Suomessa eduskunnan säätämät lait vahvistaa allekirjoituksellaan tasavallan presidentti. Lainsäädäntöputken alkupäähän tuli yhtä aikaa nykyisen presidentin Sauli Niinistön virkaanastumisen kanssa keväällä 2012 uusi instituutio, kansalaisaloite.
Turkistarhausta koskeva kansalaisaloite oli ensimmäinen vaaditut 50 000 allekirjoitusta kerännyt. Nyt kansanedustuslaitoksen sisällä pohditaan ankarasti, miten aloitteisiin ihan aikuisten oikeasti pitäisi suhtautua. Aloitteiden käsittelyä koskeva lainsäädäntö on osoittautunut melko venyväksi.
Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolainsäädännöstä keräsi vaaditun määrän tukijoita tunneissa ja kaksinkertaisen määrän alle vuorokaudessa. Myös mielipidemittausten mukaan vankka enemmistö suomalaisista kannattaa avioliittolain uudistamista siten, että puolisoiden sukupuoli ei rajoittaisi kahden ihmisen välistä oikeutta solmia avioliittoa keskenään.
On vaikea nähdä, että tasa-arvoista avioliittolain säätämistä koskevan aloitteen etenemistä voisi vetkutella millään verukkeella. Mikäli eduskunta kunnioittaa kansalaisaloitteen allekirjoittaneita ja kansan enemmistön tahtoa, saa tasavallan presidentti aikanaan allekirjoitettavaksi pohjoismaista avarakatseisuutta henkivää parisuhteita säätelevää lainsäädäntöä.
Jos tasavallan presidentti katsoo laissa olevan jotain huomautettavaa, voi tämä palauttaa lain eduskunnalle. Samoin, jos presidentti ei suostu allekirjoittamaan lakia kolmessa kuukaudessa, palautuu laki eduskunnalle. Jos eduskunta sen jälkeen hyväksyy lain muuttamattomana, tulee laki voimaan ilman tasavallan presidentin puumerkkiä.
Koska tasavallan presidentin suhde instituutiona toiseen instituutioon, eli kansalaisaloitteeseen, saa ennemmin tai myöhemmin käytännön siteen, olisi hyvä, jos tasavallan presidentti omatoimisesti ja selväkielisesti toisi esiin näkemyksiään asiassa.
Presidentti arvojohtajan asemasta voi myös joko rohkaista kansalaisten aloitteellisuutta ihmisten tärkeiksi kokemissa asioissa - tai olla toki rohkaisemattakin.
Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista ei ole ensimmäinen, mutta sen merkitys on erityinen useiden syiden vuoksi: Kyse on kansalaisten yhdenvertaisuutta lisäävästä hankkeesta. Avioliittolainsäädännön uudistamista on Suomessa käsitelty hyvin pitkään. Eduskunta on ollut kyvytön ottamaan asiaa käsiteltäväkseen itsenäisesti, monien kansanedustajien yrityksistä huolimatta. Lisäksi kansan enemmistö näyttää asettuneen kannattamaan lakihanketta selkeästi.
Olisi hyvä, jos tasavallan presidentti Sauli Niinistö pian sopivassa yhteydessä selventäisi kantaansa siitä, miten hän kokee kansalaisaloitteen merkityksen osana sitä prosessia, jonka eräänlaisena sinettinä hän itse on. Tällainen olisi tärkeä viesti toimintatapojaan pohtivalle kansanedustuslaitokselle.
Presidentin olisi myös tämän yksittäisen yhdenvertaisuutta lisäämään pyrkivän aloitteen kohdalla hyvä ottaa selväkielisesti kantaa kansalaisia puhuttavaan tasa-arvokysymykseen. Tasavallan presidentin vaikeneminen nimenomaan arvojohtajana tässä asiassa tuntuu kummalliselta.