmaalainen queer-ooppera. Mukana paraatissa oli 2000 ihmistä, ja monet tunsivat toisensa ja muut kaupunkilaiset tunsivat heidät. Suuret paraatit, esim. Helsingin pride, on tuntemattomien paraati. Pienemmällä paikkakunnalla monet tuntevat toisensa. Oli paljon myös muualta tulleita pride-vieraita. Osa katsojista seurasi mukana. Ihmiset taputtivat ja tunnelma oli korkealla. Oli karnevaalitunnelma. Kärjessä oli bändi, joka soitti musiikkia. Oli paljon positiivista energiaa. Negatiivista ei näkynyt, vaikka ennakkoon vähän kuiskuteltiin häiriköistä. Poliisi tiesi myös riskeistä, mutta edes raamattubussia ei näkynyt kaupungilla.
Pietarsaaressa ei ole ollut mitään hlbti-toimintaa, ja voi vain kuvitella niitä hlbti-nuoria, jotka eivät voineet kertoa vanhemmilleen menevänsä pride-paraatiin. Jeppis-priden jälkeen hiljaisuus jatkui, mutta nyt ilmeisesti jotain nuorten toimintaa on käynnistymässä.
Haastattelu (på svenska) 24 minuuttia
Jeanette Östman, en av arrangörerna. Jeanette intervjuas av Nadja Weckström.