ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Keskustelu > Oma elämä > Puoliso paljastuu bi-seksuaaliksi

  OhjeetUusi viesti
KeskustelutAlueet
WW35 Vastaa1 / 12 
21.05.2015, 21:09
Viestiä on muokattu
Keräsin paljon rohkeutta kirjoittaakseni, tuoreesta ja arasta aiheesta elämässäni. Olen nainen, lapsiperheen äiti, elänyt onnellisessa parisuhteessa elämäni miehen kanssa 7 vuoden ajan jo. Olemme kokeneet paljon yhdessä, niin positiivisia kuin negatiivisiakin suuria asioita. Viikko sitten paljastui että mieheni onkin elänyt kaksoiselämää, niin koko suhteemme ajan kuin aikaisemmat vuodetkin elämästään. Hän on lapsesta asti tiennyt olevansa bi-seksuaali. Hän on pettänyt minua miesten kanssa yhteisten vuosiemme aikana monia kertoja. Minun on nyt hieman vaikea hyväksyä tapahtunutta. Se että hän on bi, se ei yllättänyt, aavistelin ja itse asiassa pariin kertaan häneltä olen aikaisemmin kysynytkin että onko hän bi, mutta hän on kieltänyt sen kysyttäessä. Nyt sain kertarysäyksellä tietooni hänen seksuaalisuutensa sekä mies-seikkailunsa. Hankala selittää, mutta ongelma ei ole hänen seksuaalisuutensa vaan se että hän on pettänyt, monesti ja suunnitellusti. Kuitenkaan, kaikesta huolimatta, en ole valmis heittämään suhdettamme roskakoppaan, rakastanhan häntä ja hän minua. Toki vaakakupissa painaa myös perhe, jota meistä kumpikaan ei halua rikkoa.
Se mitä haen tällä kirjoituksella, on jonkinlaista apua tilanteen ymmärtämiseen, sisäistämiseen, työstämiseen ja hyväksymiseen. Olen aivan hukassa, en tiedä miten tästä eteenpäin, mistä saisin voimia ja apua tilanteen selvittämiseen? Vinkkejä, neuvoja, vertaistukea, mitä vain, ottaisin kiitollisena vastaan :)
Ylös
smo Vastaa2 / 12 
22.05.2015, 12:45 Varmasti kurja tilanne. Kaksoiselämähän on aina väärin muita osapuolia kohtaan riippumatta siitä, onko "kielletty hedelmä" samaa vai eri sukupuolta.

Vaikka tuossa tekstissä olikin jokinlainen tilanteen kuvaus, niin ulkopuolisena tilanteeseesi on vaikea sanoa juuta tai jaata - etenkin kun ollaan täysin tuntemattomia toisillemme. Ja jostain syystä et mmaininnut aika olennaista asiaa: oletteko pyrkineet käsittelemään asiaa keskenänne? Ja jos olette, niin millä menestyksellä.

Kerroit kyllä tämän pettämisen jotenkin paljastuneen, mutta onko niin, että et sitten kuitenkaan kuulut asiaa häneltä? Suhteen hoitamisessahan vuoropuhelu ja asioiden läpikäyminen on tärkeintä. Etenkään kriisitilanteissa ei pidä jäädä yksin märehtimään asiaa, vaan yhdessä pyrkiä selvittämään sitä, missä mennään.

Mielelläni ohjaisin sinut myös ottamaan yhteyttä ammatilliseen parisuhdeneuvontaan, jossa on eväitä auttaa. Kerroit, että asiaan liittyvä seksuaalinen suuntautuneisuus ei ole sinua häiritsevä yksityiskohta, joten siihen puoleen liittyvien tuntemusten läpikäynti ei ehkä ole tarpeen. Toisaalta otsikkoon asti nostettuna juuri tuo sittenkin askarruttaa sinua? Silloin ainakin sinuiksi -palvelusta ( www.sinuiksi.fi ) löytyy osaamista.
Ylös
WW35 Vastaa3 / 12 
22.05.2015, 22:12
Viestiä on muokattu
Juu, paljastui muuta kautta ja sitten puoliso kertoi koko asian kaikkine piirteineen. Olemme asiaa yrittäneet käsitellä mutta valitettavasti aikaa ei ole ollut (eikä tule olemaankaan) kun toinen on töissä kauempana ja itse teen vuorotyötä, niin käsittely on jäänyt lyhkäisten puheluiden varaan parina iltana. Harmillista, koska tuntuu että haluaisi puhua toisen kanssa mutta mahdollisuutta siihen ei oikein ole ollut. Ja sitten kun juttelemme, kumpikaan ei oikein tiedä että mistä lähteä vyyhtiä purkamaan. Minä olen loukkaantunut hänen salailustaan ja pettämisestään, hän taas painii omien tunteiden ja tuntemuksien kanssa uudessa tilanteessa jossa seksuaalisuus ei olekaan enää salaisuus.

Kiitos linkistä, olenkin yrittänyt googlella etsiä jotain, mistä löytyisi jotain vinkkejä asioiden käsittelyyn. Toki vaikka seksuaalisuus ei olekaan se ongelma tässä tilanteessa, olen utelias ja haluan tietää mitä se puolisolleni tarkoittaa. Varsinkin kun puolison sanallinen ulosanti ei ole parhaasta päästä, ja hän ei oikein osaa kertoa niin että minä ymmärtäisin :D
Ammattiapua mietin itsekin, pari sopivanoloista, toinen seksuaaliterapeutti, toinen parisuhdeterapeutti. Pohdin että ehkä seksuaaliterapeutti voisi olla sopivampi, koska hän osaa auttaa myös itse parisuhteeseen liittyvissä asioissa, hänella on kuitenkin laajempi tuntemus asioista. kai.
Ylös
JuhaniV Vastaa4 / 12 
23.05.2015, 11:13
Viestiä on muokattu
Täällä tällaisesta aiheesta on keskusteltu jo aikaisemminkin.

ranneliike.net

Voit saada ehkä vinkkiä siitä, kuinka muut ovat toimineet ja selvinneet vastaavista tilanteista.
Ylös
WW35 Vastaa5 / 12 
26.05.2015, 20:59 Kiitos linkistä. Luinkin tuon ketjun jo aiemmin, ennenkuin kirjoitin tänne. Se osittain liippasi läheltä mutta loppujen lopuksi tilanne on hyvinkin erilainen, heillä tuntui suurimpana ongelmana olevan seksuaalisuus, kun taas meillä pettäminen, jota heillä ei ollut ollut. Siksi aloitin uuden ketjun, josko joku osaisi auttaa ja kertoa mistä suunnasta tätä asiaa kannattaisi alkaa lähteä purkamaan ja mistä olisi hyvä keskustella.
Ylös
humppakuukeri Vastaa6 / 12 
28.05.2015, 03:47
Viestiä on muokattu
Pettäminen on väärin eikä sitä tee tippaakaan hyväksyttävämmäksi se, että on biseksuaalinen. Samalla tavalla joku komea heteromies joutuu ehkä kieltäytymään päivittäinkin houkutuksista, joutuu valitsemaan yhden naisen vaikka varmasti tuntee ajoittain himoa muitakin kohtaan. Ajatukset eivät ole pettämistä, mutta teot ovat.

Mutta tietenkin jotkut eivät pettämistä pidä maailmanloppuna, tai sanotaan että se voi vahvistaa suhdetta jopa. Itse en tällaisiin ole koskaan uskonut, vaan uskon että anteeksiannetut pettämiset alkavat myöhemmin kalvamaan, hiljaisuudessa, vuosienkin päästä. Mutta jokainen on erilainen, kokee nämä asiat eri tavalla ja lapset + yhteinen omaisuus voi vaikeuttaa eropäätöstä. Tällaisessa tilanteessa kun on petetty miesten kanssa, mikä sitten estäisi häntä pettämästä myös naisten kanssa? Tai jos ei halua pettää naisten kanssa, vaikka on tämän rajan yli jo astunut, niin onko hän sitten enemmän homoseksuaalinen?

Tietenkin voisi ajatella, että asian salaaminen on aiheuttanut ahdistusta. Jälkiviisaasti voisi miettiä, että jos hän olisi uskaltanut kertoa olevansa bi heti alussa, ehkä hän ei olisi kokenut tarvetta maistaa "kiellettyä hedelmää". Monet naiset vaan ovat kuitenkin usein loppuviimein melko negatiivisia ajatusta kohtaan, että heidän miehensä olisi bi, vaikka muuten saatetaan olla hyvinkin myönteisiä homoseksuaalisuutta kohtaan. Naisen saaminen ja suhteen pitäminen on muutenkin tiukassa tänä päivänä, kun parisuhderintamalla vaatimukset ovat kovat ja kilpailu armotonta. Miehet eivät uskalla vaarantaa asemiaan naisrintamalla, kertomalla biseksuaalisuudestaan. Sitten voi mennä idylli pirstaleiksi, kun luurangot rämähtelee kaapista. Jos näistä asioista voisi olla avoimempi ilman mitään "huonomman miehen" leimaa, niin ehkä pelisäännöistä olisi helpompi keskustella. Kuitenkin kaiken järjen mukaan biseksuaalisuutta pitäisi olla about yhtä paljon miehissä ja naisissa, kun homoseksuaalisuuttakin on, mutta paljon enemmän niitä naisissa tuntuu olevan. Joka viittaisi siihen, että bimiehistä suurin osa on kaapissa.

Mutta ei se sitä pettämisen vääryyttä minusta muuta. Anteeksi jyrkät sanani, varmasti moni voi olla hyvinkin eri mieltä.
Ylös
Kolmoisritti Vastaa7 / 12 
29.05.2015, 01:01 Millainen on sun miehesi todellinen minä? Sitten tuo että asutte niin kaukana toisistanne, on minusta myös erikoista. Oletteko koko ajan asuneet moin? Tää asia on teillä välissänne koko loppuelämänne ajan, mikä tuntuu raskaalta taakalta. Kulissit kaatuivat mutta kaatuivatko unelmat samalla? Tässä on sellainen pointti, että jotkut miehet käyttäytyvät moniavioisesti eivätkä monogamisesti. Mutta tässä sen valinnan teki mies, joka huitelee muualla hieman edesvastuuttomasti, koska mukaan tulevat mahdolliset seksitartunnat. Moniulotteisuudessaan myös vakava asia. Kuinka usein ja kenen kanssa? Mihin asti ne lonkerot ulottuvat tai moninkertaistuvat? Seksikontaktien määrä lisää myös riskien määrää. Sitten tulee mukaan sekin, että onko ne tehty alkoholin vaikutusten alaisena, mikä lisää entisestään riskien ottoa. Sitten että kenen elämistä välitetään? Jos elää pakkoseksin maailmassa, ettei kykene hillitsemään, niin onko siinä etusijalla vain oma minä, joka menee kaiken muun edelle toistuvasti. Sitten jos on tottunut valehtelemaan tai vaikenee kuin muuri omista tunteistaan, niin onko tunnekylmä eli ei ole empaattinen. Sitä perusluonneta kun ei kukaan enää voi muuttaa. Se on ja pysyy. Tämä sinun miehesi ei muutu enää miksikään toisenlaiseksi kuin mitä on nyt. Tämä sinun on hyvä painaa mieleesi. Hän ei enää muutu. Sitten perhe ja elatus jne. Monimutkaiseksi menee. Minusta teidän kannattaisi aluksi ainakin mennä erikseen puhumaan asioista, että pystytte kertomaan erikseen ne asiat jollekin ammattilaiselle, mutta se on varmaan sitten perheasiainneuvottelukeskus joka ei maksa. Toinen asia on ottaa selville asianajan kautta oikeudelliset asiat, jos tulee ero ja riidat.

Moni nainen on miehen kanssa esimerkiksi vain sen takia, koska mies on komea, vaikka kuinka menisi päin helvettiä.

Minusta sinun kannataa miettiä ihan ekaksi, että mitä sinä itse haluat. Minusta sinä olet jo tottunut siihen että annat miehellesi "hihnaa" ja se menee omia menojaan, mutta sitten on tuo luottamus. Sitten alkaa kaivamaan se paranoia, että pettikö tai pettääkö-mitä se tekee nyt ja noin.

En tiedä millaista on elää yksinhuoltajana, jos sitten tulee ero.

Minä olen ollut nuorempana sängyssä aviovuoteessa( ei omassani) kun yksi tyyppi iski mut Tampereella ja se tuntui minusta oudolta, että siellä naulassa roikkuikin naisen aamutakki. Ei se tuntunut sillä tavalla miltään, kun oli yhden yön juttu ja koulutusmatkalla, mutta minä olin vain ns sivupano. Se oli kuitenkin niin yllättävää. en ollut ollut bimiehen kanssa ennestään. Muta minusta se oli erilainen kuin homo. Homoilla on enemmän tunnetta, koska monilla on kumminkin mukana se rakastumisen toive ja parisuhteen toive. Sille bimiehelle se oli enemmän himoa. Sitten ajatuksena hieman rivo, että sen vaimo tuli sitten aamulla väsyneenä ja nukkuu samaan sänkyyn, kun ukko on hässinyt miehen kanssa muutamaa tuntia ennen-ja molemmat varmaan nukkuivat väsymyksestä, mutta eri syistä yhdessä samassa sängyssä vierekkäin eikä toinen tiennyt mitä oli tapahtunut sillä aikaa. Toinen taisi haista vähän vanhalta viinalta.
Ylös
WW35 Vastaa8 / 12 
29.05.2015, 23:02
Viestiä on muokattu
Miehen todellista minää olen pohtinut, tunnenko edes häntä? Vai, onko asia niin että hän on silti se sama ihminen jonka kanssa olen vuosia elänyt. En tiedä. Yksi asia mikä vaatii työstämistä.
Pettämiset on miehen kertoman mukaan tapahtuneet selvinpäin ja suojattuna. Ilmeisen suunnitelmallisesti. Se oikeastaan loukkaa lisää.. En tiedä olisiko helpompi hyväksyä joku ns. kännipano, joka on ollut hetken mielijohde.. en osaa sanoa.
Tässä on niin monta erilaista kanttia tässä asiassa pohdittavana että olen aivan sekaisin itsekin. En oikein tiedä mitä ajatella mistäkin, vieläkään.. Hämmentävä tilanne.
Ylös
Kolmoisritti Vastaa9 / 12 
02.06.2015, 19:37 Tuossa on sekin puoli, että toinen petti ja toinen ei. Toinen arvosti luulemaansa parisuhdetta toista enemmän. Toinen jatkaa niin kauan kunnes jää kiinni ja ehkä sen jälkeenkin. Mihin se sitten loppuisi, koska siitä on tullut osa elämää? Tässä on valtavat kulttuurilliset erot maittain, mitä suvaitaan ja mitä ei, mutta luulen, että ei suomalaiset siedä sitäkään kovin hyvin jos joku vieras vaikka suutelee suulle omaa kumppania.

Sitten on sellaisia taloudellisia sitoumuksia, jotka tekevät vaikeaksi lähteä.

Homosuhteissa on melko tavallista, että toista käytetään hyväksi parisuhteen varjolla: on se kiltti ja sitten se tunteettomampi osapuoli. Sitten suhde kääntyy vanhempi-lapsi suhteeksi sillä lailla, että toinen siipeilee, ei tee mitään ja on syötettävänä, kun taas toinen kantaa vastuuta ja onkin yhtäkkiä vanhemman roolissa. Tämä lapsen roolissa oleva alkaa sitten uhmata kuin murrosikäinen jne...vastuunpakoilemista. Sitten joillakin on monta kertaa tällaista. Osittain mm. asuntopula luo maaperää tälle, kun mennään kimppaan vain sen takia, että pääsee vaikka pois köyhästä kotimaastaan ja koetetaan onnea.Oikaistaan mutkia. Ihmissuhderintamalla tapahtuu kaikenlaista koko ajan. Sitten monta kertaa loukataan tahallaan eli aletaan manipuloida ja käyttää valtaa. Psykopaatithan nauttivat siitä, kun tekevät väärin ja pääsevät sen kautta niskan päälle: yllättävät uhrinsa täysin: mr nice guy muuttuukin hirviöksi yhdessä sekunnin sadasosassa.

Rajat pitää vetää itse. Minusta sinun ei kannata puhua kuin jollekin ammattiauttajalle, jotta voit olla varma, ettei kukaan kieli asioistasi.
Ylös
Kolmoisritti Vastaa10 / 12 
04.06.2015, 04:25 www.mcafee.cc
Ylös
Herz Vastaa11 / 12 
04.12.2015, 17:25 Nämä ovat kyllä kipeitä asioita. Ihan mielenkiinnosta luin tämän ja näitä on nyt ilmaantunut muitakin. Onko nyt menossa joku kaapista ulostulo buumi? Itse on sinänsä vaikea samaistua tähän tilanteeseen, koska en kaapissa ole ollut minuuttiakaan, pitkälti myös siitä syystä, että minun moraalini ei kestäisi ruveta leikkimään parisuhdetta naisen kanssa, koska en uskalla olla avoimesti oma itseni yms. Tämän sanottuani kuitenkin biseksuaalit ovat erilaisia. En useinkaan ymmärrä näitä biseksuaalejakaan, pääosin siksi, että ei tosiaan ota yleensä selvää ovatko he oikeasti biseksuaaleja, vai sanovatko vain niin.

Sinun miehesi tapauksessa muutama kysymys kyllä herää, päällimäisenä se, että onko hän pettänyt sinua siis yksinomaan miesten kanssa? Se ei tietysti yksistään kenestäkään homoa tee, mutta mielenkiintoista on se, että näillä biseksuaaleilla usein tuntuu se mielenkiinto avioliiton ulkopuolella kuitenkin koskettavan vain toisia miehiä. Luulisi että edes joku nainen sinne väliin mahtuisi.

Toinen päällimäinen on tietysti tämä kertomatta jättäminen ja valehtelu ylipäätänsä. Se kertoo syvemmästä häpeästä ja tarpeesta peitellä jotain. Miehesi ja hänen muut kaltaisensa tuntuvat aina kutsuvan itseään biseksuaaleiksi, mutta tämä on heillekin varmasti vain helpompi tapa lähteä käsittelemään asiaa. Voi olla että he pyrkivät myös pehmentämään iskua. En epäile tietysti että he ovat toki biseksuaaleja, mutta näissä on tiettyjä kaavoja, jotka toistuu.

Itse olen törmännyt elämäni aikani useisiin kaappihomoihin/bisseihin. Näitä on olemassa valitettavan paljon vieläkin. Itseasissa toka poikaystäväni (kun olin nuori ja tyhmä) oli naimisissa oleva mies. Hän asui toisella puolella Suomea, mutta kävi työmatkoilla Helsingin suunnalla paljon, jolloin pystyimme näkemään lähes viikottain. Puhelimessa puhuimme usein ja tietysti sähköpostitse, sekä muutenkin. En silloin koskaan uskaltanut oikein kysyä häneltä, että miksi hän oli mennyt naimisiin, koska hän ei vaikuttanut minusta kovin "biseksuaaliselta" ja hän itseasiassa kyllä kertoi olevansa ihan homo. Hän kuitenkin oli mennyt nuorena naimisiin (oli saattanut tyttöystävänsä raskaaksi ja tuli sen verran konservatiivisesta perheestä, että ei katsottu hyvällä jos ei olisi mennyt) ja elämä oli vienyt sitten. Hänellä oli myös jäänyt nuoruudesta trauma siitä, kun hänen paras ystävänsä, joka oli myös homo ja jonka kanssa hänellä oli seksisuhde 15-16- vuotiaana, teki itsemurhan. Hän oli sitä mieltä että hän tappoi itsensä sen takia, koska hänen perheensä sai selville että hän on homo ja ei hyväksynyt sitä. Hän oli siis vain jotenkin ajautunut siihen ja jäänyt sitten elämään avioliittoon, koska heillä oli 3 lasta, konservatiivinen perhe ja niin edespäin. Se oli siis helpompaa ylläpitää kulissia kuin lähteä repimään koko elämä juuriltaan. Nykyisin hän on kyllä jo kaapista ulkona, mutta oli siis naimisissa yli 15 vuotta ennen sitä. Aivan tavatonta tämä ei tietysti ole.

Tämä on tietysti teidän kahden välinen juttu. Toivon että olet itse jaksanut läpi prosessin ja pystyt pääsemään tästä yli. Itse en tiedä voitteko saada avioliittoanne enää toimimaan. Onko se edes toimintakykyinen? Tärkeintä tässä välissä lienee että olette rehellisiä toisillenne ja itsellenne. En tiedä kykeneekö aviomiehesi vielä siihen, jos hänellä on prosessi kesken. Sinun on täytyy ehkä tehdä päätös teidän kummankin puolesta. Sinun kannaltasi mielestäni tärkeintä olisi saada asiaan selvyys, älä missään tapauksessa jää mihinkään "löysään hirteen" roikkumaan, jossa et koskaan voi olla vama ketä hän vilkuilee, rakastaako hän sinua oikeasti vai mitä.
Ylös
Lilja @ Vastaa12 / 12 
14.02.2016, 18:47 Olen perustanut helmikuussa 2016 tukisivuston niille puolisoille ja parisuhteen osapuolille, jotka pohtivat, onko toinen puoliso homo / bi tai jotain muuta. Ja niille, jotka eivät enää pohdi vaan ovat varmoja, että puoliso on jotain muuta kuin mitä aluksi luuli. Sivusto tarjoaa tukea haastavaan elämäntilanteeseen ja lisää tietoa ja ymmärrystä. Keskustelupalstalla voi purkaa tuntojaan ja saada yhteyden toisiin samassa tai melkein samassa tilanteessa oleviin. Sivusto ei pyri johtamaan ketään mihinkään ratkaisuun vaan ennen kaikkea pärjäämään omien ajatustensa ja tunteittensa kanssa.

Sivusto on osoitteessa

kun-puolisosi-onkin-homo.webnode.fi
Ylös

AlueetKeskustelutUusi viestiOhjeet
   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2018 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy