Kirjoittamisesta

Vaikka sinänsä ei pitäisikään lähteä pohtimaan JuhaniV:n keskusteluavausta blogin puolella vaan siellä keskustelupalstoilla, niin menköön...

Minä en ole koskaan pitänyt päiväkirjaa, se on minulle täysin vieras kirjoitusmuoto. Elämänkertojakaan en juuri ole lukenut enkä lähtisi sellaista itsestäni tekemään, paitsi ehkä jos tyylilajiksi ottaisi spekulatiivisen fiktion tai postmodernin elitistisen vitsin.

Kaikenlaista muuta olen kyllä kirjoittanut. Tarinoita, esseitä, mielipidekirjoituksia, sekalaisia irtomietteitä. Olen varautunut ja pidän mielelläni muut ihmiset tietyn matkan päässä, usein myös itseni. Niinpä mieluummin kun raapustan päiväkirjaan miltä minusta nyt tuntuu laadin teologisen esseen todellisuuden luonteesta. Minä en kirjoita itsestäni mutta toisaalta se on ainoa asia josta kirjoitan.

Pöytälaatikkoon kirjoittaminen on kuitenkin aika tylsää touhua ja toisaalta tunnen aversiota fyysistä, pysyvää tekstiä kohtaan. Ajatus on juokseva vesi mutta kun se kirjoitetaan pysähtyneeksi tekstiksi sen käy kuin metsälammen, kaikenlaista leväkasvustoa ja muuta alkaa muodostua peittämäänalkuperäinen raikkaus. Levänmuodostus sinänsä on ihan kiinnostava ilmiö mutta silti tietty inhontunne siitä tulee kun vertaa sitä raikkaaseen vuoripuroon. Elektroninen teksti on epätodellisempaa ja näin hyväksyttävämpää.

Kirjoitan ja olen kirjoittanut mielelläni kaikenlaisille keskustelupalstoille, sähköpostilistoille yms. koska se on minua viehättävä tapa kirjoittaa. Tämä blogi on yhden ihmisen keskustelupalsta jolla te muut olette lurkereita tai semilurkereita ja jossa ei ole off-topicia niin kauan kuin minä sitä kirjoitan. Toisaalta en ole kauheasti viitsinyt mainostaakaan tätä muille, en ole lähettänyt linkityspyyntöjä tutuille bloggaajille...pariin paikkaan olen linkin laittanut.

Lainaan tässä vielä Prosperon laatimat periaatteet omalle blogilleen (http://www.paavo.vuodatus.net)

1. Tämä blogi ei ole blogipäiväkirja vaan kirjoittamisen koelaboratorio.
2. Minä-muodossa kirjoitetut tekstit eivät kerro minusta.
3. Minä-muodossa kirjoitetut tekstit kertovat minusta.
4. Kirjoittamillani teksteillä ei ole vastinetta todellisuudessa.
5. Kirjoittamillani teksteillä on vastine todellisuudessa.
6. Vain minä tiedän, jos sitten minäkään, tekstien todellisuusasteen. Turha siis yrittää arvailla.

Itselläni tekstien todellisuusasteesta heittäisin arvion aika korkealle. Informatiivisuus onkin sitten ihan eri juttu...