ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Blogit: rouva hätäinen keskellä elämän kaaosta

Sivu 1 / 11 Blogia pitää Tui

Your call to arms was never true
Kirjoitettu: 20.09.2007, 23:09:57
Istun yksin kotona, Laika on ainejärjestönsä tutustumisbileissä, viime torstaina oli kastajaiset. Toista torstaita vietän siis yksin. Katson Housen ja Dexterin, luultavasti sen jälkeen CSI Miamin. Neulon, irkkaan ja olen.

Ahistaa. Pelottaa. Huolettaa. Että vaimon rientokalenteri täyttyy eikä sinne jää tilaa miulle. Että muut menee miun ohi, että kotiäitiydyn liiaksi. Mietin uraa ja opiskeluja, mitä tulisi tehdä ja mitä ei. Tuntuu että terapeutti painostaa miuta tekemään sosiaalityön tutkinnon loppuun ja unohtamaan historian haihatteluna ja todellisuuden kieltämisenä. Ja sitten mietin että teenkö itse niin. Vai hävisikö sosiaalityöstä työn ilo? Johtuiko se työpisteestä vai työstä vai vaan siitä että se on sosiaalityötä?

En tiedä. Tuntuu että elämä on liian vaikeita päätöksiä. Miun pää ei kestä tämmöistä myllerrystä, että montaa oleellista asiaa pitäisi kyetä miettimään yhtä aikaa ja pohtimaan plussia sekä miinuksia.
Kommentit (3)

Kännissä olet ääliö
Kirjoitettu: 27.08.2007, 12:45:31
Tavallisuudesta poikkeavasti otan kantaa bloggauksessani. Kännissä olet ääliö-sivusto ottaa aika rankan kannan siihen kenen syy on jos nainen tulee kännispäiten raiskatuksi.

http://www.kannissaoletaalio.fi/

Sivuston takana ovat tuottajana Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ry ja yhteistyökumppaneina seuraavat tahot:
Clear Channel Suomi Oy, Forma Publishing Group Oy, JCDecaux Finland Oy, IRC-Galleria/Klikki.com, Nokian Panimo Oy,
Olvi Oyj, Oy Hartwall Ab, Oy Sinebrychoff Ab, Pop Media Oy, Sanoma Osakeyhtiö ja Seppo Koskinen Ravintolat Oy / SK Ravintolat.

Tämä antaa varsin erikoisen kuvan suhtautumisesta raiskaukseen.

Blogistania on lähtemässä liikkeelle asian tiimoilta ja koska yhden ihmisen ääni on pieni, toivon että moni muukin lähtisi liikkeelle. Tässä pohja jolla voi lähestyä ko firmojen ihmisiä ja vaatia asiaan vastinetta ja muutosta:

Asia: www.kannissaoletaalio.fi nettisivuston sisällöstä

http://www.kannissaoletaalio.fi/ nettisivuilla on kampanjavideo, jossa kaksi miestä rahaa puolitiedottoman naisen kämppään ja tämän jälkeen raiskaa naisen. Kysytään siistiä vai noloa: jos on siistiä, todetaan että "Vaikka lääkkeet veisivät taudin, häpeä säilyy". Mikäli valitsee nolon, todetaan että "Tippuri tarkoittaa sitä että selvisit vähällä".

Koska teidät on mainittu sivustolla siihen liittyvänä tahona pyydän yritykseltänne julkista vastinetta videon sisältöön. Vastineita kerätään nettiosoitteessa
http://blogit.claymountain.com/ike/index.php?/archives/1420-Kenensyy.html

Mikäli yritykseltänne ei tule vastinetta katson, että allekirjoitatte videon sisällön sellaisenaan.

Oma Nimi
yhteystiedot
Kommentit (2)

still here
Kirjoitettu: 27.07.2007, 11:17:08
Hengissä ollaan, joten kuten ainakin. Pimazukka kävi irc-galleriassa kysymässä mitä miulle kuuluu, ajattelin että voisin tänne sitten kuulumisia päivittää. Miusta on tullut huono blogin pitäjä, en saa aikaiseksi päivittää. Lokakuussa tulee kaksi vuotta täyteen tälle blogille joka on ensimmäiseni. Sittemmin olen pistänyt pystyyn muutaman muunkin blogin. Joita jaksan päivittää yhtä useasti kuin tätäkin eli harvoin.

En päässyt opiskelemaan ja sillä hetkellä kun sen uutisen sain tietooni niin jokin sisälläni romahti. Se pieni toivo jota oli pitänyt pienellä liekillä yllä. Liekki ja toivo siitä että kuitenkin saisin kiinni normaalista yhteiskunnasta. Mutta nyt ei ollut mun vuoro. Laika pääsi kotimaisen kirjallisuuden laitokselle mikä on aivan loistavaa ja olen valtavan onnellinen hänen puolestaan.

Elämä menee hiljalleen eteenpäin. Laika lopetti lääkityksen ja on vähän ulalla elämästä. Mikä on ihan ymmärrettävää, onhan se iso muutos, jo tietysti senkin takia että aivot on tottuneet siihen lääkitykseen ja niillä kestää aikansa saada tasapaino takaisin. Mutta myös siltä osin että nyt laika ei ole enää Sairas vaan hiljalleen alkaa olla Normaali. Meidän suhteelle se on tarkoittanut uutta vaihetta, hämmennystä siitä että miten tässä uudessa tilanteessa ollaan. Eniten Laikalle itselleen joka on kokenut että miuta pitää varoa mistä minä sitten puolestani olen pahoillani koska minä en sitä halua. Vaikeaa.

Syksy menee kulttuurihistorian perusopintojen parissa avoimessa yliopistossa.
Kommentit (1)

keskikesäilyä
Kirjoitettu: 22.06.2007, 10:21:00
Päivittäminen on taas jäänyt, käyn täällä päivittäin ja aika usein avaan tähän lisää bloggaus-ruudun mutta jään tuijottamaan sitä, kuin odottaen että sanat tulisivat ruudulle itsestään. En osaa kertoa siitä mitä miulle kuuluu koska..tuntuu ettei miulle kuulu mitään. Kun sitä läheiset kysyy, selostan pitkälti sairaustilanteeni enkä osaa sanoa oikein muuta. Enkä pidä siitä, täytyyhän ihmiselle kuulua jotain muutakin kuin sairautta!

Pääsykokeet oli ja meni. Ei voi sanoa että hyvin mun kohdaltani, huonohkosti. Koe oli tänä vuonna miusta vaikeampi ko viime vuonna, hakijoita oli myös vähemmän. En odota pääseväni sisään, vaikka sisälläni on kuitenkin se pieni ääni joka toivoo sitä opiskelupaikkaa ja sitä kautta siirtymää kohti normaalimpaa elämää. Yritän hillitä sitä ääntä jotten olisi kovin pettynyt 13.päivä tulosten julkistamisen jälkeen.

Juhannusta tässä pitäisi lähteä viettämään, Laika nukkuu vielä. Yritän miettiä mitä kaikkea tarvitsen mukaan. 3 päivää mökillä sukulaisten kanssa eli paljon neulomista mukaan. Suunnitelmana on evakoitua laiturin nokkaan neulomaan jos iskee ahdistus.
Kommentit (1)

tahdoin niin uskoa
Kirjoitettu: 06.06.2007, 07:08:46
Mietin tässä että mitä klikkaisin tuohon tila-kohtaan, taas tuntuu ettei mikään niistä oikein kolahda tuntuen oikealta. (arvonnan jälkeen valitsin iloisen)

Olin Placebon livekeikalla toukokuun viimeisenä sunnuntaina. Tuijotin Brian Molkoa ja tunsin yhtäkkiä että nyt voin kuolla rauhassa. Se oli kumma tunne ja en vieläkään tiedä mistä se tuli ja mitä se merkitsee. Keikka oli niin AWESOME etten ole kyllä ole ihan hetkeen moista kokenut. Laika sanoi että näki kasvoillani pitkästä aikaa onnellisuutta kun tuijotin Molkoa herkeämättä. On se vaan niin kaunis mies. Nimen omaan kaunis, niin ihanan androgyyni ja kaunis. Ja mikä ääni, mikä karisma. Ja kun laulajalla on oma kitaranvaihtaja niin silloin on Iso Tähti. Molkolla oli tosi kuuma roudarityttö joka vaihteli sen kitaroita <3

Huomenna pääsykokeet. Jännittää. Ahdistaa. Hermostuttaa. Stressaa. Tänään vielä kertailua, huomenna ajoissa ylös sängystä ja vielä ehkä vähän katselen muistiinpanoja. Ajoituksia pitää tankata. Kerätä voimia ja ajatuksiaan, yrittää olla rauhallinen. Menen tekemään parhaani, muutahan en voikaan. Ollaan terapiassa paljon puhuttu tästä ja rakennettu strategiaa miten saada kohtalaisen tällä hetkellä kohtalaisen huonosti toimivasta päästäni ulos kaikki tietoni. Olen myös kumman rauhallinen. Käy niin kuin käy. Jos käy niin etten pääse sisään, se vahvistaa omassa päässäni ajatustani että olen huono. Äh.

En tiedä mitä mä sitten teen ko kokeet on ohi, sitten on taas vähän tyhjää, terapiaankin tulee kesätauko. Kaipa mä sitten vaan neulon, käyn kahvilla ystävien kanssa ja odotan heinäkuun 13. jolloin tulee pääsykoetulokset.
Kommentit (2)

sadistinen puutarhani
Kirjoitettu: 21.05.2007, 10:32:45
Näin viime yönä unta että olin neljään kertaan arkeologian pääsykokeissa enkä osannut vastata mihinkään. En millään kertaa. Nukuin todella levottomasti ja ahdistustuneesti, en tiedä miksi en tullut ottamaan diapamia ko olin aikaisin aamusta. Ehkä olisi olo nyt parempi, otin tosin nyt sen pamin.

En osaa ajatella että pääsisin sisään tänä keväänä(kään). En saa luettua, pää ei toimi ja olen ihan pihalla.

Pitää soittaa tänään isälle ja pyytää rahaa lainaksi jotta saan haettua lääkkeet apteekista. Ahdistaa, en halua enkä uskalla.
Kommentit (1)

pelasta mut jos se sopii sun almanakkaan
Kirjoitettu: 07.05.2007, 01:38:15
Aboa kertoi isänsä alzheimer-diagnoosista taannoin blogissaan. Oma isoäitini on menossa lähiaikoina muistitutkimuksiin, vuosia jatkuneiden aivoverenkiertohäiriöiden aiheuttamia tuhoja selvittämään. Entistä enemmän mamman puheissa on huomattavasti paluu vanhoihin asioihin ja tietty epävarmuus, hän kyselee enemmän ohjeita ko ennen. Varmistaa että tulihan vispipuuroon mannaryynejä vaikka on vispipuuroa tehnyt useita vuosikymmeniä. Ne on pieniä asioita mutta niistä tulee isoja asioita. Välillä tunnen itsekin oloni dementoituneeksi, sekoilen sanoissa enkä tunnu kykenevän pitämään asioita mielessä kahta minuuttia. Masennus syö aivojen toimintaa.

Mutta siis. Mitä luultavammin mamma saa diagnoosin. Muuttaako se mitään, tuskin, asia saa vaan virallisen muodon ja nimen. Eikä se ole enää vaan mutu-tuntumaa vaan todellisuutta. En haluaisi menettää mammaa mutta kaikki joskus täältä lähtevät. Toivon kuitenkin että hän saisi nauttia viimeisistä vuosistaan eikä joutuisi kovin ahdistuksen vallassa lähtemään. Ettei hän itse pelästy mahdollista diagnoosia.

Tämä bloggaus taitaa poiketa varsin paljon siitä mitä yleensä kirjoitan. Tämä on kuitenkin pyörinyt paljon mielessä ja siksi sen kirjoitan. Ehkä tämä on osaltaan tapani työstää tätä asiaa. Ja luoda pohjaa sille että meidän pitää istua alas, lähipiiri mamman kanssa, pohtimaan että mitä on mamman toiveet viimeisten vuosien varalle. Koska ne asiat pitää puhua halki nyt kun hän on vielä kykenevä kertomaan toiveistaan. Vaikka se onkin vaikeaa, pohtia kuolemaa ja mahdollisia hoitoja.

Tätä pohtii itsekin välillä, omasta näkökulmastaan. Mitä minä haluaisin tehtävän masennukseni suhteen? Milloin pitää antaa periksi? Kuka sen sitten päättää että tämä on kohdallani kroonista, ettei voida odottaa tervehtymistä? Mistä tiedän että alan tervehtyä? Kuka olen kun tervehdyn?
Kommentit (3)

I was lonely
Kirjoitettu: 20.04.2007, 11:30:08
Olen taas kadottanut tulevaisuuden, hoksasin sen eilen. En näe mitään ko katson eteenpäin. Elämäni on tyhjää, olematonta ja tietyllä tapaa elämätöntä. Tuntuu että katoan enkä halua sitä. En halua joutua siihen tilaan missä olin viime keväänä mutta samalla näen että askel askeleelta mä valun siihen kuitenkin. Pelkään ihan kamalasti etten pääse tänäkään vuonna opiskelemaan, tuntuu että vähäinenkin elämänhallintani romahtaa siinä kohtaa täysin ja hajoan paloiksi .

Suljen laikaa pois koska en halua että häneen sattuu mutta kun ei se toimi niin. Laika on miun vaimo ja häntä ei saa työntää ulos. Eikä tarvitse, mikä on tärkeintä! Hänet saan pitää niin lähellä kuin vain voin, oikeastaan hänet pitää pitää niin lähellä ko vaan mahdollista. En halua että meidän väliin tulee jotain semmoista mistä ei voi puhua mutta minkä kumpikin tietää olevaksi. Kuten se että Laika haluaa seksiä ja minä en lainkaan. Tai no, haluan minä mutta en vaan jotenkin kykene. Ja on ihan mielettömästi ikävä vaimoa ja kaikkea. Miksi tämä on näin vaikeaa?

Otan itselleni paineita kaikesta, siitäkin että miun pitäisi kyetä antamaan toiselle sitä mitä hän haluaa vaikka tiedän ettei se ole niin mustavalkoista. Tulee huono omatunto ko haluan vaan käpertyä iltaisin laikan syliin enkä haluakaan koskettaa häntä. Inhoan itseäni.
Kommentit (4)

dollar and a half
Kirjoitettu: 14.04.2007, 23:51:14
Miksei tila-valikossa ole semmoista...en tiedä miltä tuntuu-vaihtoehtoa? Kaipaan sitä aika usein, ehkä joskus ehdotan ylläpidolle että saisin semmoisen. Tai sitten en, luultavasti en koska en kuitenkaan saa koskaan aikaiseksi. Kuten en saa oikein mitään muutakaan. Paitsi epämääräistä säätöä, ahdistuksen aiheuttamista ja niin. Pahaa oloa. Itselleni, mahdollisesti muillekin. En tiedä, en uskalla kysyä koska en kai halua tietää mitä vastaisivat.

Olen todella väsynyt. Uupunut. Loppu. Kuten silloin viime keväänä, vointi alkaa olla pelottavasti samaa ko ennen osastolle menoa. En halua, en tahdo joutua siihen jamaan uusiksi. Lääkitystä nostettiin, vapun jälkeen uusiksi lääkäriin ja ihmetellään miten voin. Paskasti ainakin nyt. Tuntuu että vaan vingun. Nyt mulla on emo!tukka joten saan ansgstata.
Kommentit (2)

go round, round, round
Kirjoitettu: 26.03.2007, 11:13:42
Ahistaa, sydän hakkaa, tykyttää ja on paha olla. Puren hampaita yhteen niin että leuka on ihan kipeä, hampaat samoin. Olen niin kyllästynyt tähän, sisäiseen tärinään joka saa miut vapisemaan ja haluamaan poispääsyä. Ei tästä tule tälleen mitään, en mä tiedä enää mitä tehdä. En saa itse kiinni siitä mistä nyt on kyse, terapeutti on sairauslomalla (tietenkin) niin että seuraava käyntini on kuukauden päästä. Tuntuu kuin hajoaisin paloiksi, joku on varastanut neulan ja langan jolla kursia itseni kokoon. Kuten Laikan Nanossa kursitaan kokoon Bambi joka on taikurin apuri. Noin vain, langalla ja neulalla. Miksi ei miuta voi kursia samoin kokoon?

Nyt on ollut taas pidempään huono jakso, liian pitkään jos miulta kysytään. Menen toivottomaksi, en tiedä mitä tehdä. Mietin mitä olen tehnyt jotta olen ansainnut tämän. Onko kukaan ansainnut tämmöistä? Miten siitä pääsee pois, mitä tulee tehdä jotta ei enää ansaitse tätä? Lukea pääsykokeisiin? Siivota kotona? Soittaa Mammalle? Käydä Mummilla? En minä tiedä!

En tiedä. Haluan vain käpertyä pieneksi mytyksi ja olla kerällä, sulkea kaiken ulkopuolelle. Elämän ainakin, tuntuu että se on liian kova miulle. Liian raskas, en osaa käyttää sitä.

Kissa nukkuu tuossa vieressä, nojailee lankakerään ja tuhisee hiljalleen unissaan. On niin suloinen, rauhallinen ja kaunis. Minäkin haluan olla sitä. Etenkin rauhallinen, minä vain haluan ettei ahdista näin paljoa. En jaksa enää.
Kommentit (0)

muutu toiseksi
Kirjoitettu: 17.03.2007, 10:27:12
Sleepygay haastoi miut kertomaan omituisuuksiani. Tässä ohjeistus: Jokainen pelaaja aloittaa miettimällä kuusi ihmeellistä/erikoista asiaa itsestään. Bloggaaja, joka on haastettu, kirjoittaa blogiinsa nämä miettimänsä kuusi asiaa JA pelin säännöt. Lopuksi hän valitsee kuusi uutta bloggaajaa ja tekee heidän nimistään listan.
Sen jälkeen tulee hänen vielä kirjoittaa näiden valitsemiensa uusien haastettujen blogien kommentteihin maininta siitä, että heidät on haastettu ja että heidän tulee lukea haastajan blogi lisätietojen saamiseksi.

Saan kotona välillä hassuja kohtauksia jolloin vaan lässytän lapsille. Niin sanotusti vähän sekoan. Tai no vähän ja vähän, aika paljon. Hihkun, vingun ja olen hassu. Lapsellinen.

Mietin asioita usein ääneen (varsinkin ollessani yksin). Se jotenkin helpottaa asioiden jäsentämistä. Puhun myös ääneen yksinäni paljon. Ja lapsille puhun paljon, vaikkeivat ne vastaakaan takaisin.

Nukahtaminen on hankalaa jos en saa nukahtaa Laikan kainaloon, siinä on niin turvallista tuhistaa ja siihen nukahdan hyvin. Muuten menee pyörimiseksi.

En ole koskaan juonut kaakaota. Tämä aina välillä hämmästyttää ihmisiä, en vaan tiedä miksi sitä ei ole koskaan tullut juotua. Olin lapsena vähän (paljon) ruokarajoitteinen omasta tahdostani, luulen että kaakao kuului sarjaan "en halua edes maistaa".

Minulla on aina jokin kutilus kesken, kudon melkein missä vaan. Bussipysäkillä, lääkärin odotushuoneessa, luennolla. Bussissa.

(tää on vaikeeta! En keksi enää mitään!)

Olen nimennyt läppärini, se on Bambi. <3

Koska suurin osa bloggaajista on jo haastettu, en haasta enää ketään. Saa ottaa mukaansa jos tuntee kiinnostusta.
Kommentit (3)

Neon bible
Kirjoitettu: 15.03.2007, 14:44:19
Hämmentävän nopeaa palvelua. Olin lääkärissä viime viikolla, lääkäri lupasi kirjoittaa jatkolausunnon kuntoutustuen osalta niin että jatkoa haettiin ensi vuoden toukokuun lopulle. Tänään tuli päätös postissa että jatko on myönnetty! Hakemus on saapunut 8.3 ja myönteinen päätös postitettu 14.3. Hämmentävää, ensimmäistä päätöstä odotin 5(!!) kuukautta ja nyt tämä tuli heti. Mikä on aivan loistavaa, ei tule mitään katkoa rahan tuloon ja niin.

Lisäksi posti toi Arcade Firen uuden levyn, Neon biblen, jonka laika tilasi Amazonilta ja tää on niin parhautta!

Tajusin tuossa aiemmin, olisiko ollut viikonloppuna, että olen nyt asunut täällä vuoden. Tästä on tullut miun kotipesä, jossain kohtaa tuntui vähän omituiselta olla täällä, ei niin kodilta mutta nyt se tunne on mennyt ohi. Ja nyt tämä on miun kotipesä. Miun perhe asuu täällä; laika, possu, pirk, kapteeni, neiti. Ne on miun perhe, miun . Se on hyvä tunne, tosi hyvä tunne. Että kuuluu johonkin. Että on jokin kiinnekohta. Varsinkin kun muuten on aika tuuliajolla ja seilaa milloin mitenkin.

Tämä päivä menee nähtävästi vähän ohi, herättiin noin puoli tuntia sitten. Olin mä tosin hereillä jo ennen yhdeksää ko pirk kävi herättämässä että vien pissalle mutta menin takaisin sänkyyn. Ja heräsin vähän vaille kaksi. o.O Nyt suihkuun ja si luennolle.
Kommentit (1)

ennen muinoin
Kirjoitettu: 13.03.2007, 09:33:48
Vointi on taas aavistuksen parempi, jo ihan siitäkin syystä että vaimo on taas kotona. Ja lääkitystä nostettiin, sain puhua terapiassa ahdistuksesta ja voinnin huononemisesta ja niin. Tuntui lohdulliselta että lääkäri ja terapeutti otti miut tosissaan, ihan ajan kanssa lääkärissä mietittiin että miten tästä taas eteenpäin. Tämä sairaus tekee pienistä asioista isoja. Jopa valtavia. Tieto siitä että tämä kaikki johtuu sairaudesta, ei helpota oloa. Päin vastoin, se hetkittäin tekee siitä vaikeampaa koska silloin taas tajuaa sen ettei tähän voi vaikuttaa niin että tietäisi voivansa tehdä jotain mikä saisi ongelman poistumaan ikiajoiksi.

Pirk on hassu pieni koira. Laika lähti juuri kouluun ja nyt Pirk ravaa ulko-oven ja miun väliä itkien että toinen meni, eikö mutsi huomaa. Pirk on äärettömän tarkka laumastaan, pääluku on täsmättävä ja jos joku jää syystä tai toisesta kyydistä niin hätä tulee. Olisi kiva tietää enemmän lapsen taustoista muttei se nyt vaan ole mahdollista ko ei tiedetä isästä mitään ja äitikin on löytynyt kadulta. Mutta hieno poika hän on. Oikein hieno ja mutsin silmäterä.

Pääsykoekirjat on olleet muutaman viikon syrjässä, voinnin heikkoudesta johtuen. Nyt kuitenkin tein itseni kanssa diilin että luen joka päivä muutaman tunnin, saan sitten sen jälkeen vasta kutoa. Tai tehdä jotain muuta kivaa, palkita itseni jotenkin. Minä haluan opiskelemaan, miun on koetettava tehdä sen eteen töitä se mitä vointi sallii. Kevään viimeisen kurssin harjoitustyötäkin pitäisi tehdä, tänään sovitaan luennon päätteeksi aikataulut niiden esittämisestä. Ajattelin kyllä änkeytyä varsin alkupäähän, sitten se on ohi ja ja voin keskittyä taas pääsykoekirjakasaan.
Kommentit (0)

...
Kirjoitettu: 03.03.2007, 23:01:29
On paha olla. Ikävä. Ahdistaa. Sattuu päähän. Huimaa. Itkettää, kyyneleet valuu pitkin poskia. Lapset kiusaa toisiaan tuolla selkäni takana, en jaksa komentaa niitä. Kun ei siitä ole edes mitään hyötyä, ne taas riiviöi oikein urakalla.

Vihaan tätä. Omaa heikkouttani. Sitä etten olekaan tehty teflonista. Että miun voimat ei riitä ja silloin sorrun. Miksi mä en selviä yhdestä viikonlopusta yksin kotona ilman että sorrun? Miksi aina käy näin? Miksi mun tulee aina huono olo kun laika on poissa ja sitten mä koen syyllisyyttä siitä että mä itken täällä yksin kun toinen on viettämässä aikaa ystävien kanssa?
Kommentit (2)

I just don´t know
Kirjoitettu: 03.03.2007, 09:00:16
Viikot menee kovin nopeaa tahtia, lukeminen on jäänyt luvattoman vähiin ja sitä pitää parantaa ensi viikolla. Taas. Mutta nyt teen sen oikeasti, muuten tässä käy niin että yhtäkkiä on toukokuu enkä ole valmis menemään pääsykokeisiin kesäkuun alussa.

Laika on helsingissä, outoa olla kotona yksin. Olen niin vähän kotona yksin, ainakaan näin pidempiä aikoja. Kun se on vähän eri asia kun toinen on koulussa muutaman tunnin. Vaikka tietyllä tapaa kuitenkin nautin siitä, omasta rauhasta. Se on miulle tärkeää enkä siitä suostuisi luopumaan. Sitä on oltava, muuten poksahtaa pää. Siis enemmän ko se nyt jo on poksahtanut. Tärkeää on myös se että kummallakin on omat juttunsa joihin toinen ei sinänsä kuulu, miulla se on neulontatapaamiset ja Laikalla nyt nää nano-ihmiset.

Vointi on taas kummallinen. Ahdistaa ihan kamalasti ja on paha olla. Nukun huonosti. Ahdistaa. Olen levoton. En tykkää tästä lainkaan. No, maanantaina on taas lääkäri. Jotenkin kyllä on jo alkanut ottaa päähän se että siellä pitää ravata koko ajan. Toisaaltaan, parempi näin.

Laika sanoi hermostuvansa jos en ole pärjännyt yksin kotona tätä viikonloppua. Ymmärrän kyllä miksi. En minäkään haluaisi tulla reissusta kotiin vain jotta miulle selviäisi ettei toinen ole jaksanut.
Kommentit (1)

Don´t you want to come with me
Kirjoitettu: 26.02.2007, 10:17:11
Me mennään heinäkuussa livekeikalle! My Chemical Romancea kuuntelemaan helsinkiin! Ihquu!

Viime viikko meni tosi nopsaan, aika tuntuu kuluvan kamalan äkkiä. Onneksi pääsykoelukeminen edistyy ihan hyvin, arkeologian kirjat on kohta luettu ensimmäisen kerran. On vaan stressiä että osaanko mä niistä mitään. Muistanko mitään. Pitäisi miettiä missä vaiheessa aloitan tahkoamaan tuon historian pääsykoekirjan kanssa, se on mahdollista käydä myös tenttimässä osana näitä perusopintoja mitä historiasta teen. Joten käytän sen mahdollisuuden, täytyisi katsoa mikä tenttipäivä olisi sopiva.

Äidiltä tuli viikonloppuna viestiä että olisi tulossa tänään kaupunkiin ja ehdotteli tapaamista, no ei siltä enää tänään ole tullut mitään elonmerkkiä joten taidan suunnitella päiväni kuitenkin niin ettei sitä tapaamista ole. En ole nähnyt äitiä moneen viikkoon mikä on hassua mutta toisaalta, siihenkin on jo tottunut.
Kommentit (1)

en saa virtaa katkeemaan
Kirjoitettu: 23.02.2007, 11:27:59
On ollut muutaman päivän varsin kummallinen olo. En oikein tiedä mikä nyt taas mättää, mistä on kyse ja niin. Kaipa tämä tästä taas tasaantuu, ei vaan jaksaisi tätä kuitenkaan. Ei vaikka tietää että tämä on tätä sairautta. Että ennenkin on ollut näin ja ennenkin tästä on selvitty joten nytkin selvitään.

Tällä viikolla on ollut krooninen "olen huono ihminen"-olo. En tykkää siitä. Olen omasta mielestäni taas huono aivan kaikessa, koiran kasvatuksesta opiskeluun ja kaikessa siinä välissä. En osaa pitää huolta kodista, itsestäni. Mistään.
Kommentit (1)

hyviä postipäiviä
Kirjoitettu: 18.02.2007, 11:54:28
Tällä viikolla on ollut muutama oikein hyvä postipäivä, sain vihdoin päätökset kuntien eläkevakuutuksesta kuntoutustuesta sekä kelasta asumistuesta. Nyt on sitten taas toimeentulo turvattu ainakin toukokuun lopulle ja on mukava tietää että tietty summa rahaa tulee tiettynä päivänä tilille. Helpottaa oloa kummasti.

Muuta tänne ei oikein kuulukaan. Kudon sukkaa, Laikan villapaitaa ja opettelen irkkaamaan!
Kommentit (0)

esihistoriaa ja kanelikorppuja
Kirjoitettu: 08.02.2007, 12:39:53
Miullon riippuvuus Vanajan Kanelikorppuihin. Muistan että aikoinaan opiskelujen alussa olin riippuvainen riisikakakuista, niitä tuli aina mussutetua kun luki tenttiin. Nyt se on si vaihtunut kanelikorppuun. Ja pitää tehdä myös jotain käsityötä samalla, sen verran huonoissa kantimissa on keskittymiskyky että jos ei saa käsiä heilumaan niin ei kyllä pysty keskittymään lukemiseen.

Mutta toinen pääsykoekirja on kahlattu läpi, toista luettu 56s ja kolmas haettu kirjastosta. Tästä se lähtee. Joo joo. Huomasin jo että nyt lukeminen on aivan erilaista kun on takana se kolme kurssia historian opintoja, on jotain pohjaa mille rakentaa sitä tietoa minkä lukee. Vahvasti yritän uskoa itseeni vaikka se välillä onkin vaikeaa. Mutta! Sain kolmosen myös siitä Suomen historian jälkimmäisestä tentistä! Vähänkö olen ylpeä itsestäni, se kun ei ole mitenkään miun vahvinta alaa, itsenäisyyden aika nimittäin. Mutta jotain olen selvästi oppinut koska vastaukset on niin hyviä että saa kolmosia. Vaikka tiedänkin että jotta pääsen kevään pääsykokeesta sisään, miun pitää saada lähelle täysiä pisteitä koska miun yo-todistuksella ei kovin juhlita. Meillä on nyt sitten kaksi pääsykoelukijaa tälle keväälle, Laika päätti hakea kotimaista kirjallisuutta lukemaan. Uskon että son hänelle hyvä päätös, hän hyötyy siitä huomattavasti enemmän kuin nykyisestä tutkinnostaan vaikka toki tekee senkin loppuun. Samana päivänä on meidän pääsykokeet.

Asiasta kukkaruukkuun. Aboa tuolla aiemmin jo kyseli että käymmekö me bloggaajat tuolla keskustelufoorumin puolella. En ole aiemmin käynyt, alkuun vähän mutta nyt en pitkään aikaan, joten kävin sitten siellä kurkkimassa. Minähän viihdyin pitkään ja paljon setan keskustelufoorumilla, Pinkissä. Siellä on ihania ihmisiä mutta siellä on yksi tosi iso miinus, siellä ei ole mitään moderointia joten siellä saa mellestää rauhassa viagran tarjoajat ja muutkin. Tällä viikolla siellä viimeksi saatiin aikaiseksi semmoinen riita jota selvittämään olisi modea tarvittu. Mutta kun sitä ei ole ollut siellä kohta vuoteen. Tulee mieleen että setalle sillä ei nähtävästi ole niin väliä miten se foorumi siellä kieppuu tai kieppuuko lainkaan, mikä on mielestäni tosi sääli. Se on kuitenkin monelle tärkeä keskustelupaikka kaikesta mikä liittyy siihen että huomaa itsessään erilaisia piirteitä mitä muissa on.
Kommentit (2)

miten kauan sitä kestää?
Kirjoitettu: 31.01.2007, 10:37:55
Kädet vaivaa, ranteita särkee. Ja vasemman käden sormista keskisormi tuppaa puutumaan mistä syystä ehdin jo hermostua että siinä on jokin hermopinnivika. Mikä on mahdollista, tietenkin. Mikä sen parempaa kuin vaihtaa kättä vaivojen suhteen, johan toinen on kolmesti operoitu niin nyt on hyvä hetki alkaa sairastamaan toista. Mutta eilen totesin kun särki aivan stanasti joka paikkaa että se taitaa olla fibroa mikä kiukuttelee, miulla vaan niin kovin harvon särkee käsiä tätä nykyä sen takia etten osannut mieltää sitä siksi. Ja koska olen ihan vähän yliherkkä kaikelle käsikivulle vuosien ongelmien jälkeen. Tänään pitää saada soitettua itselleen aikaa lääkärille, saavat kirjoittaa jotain kunnon kipulääkettä näin talveksi fibroon jotten sekoa kokonaan.

Pääsykoekirjaan tartun tänään. Jännittää. Hyvällä tavalla kuitenkin, jotenkin nyt on enemmän rauhallinen olo sen suhteen. Syksyn opinnot on tehneet hyvää, ne on antaneet miulle huomattavasti itseluottamusta opiskelujen suhteen. Joka kerta tentissä hämmennyn siitä että mä osaan oikeasti asioita. :D

Menen tänään Turun neulontatapaamiseen, tää liittyy miun uudenvuoden lupaukseen hankkia elämä. Tapaan siellä uusia ihmisiä joilla on sama intohimo, neulominen (tai kutominen kuten minä sanon). Kivaa!
Kommentit (3)

why do yo do it?
Kirjoitettu: 26.01.2007, 10:30:47
Laika tulee tänään kotiin. n.n

Olin eilen äidillä muuttoapuna, me pakattiin niin tehokkaasti ettei voitu nauttia teetä urakan jälkeen koska kaikki mukit oli jo pakattu ja vedenkeitin myöskin. Äiti jäi sinne miettimään että miten tekee ruokaa kun kaikki kattilat yms meni jo pakettiin. *lol* Mutta oli kannattava reissu! Mä sain virkkauslankaa (kahta sorttia), kasan käsityölehtiä, Laika puolestaan ison pinon ruokalehtiä, saatiin muutama tuikkujuttu, oranssi mariskooli (joka annetaan eteenpäin laikan siskolle, miusta ne on kamalia) sekä mä sain käsilaukun! Jei!

Tentissä olin eilen, kaipa se jotenkin läpi menee, ainakin mä sain vastattua kumpaankiin kysymykseen. Toinen oli 1920 ja 1930-lukujen poliittinen radikalismi suomessa, toinen taas II maailmansodan rauhan jälkeinen yhteiskunnan rakentaminen. Aina vaan mä hämmästyn sitä että mä oikeasti tiedän jotain noista asioista, siitä huolimatta että kun menen sinne tenttiin miusta tuntuu etten mä osaa mitään enkä muista mitään. Seuraava kurssi alkaa vasta ystävänpäivänä joten nämä pari viikkoa käytän pääsykoekirjan parissa, mahdollisesti myös koitan josko jaksaisin lukea yleiseen tenttiin ja käydä tekemässä maailmanhistorian kirjatentin pois. Siihen olsi vaan yksi kirja, ihan mielenkiintoisen oloinen kaiken lisäksi. Ja pitää käydä yliopistolla kopioimassa historian pääsykoekirja, kunnianhimoisesti yritän kumpaankiin sisään (arkeologiaan ja historiaan).
Kommentit (1)

my baby is coming home
Kirjoitettu: 24.01.2007, 01:13:13
Voi kun oliskin jo tulossa mutta tulee vasta perjantaina kun on Helsingissä. Viemässä eksäänsä homobaariin. Mä en tiedä vieläkään miten mä suhtautuisin asiaan, toisella hetkellä sei häiri miuta lainkaan mutta sitten toisella hetkellä taas häirii ihan kamalan paljon. Kun kyse on kuitenkin eksästä, ihmisestä jonka kanssa laikalla on ollut suhde. Tiedän ettei miulla ole mitään oikeaa syytä olla huolissani, en mä osaa kuvitella että laika menisi tekemään jotain mikä vaarantaisi meidän liiton.

Mä olen epävarma, en usko itseeni enkä siihen että joku voisi miusta tykätä tai saatikka sitten rakastaa. En ymmärrä miksi joku haluisi vierelleen miun kaltaisen sekopään joka on oikeasti vaikeasti sairas. Henkisesti kaiken lisäksi. Eikä ole tulossakaan terveeksi ihan pian, jos koskaan. Miulla on asioita joiden kanssa kamppailen jotta kykenisin suhtautumaan niihin edes jotenkuten järkevästi (onnistumatta siinä kovinkaan hyvin). Kova menneisyys on jättänyt miuhun jäljet, en siedä enää elämää kuten aiemmin. Tietyllä tapaa miuta ehkä pitää pitää vähän pumpulissa. Enkä mä halua sitä.

Odotan kovin että kunhan terapia etenee niin mä saan sieltä välineitä rakentaa itseäni niiin että mä kestän asioita taas. Nyt pienen pienetkin jutut kaataa miun elämän kokonaan ja lopullisesti tai siltä se ainakin sillä hetkellä tuntuu. Alan itkeä pihalla kun olen ottanut mukaan vain toisen tumpun ja joudun siis kävelemään kädet taskussa kauppaan. Menen pois tolaltani kun asiat ei mene kuten olen suunnitellut, en osaa tehdä suunnitelma b:tä valmiiksi. Tasapaino säilyy koska syön lääkkeitä, välillä unohdan nekin ottaa.
Kommentit (3)

face it, crazy people are hot
Kirjoitettu: 19.01.2007, 13:47:05
En ole saanut päivitettyä kun tuntuu ettei ole mitään sanottavaa. Vaikka asiaa voisikin olla niin on taas jokin kumma kynnys siinä että voinko mä blogata vai en. Äh.

En voi oikein hyvin taas, se varmaan johtuu monesta syystä. Lääkärin kanssa sitä pohdittiin tiistaina ja tehtiin lääkemuutoksi jotta ehkä siten saisi vointia taas paremmaksi.

Tentti meni läpi kolmosella!

Teen vaan käsitöitä. Luen epätoivoisesti tenttiin. Rakastan Laikaa. Sekoilen Pirkin kanssa.
Kommentit (3)

where do we start?
Kirjoitettu: 09.01.2007, 11:27:59
Tentti on ohi ja sain kirjoitettua kumpaankin kysymykseen melkein konseptin! Ensin oli sellainen olo että en tiedä mitään mistään ja en saa mitään siihen vastaukseen kirjoitettua. Mutta kun sitä vastausta sitten alkoi purkaa ensin suttupaperille ja sitten siihen varsinaiseen vastauspaperiin niin sitten huomasin että mähän osaan ja että sitä tekstiä tulee ja siinä on jopa järkeä! En odota mitenkään erityisen hyvää arvosanaa mutta kyllä sen sen läpi pitäisi mennä ja se riittää tällä hetkellä. Katsotaan sitten koko kurssin jälkeen mikä on arvosana ja tarviiko sitä uusia. Jos nimittäin joskus haaveilee historian opettajan opinnoista, pitäisi näistä peruskursseista olla hyvät arvosanat. o.-

Tämän viikon projektina on tehdä jonkinlainen lukusuunnitelma pääsykokeita varten. Miulla on avoimen kautta vielä tänä keväänä yksi kurssi, joka on varsin työläs joten pitää ihan miettiä että miten sitä jakaa aikansa. Kun pitää muistaa että en voi vaatia itseltäni sitä että mä luen 8 tuntia päivässä täydellä teholla, siitä ei tämän pään kanssa yksinkertaisesti tule mitään. Joten turha edes itselleen asettaa semmoista tavoitetta, sitten mä vaan ahdistun kun en siihen kykene pääsemään.

Laikan koulu alkoi eilen, taisin jännittä toisen puolesta melkein enemmän kuin mitä hän jännitti. Mutta hengissä hän sieltä tuli takaisin, kyllä se siitä sitten taas. Se on iso asia kun pitkä sairausloman jälkeen palaa kouluun, olen itse tehnyt sen kahdesti käsivaivojen kanssa. Son kummallista, mikään ei ole muuttunut ja kaikki on erilaista.
Kommentit (0)

nothing is the same
Kirjoitettu: 06.01.2007, 10:51:52
On taas viikonloppu, tuntuu että aika menee kamalan nopeasti eteenpäin. Vaikka kai ne päivät sentään samaa tahtia menee kuin ennenkin, niin että niitä on viikossa se seitsemän.

Koo kävi eilen, pitkästä aikaa. Huomasin taas kuinka kivaa miusta onkaan että on elämä. Että voi puhua ihan arkipäiväisistä asioista toisen kanssa, siis jonkun muunkin kuin Laikan. Miun uudenvuoden lupaushan oli että hankin elämän, että mä alan taas nähdä ihmisiä. Etten mä mökkeydy enää.

Tenttiin luku edistyy hitaasti, vähän jännittää että miten se tentti sitten maanantaina oikein menee. No, se menee kuten menee ja jos ei mene läpi niin sitten käyn rästitentissä sen tekemässä uusiksi. Ei sen luulisi olevan sen kummempaa mutta kun se miulle on. En anna itselleni mahdollisuutta epäonnistua. Tietyissä asioissa mä tavoittelen täydellisyyttä enkä anna tilaa millekään muulle. Vaikka pitäisi osata antaa tilaa itselleen siltä osin että tässä on kuitenkin vielä toipilas. Ja että historia on miulle uusi ala noin opiskelujen osalta, en ole lukenut sitä sitten lukion josta on jokunen vuosi jo aikaa. Olen kirjoittanut vuonna 1998 joten jokainen voinee tehdä itse päässälaskun. (Olen muuten ihan luvattoman huono päässälaskussa.)

Saan uuden kameran! Pääsen opettelemaan oikeasti sitä kuvaamista. Tykkään kovin ihmisten kuvaamisesta, tuo nykyinen kamera on vaan vanha ja hidas. Nyt saan uuden kameran ja pääsen toteuttamaan erästä haavettani. Suvun paparazzi vaan hullaantuu entistä enemmän, joten varokaa vaan! :D Parasta kun on mielestäni ottaa kuvia ihmisistä, silloin kun nei itse huomaa että niitä kuvataan.
Kommentit (0)

jos se on tuntematon
Kirjoitettu: 02.01.2007, 08:38:39
Ollaan kotona taas, tultiin eilen iltasella. Ja pakko sanoa että jo oli aikakin, en olisi jaksanut enää yhtään päivää. Enkä tarkoita etteikö siellä Anoppilassa olisi ollut hyvä olla ja mukavaa sillä sitä siellä oli vaan sitä että mä halusin jo kotiin. Oma koti on aina oma koti. Kuitenkin. Siitäkin huolimatta että täällä on täysi kaaos kun tavaraa on pitkin poikin huushollia kun ollaan purettu vasta osin tavarat. Saatiin joululahjaksi levysoitin ja nyt ihmetellään että mihin me se kompleksi oikein laitetaan, siinä tuli mukana isohkot kaiuttimet. Ja tiedän kokemuksesta että ne pitää saada sellaiseen paikkaan jossa kissat ei niihin pääse käsiksi, ne kun rakakastaa kynsiä sitä etuosaa.

Vuosi vaihtui mukavissa merkeissä Nokiakotona, Lasse tuli sinne ja katsottiin Linnunradan käsikirja liftareille (mikä herätti kysymyksen että onko leffan tekijät lainkaan lukeneet kirjaa koska siinä on tehnyt niin kummia ratkaisuja) ja pelattiin trivial pursuittia (jonka Laika voitti vaikka lupasi olla tietämättä kaikkea!) ja monopolia jonka Laika myös lopulta voitti. Mä roikuin mukana osin koska miulla on suhde pankkiirin kanssa. :D

Arkeen sitten kai pitäisi palata. Tietäisi vaan mitä se arki sitten taas on. Laika palaa kouluun ensi viikolla joten meidän arki muuttuu. Laika on ollut koko meidän suhteen ajan sairauslomalla joten tämä on taas uusi juttu. Mutta miulla on omat opinnot joiden kanssa touhottaa sillä aikaa kun toinen on koulussa ja tietty Pirk sekä muut lapset. Ja voinhan mä aina leikkiä kotirouvaa. :D
Kommentit (0)

ei luotu onneen kulkijaa
Kirjoitettu: 31.12.2006, 18:31:16
Vuosi vaihtuu tänään. Osin samoissa merkeissä kuin viimeksikin, osin taas elämä muuttunut paljon. Vuosi on ollut vaikea, sitä ei kai voi kiistää enkä haluaisikaan koska siinä ei ole mitään mieltä. Ymmärrän miksi vuosi on ollut vaikea ja tiedän ettei se tuleva vuosi välttämättä ole dramaattisesti parempi. Toivon että jonkin verran olisi koska en haluaisi kokea kaikkea uudestaan. Ehkä ei tarvitse. No, häitä en ainakaan aio järjestää uusiksi. :D

Saatiin hääkuvien suurennokset eilen ja ne on ihanat. Niistä välittyy se aito onnellisuus mitä meistä huokui sinä päivänä. Niitä katsellessaan tuntee olevansa siunattu jollain erityisellä. Rakkaudella. Rakastavalla vaimolla, ihanalla perheellä, rakkailla ystävillä.
Kommentit (2)

joulun jälkeen on elämää...vai onko..
Kirjoitettu: 26.12.2006, 14:20:33
Enpä keksinyt mitään järkevää otsikkoa. Olen käyttänyt paljon niitä Södergranin runoja tähän tarkoitukseen, rakastan Södergranin tuotantoa. Haaveissa on että saisin niitä suomennettuina lisää omaan hyllyyn, vaikka miulla onkin se kokoelma jossa ne on kaikki. Tahtoo!

Joulu on sitten kai ohi. o.O Saatiin ihania lahjoja, oli hauskaa ja syötiin hyvin. Minä niin hyvin että olin eilen pahoinvointinen närästyksen vuoksi. Tiedän hyvin että närästys tulee ja kovaa jos syön liikaa mutta silti syön jouluna aina liikaa. :D

Nokialla ollaan edelleen, Pirk on ollut ihmeen kiltisti. hieno poika <3
Kommentit (0)

Tästä alkaa joulu.
Kirjoitettu: 22.12.2006, 09:58:02
Hyvää joulua rakkaat ihmiset jotka tätä lukevat! Rouva Tui lähtee tänään joulun viettoon Anoppilaan ja varmaan päivittää tässä joulun ja uuden vuoden välissä aika hiljakseltaan. Mutta käy lukemassa kuitenkin mitä täällä tapahtuu. :D Koska ei miuta saa pysymäään poissakaan.

Lahjat on valmiita, yksi vielä päättelyä vailla ja muutama paketointia vailla. Mutta sain kaikki valmiiksi! Vähänkö olen ylpeä itsestäni.

Mutta nyt suihkuun jotta päästään hoitamaan viimeiset käytännön asiat ajoissa.

Sininen metsä oksillaan kantaa talven valkeaa huntua.
Katselen tähtiä tummuvan taivaan,
on ilmassa joulun tuntua.

Hyvää joulua! <3
Kommentit (2)

koti yksinäisten.
Kirjoitettu: 20.12.2006, 10:37:53
Ahistaa taas. Ehkä se että miun pitää soittaa Mammalle jotta pääsemme käymään siellä vielä ennen Joulua. En ole soittanut ihan liian pitkään aikaan, moneen kuukauteen. Siksi etten yksinkertaisesesti kykene soittamaan, siitä on liian paljon aikaa kun viimeksi soitin. En kykene soittamaan koska ahdistun ihan äärettömästi asiasta.

Miulla on ruvennut koneella puutumaan vasemmasta kädestä muutama sormi. Mietin että johtuuko se asennosta vai onko siellä jotain häikkkää. Voi olla sekä että. Ärsyttävää se on joka tapauksessa, johtui mistä hyvänsä.

Jouluun ei ole enää monta yötä. Ja lahjat on vielä vaiheessa. :D Tänään saan Veetin puseron valmiiksi, sitten on vielä laikalle yksi paketti tekemättä. Ja pitäisi saada oma villatakki valmiiksi kun ajatus oli että pistäisin sen päälle jouluna. o.-

Inhottaa tämä köyhyys. Emme ole saaneet mitään päätöstä vielä sossusta, hakemus on ollut siellä nyt sitten kaksi viikkoa. Tänään sinne on soitettava että saadaanko rahaa vielä ennen joulua vai ei, jotta osataan vähän miettiä miten tässä pärjätään. Kummankin lääkkeet loppuu huomenna, jostain pitäisi repiä rahaa niihin. Ilmeisesti miun isältä. Jos ei sossusta saada rahaa.

Tein eilen muutaman joulukortin ja pakettikortin. Miulle on ihan uusi asia että mä tykkään askartelusta. Kutomiseen olen jo jäänyt ihan koukkuun, olen jo suunnitellut pitkän listan juttuja joita teen kun saan nämä joululahjat pois alta.:D
Kommentit (6)

<< Tuoreemmat Vanhemmat >>

[ Blogien etusivulle | Uusimmat bloggaukset | Blogipalvelun ohjeet | Blogilista ]

Blogit

   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2018 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy