Homofobia on sanana uusi, mutta ilmiönä homoseksuaaleihin kohdistuvat paheksunta ja syrjintä ovat ikivanhoja. Matti O. Huttunen käsittelee homofobiaa ja suhtautumista homoseksuaalisuuteen Aikakauskirja Duodecimissa alkuaan julkaistussa kirjoituksessaan.
Homofobialla tarkoitetaan homoseksuaalisuuteen kohdistuvaa pelkoa, vastenmielisyyttä, ennakkoluuloisuutta, halveksuntaa tai syrjintää. Psykologisena terminä tätä sanaa käytettiin ensi kerran vasta 1970-luvun alussa (Smith 1971, Weinberg 1972).
Aikuiset luokitellaan käytöksensä ja seksuaalisten halujensa kohteiden mukaan hetero-, homo-, bi- tai aseksuaalisiksi. Ainakin joka kahdeskymmenes aikuinen on seksuaaliselta suuntautumiseltaan yksinomaan homoseksuaali. Homoseksuaaliset mielikuvat, halut tai satunnainen käytös ovat kuitenkin paljon yleisempiä. Alfred Kinseyn (1948) klassisen tutkimuksen aineistossa puolella miehistä oli ollut homoseksuaalisia tunteita ja mielikuvia ja joka kolmannella ainakin kerran homoseksuaalinen kokemus. Miesten välinen homoseksuaalisuus on useimmissa selvityksissä todettu jonkin verran naisten välistä yleisemmäksi (Thomson-Smith 2010).
Vaikka homofobia on sanana uusi, niin ilmiönä homoseksuaaleihin kohdistuvat paheksunta ja syrjintä ovat ikivanhoja (Fone 2000). Länsimaissa vallinneen homofobian juuret löytyvät Kolmannen Mooseksen kirjan (18:22) lauseesta ”Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko”. Noiden parin rivin välittämä kielteinen suhde homoseksuaalisuuteen on säilynyt sellaisenaan vuosisatoja konservatiivisten juutalaisten, kristittyjen ja islamilaisten parissa. Raamatun kirjaimeen uskoville kristityille apostoli Paavalin varoittavat sanat ”luonnollisen sukupuoliyhteyden vaihtamisesta luonnonvastaiseen” (Room. 1:26-27) ovat oikeuttaneet pitämään homoseksuaalista käytöstä syntinä. Raamatun kirjaimeen uskovat eivät kuitenkaan tunnu muistavan, että Raamatun eri käännökset eivät monilta kohdiltaan noudata alkuperäisen tekstin kirjainta ja heijastavat kulloisiakin yhteiskunnallisia arvoja (Nissinen 2004, Rogers 2009).
Asenteet homoseksuaalisuutta kohtaan riippuvat kunkin maan kulttuurista ja uskonnosta. Kielteinen asenne homoseksuaaleja kohtaan on edelleen hyvin yleistä kaikissa maissa. Länsi-Euroopassa 10-20 %, Venäjällä ja entisen Neuvostoliiton alueella 30-70 %, Yhdysvalloissa 40 %, Etelä-Amerikan maissa 20-50 %, Lähi-idässä 50-90 % ja Afrikassa 70-98 % aikuisista ei hyväksy homoseksuaalisuutta. Koetun homoseksuaalisuuden yleisyys vaihtelee länsimaissa suuresti mm. eri yhteiskuntaluokkien, eri ikäryhmien sekä kaupunkien ja maaseudun välillä (Thomson-Smith 2010). Homoseksuaaleihin kohdistuva syrjintä, kiusaaminen ja väkivalta on edelleen hyvin yleistä myös niissä maissa, joiden väestö suhtautuu homoseksuaalisuuteen keskimääräistä sallivammin (Miller ym. 2009). Koululaisten kesken ”homo” on yleinen haukkumasana, harva urheilija on uskaltanut ”tulla ulos kaapistaan”, ja työyhteisöissä homoseksuaalisuus on edelleen syrjinnän syy ja juoruilun aihe.
Homofobia ei luokittelevana käsitteenä ole mahdollinen, jos homoseksuaalisuutta pidetään paheena, syntinä tai rikoksena ja jos siitä seuraa teloitus, kivitys, ruoskinta, vankeus tai sakot. Tänä päivänä homoseksuaalisuus on edelleen rikos 80 maassa ja viidessä maassa (Iran, Mauritania, Saudi-Arabia, Sudan, Jemen) seurauksena on edelleen teloitus (Miller ym. 2009). Psykologisena ”diagnoosina” homofobia saattoi syntyä vasta, kun psykiatria ja psykologia luopuivat luokittelemasta tai hoitamasta homoseksuaalisuutta eri keinoin (West 2008) sairautena tai häiriönä. Käännekohta tässä suhteessa oli vuosi 1973, jolloin Yhdysvaltojen psykiatriyhdistys poisti homoseksuaalisuuden psykiatrisesta tautiluokituksesta. Homoseksuaalisuus ei enää ollut häiriö - nyt homofobiasta oli tullut häiriö, jonka ajateltiin kuvastavan projisoitua pelkoa omasta tiedostamattomasta homoseksuaalisuudesta. Jäykän ennakkoluuloiselle homofobialle, rasismille ja seksismille on jopa ehdotettu yhteistä diagnostista luokkaa ”suvaitsematon persoonallisuus” (Guindon ym. 2003).
Homofobiaa on luokiteltu eri muotoja, joita ovat institutionaalinen, sosiaalinen ja itseen kohdistuva (internalized). Miehiin kohdistuva homofobia eroaa lesbouden herättämistä tunteista ja on yleensä väestössä lievempää (Miller ym. 2009). Institutionaalisella homofobialla tarkoitetaan valtion, kirkon tai (työ)yhteisön toteuttamaa homoseksuaalien eriasteista syrjintää. Etenkin monissa islamilaisissa maissa valtion ja uskonnon syrjintää on vaikeaa tai mahdotonta erottaa toisistaan. Armeijaan ei monissa länsimaissa hyväksytä vieläkään avoimesti homoseksuaaleja. Sosiaalisella homofobialla tarkoitetaan heteroseksuaalisen henkilön pelkoa, että homoseksuaali yrittää lähestyä, kosketella tai vietellä häntä. Itseen kohdistuvalla tai sisäistetyllä homofobialla tarkoitetaan oman homoseksuaalisuuden tai omien homoseksuaalisten mielikuvien herättämää pelkoa. Tässä mielessä voitaisiin puhua myös itseen kohdistuvasta heterofobiasta, jos ja kun homoseksuaaliseksi itsensä kokeva ahdistuu omista heteroseksuaalisista tunteistaan. Seksuaalinen orientaatio ei suinkaan aina ole pysyvä vaan voi iän myötä muuttua heteroseksuaalisesta homoseksuaaliseksi tai päinvastoin.
Homofobian käsitettä on myös eri syistä arvosteltu. Sosiaalista homofobiaa lukuun ottamatta ei kyse yleensä ole pelosta vaan eriasteisesta paheksunnasta, vastenmielisyydestä, ennakkoluuloisuudesta tai syrjinnästä. Korvikkeeksi homofobialle on tarjottu homokielteisyyttä, heteroseksismiä tai seksuaalista ennakkoluuloisuutta. Homofobian käsitettä on arvosteltu myös siksi, että se luokittelee leimaavasti homoseksuaalisuuden luonteen ja taustan suhteen enemmän tai vähemmän rationaalisesti erimieliset henkilöt ”häiriintyneiksi”. Toisinajattelijoiden luokittelu häiriintyneiksi ”foobikoiksi” estää avoimen keskustelun homoseksuaalisuuden ja sen eri muotojen taustasta ja luonteesta (O’Donohue ja Caselles 1993). Moni pappi tai poliitikko ei uskalla puhua julkisesti homoseksuaalisuuden itsessään herättämistä erilaisista kielteisistä ajatuksista tai tunteista pelätessään leimautumista konservatiiviksi, epä-älyköksi tai ennakkoluuloiseksi. Yhtä lailla moni psykologi, psykiatri tai psykoanalyytikko pelkää tulevansa leimatuksi vanhakantaiseksi, jos hän uskaltaa ilmaista näkemyksiään homoseksuaalisuuden taustalla olevista kehityksellisistä tapahtumista. Liberaaleina itseään pitävien käsitys omasta laajakatseisuudesta joutuu usein kovaan testiin, kun oma lapsi osoittautuu homoseksuaaliksi.
Homoseksuaalisuus on kaiken seksuaalisuuden tavoin luonteeltaan hyvin monikasvoista. Sen eri ilmenemismuotojen tutkiminen ja ymmärtäminen erilaisten perinnöllisten ja kehityksellisten tekijöiden lopputuloksena on paras tapa vähentää homoseksuaaleihin kohdistuvaa syrjintää ja vähentää homofobiaa. Leimatessaan kaikki homouteen kielteisesti suhtautuvat ennakkoluuloisiksi kahjoiksi homoseksuaalien oikeuksia puolustavat sortuvat vastustajiensa tavoin fasistiseen mielenlaatuun (Bollas 1998). Oman homoseksuaalisuutensa perin pohjin hyväksyneen ei keskusteluissa enää tarvitse kiivastua erilaisista moralistisista tai irrationaalisista asenteista. Fanaattisuus synnyttää fanaattisuutta ja on myös tehoton tapa vähentää ennakkoluuloja. Ihmisiä olemme kaikki - niin heterot, homot, lesbot, transut kuin foobikotkin.
KIRJALLISUUTTA
Bollas C. The fascist state of mind. Kirjassa: Bollas C. Being a character. Psychoanalysis and self experience. New York: Hill and Wang 1998, s. 193 - 217.
Fone B. Homophobia. A History. New York: Henry Holt & Co 2000.
Guindon MH, Green AG, Hanna FJ. Intolerance and psychopathology. Toward a general diagnosis of racism, sexism and homophobia. Amer J Orthopsychiatry 2003; 73:167 - 76.
Kinsey AC. Sexual Behavior in the Human Male. Philadelphia: W. B. Saunders 1948.
Miller FP, Vandome AF, McBrewster J, toim. Homophobia. Alphascript Publishing 2009.
Nissinen M. Homoeroticism in the biblical world: a historical perspective [käännös Kirsi Stjerna]. Minnepolis, MN: Augsburg Fortress, 2004.
OíDonohue W, Caselles C. Homophobia: conceptual, definitional, and value issues. J Psychopathol Behav Assess 1993; 15:177 - 95.
Rogers J. Jesus, the bible and homosexuality. Explode the myth, heal the church. Louisville, Kentucky: Westminster John Knox Press 2009.
Smith KT. Homophobia: a tentative personality profile. Psychol Rep 1971;29: 1091 - 4.
Thomson-Smith L, toim. Homosexuality. Between acceptance and hostility. Fastbook Publishing 2010.
Weinberg G. Society and the healthy homosexual. New York: Anchor Press Doubleday & Co, Garden City 1972.
MATTI O. HUTTUNEN, professori, erikoislääkäri, psykoterapeutti
Helsinki
Artikkeli on julkaistu alun perin Duodecimissa 2011;127(11):1075-7 ja julkaistaan uudelleen Aikakauskirja Duodecimin luvalla.
Uutinen: Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim homofobiasta