Pederastia eli eroottinen suhde aikuisen miehen ja nuorukaisten välillä oli yleistä jo Kiinan sivistyksen perustajana pidetyn Keltaisen Keisarin ajalla. Näin ovat ainakin kirjalliset teokset väittäneet aikojen ajan.
Sekä kansan taruissa että kirjallisuuden klassikoissa samaa sukupuolta olevien henkilöiden, sekä mies- että naispuolisten, välisiä seksisuhteita on kuvattu milloin lyhyesti milloin laveasti.
Sosiologi Pan Guangdanin mukaan homoseksuaalisuus on elämän luonnollinen tosiasia, ja sitä on esiintynyt jo paljon aikaisemmin ihmiskunnan historiassa.
Kääntäessään englantilaisen psykologin Havelock Ellisin uraauurtavaa teosta 'Seksin psykologia' (1933) Pan innostui hakemaan historiallisista asiakirjoista uskottavia vihjeitä homoseksuaalisuuden esiintymisestä Kiinan historiassa. Ja hän löysi paljon.
Hänen tutkimuksensa on koottu liitteeksi 'Seksin psykologia'-teoksen kiinankieliseen laitokseen. Se on siten ilmeisesti ensimmäinen järjestelmällinen tutkimus samaa sukupuolta olevien henkilöiden välisistä suhteista Kiinassa.
Panin tutkimusten mukaan homoseksuaalisuus mainittiin ensimmäisen kerran Shangin kronikoissa. Shang-dynastian (1500-luvulta 1000-luvulle ennen ajanlaskumme alkua) alkuaikoina ministeri Yi Yin langetti rangaistukset ”10 rikollisesta teosta” virkamiesten keskuudessa. Yksi niistä oli pederastia.
Pan hämmästyi kuitenkin havaitessaan, että sitä seuranneen Zhou-dynastian (1100-luvulta vuoteen 256 e.a.a.) laajalle levinnyt sananlasku kertoi: ”Komeat miehet voivat viedä keisareiden huomion vanhojen älykkäiden ihmisten viisaudelta.” Hän uskoo sen takia homoseksuaalisuuden olleen yleistä Shang- ja Zhou-dynastian aikana. Näiden aikakausien historialliset muistiinpanot kuvaavat eloisasti ja yksityiskohtaisesti homosuhteita varsinkin keisarillisissa makuuhuoneissa. Romanttista homorakkautta kuvaavia kertomuksia kerrotaan uudestaan nykyäänkin ihmisten yrittäessä tehdä oikeutta homoseksuaalisuudelle.
Kevään ja Syksyn Annaaleissa on ensimmäinen tällainen tarina, 'Miellyttävä syleily takaa'. Jinggongin uhatessa tappaa häntä usein katselevan virkamiehen viisas mies Yanzi sanoo hänelle, että on väärin tappaa ihminen, ”joka ihailee kauneuttasi”. Yanzin sanomisia arvostaen Jinggong antaa virkamiehen ”syleillä häntä takaa”.
Han-dynastian (206 e.a.a. – 220 j.a.a.) aikana historioitsija Sima Qian ja Ban Gu molemmat kertovat ningxing:eistä, keisarin miespuolisista rakastajista. Tämän perusteella Pan päättelee kaikilla keisareilla läntisen Han-dynastian (206 e.a.a. - 24 j.a.a.) aikana olleen tai heillä epäillään olleen miespuolisia kumppaneita. Näistä tunnetuin oli Dong Xian.
Kerrotaan, että kun keisari Ai heräsi, hän havaitsi keisarillisen nuttunsa hihojen olleen hänen nukkuvan kumppaninsa Dong Xianin ruumiin alla. Koska Ai ei halunnut herättää rakastajaansa, hän leikkasi hihat irti ja kiiruhti päivän askareisiinsa. Siitä lähtien miesten välistä homorakkautta on usein nimitetty ”hihoja leikkaavaksi kiintymykseksi”. Tätä nimitystä käyttävät homosuhteista ne, joiden mielestä on vieläkin kiusallista puhua asiasta julkisesti.
Jin-dyastiaan (1115 – 1234) tultaessa homoseksuaalisuudesta oli tullut yleinen tapa yläluokkien keskuudessa, ja siitä mainittiin usein julkisissa raporteissa. Pan sanoo tämän olevan ymmärrettävää, koska tämä oli niitä harvoja historian ajanjaksoja, jolloin miehet olivat erityisen tarkkoja ulkonäöstään. Pan sanoo toisen ajanjakson olleen antiikin Kreikan, jossa pederastia oli hyväksytty osa elämää. ”Antiikin Kreikan filosofit pitivät homoseksuaalisuutta pyhempänä kuin heteroseksuaalisuutta. Kirjallisten lähteiden puuttuessa emme voi sanoa, olivatko antiikin ihmiset samaa mieltä, mutta on ilmeistä, ettei homoseksuaalisuuteen tänä aikana kohdistunut liiallista yhteiskunnallista ennakkoluuloa tai moraalista tuomitsemista.” Pan toteaa.
Pian Sui-dynastian (581 – 618) jälkeen homoseksuaalisuus katosi vähitellen julkisista asiakirjoista.
Tilanne jatkui läpin Tang-dynastian (618 – 907) Yan-dynastiaan (1271 – 1368). Homoseksuaalisuus näyttää palanneen vasta Ming-dynastian (1368 – 1644) ja Qing-dynastian (1644 – 1911) aikana, mutta tilanne oli kovin erilainen.
Homoseskuaalisuus mainitaan usein kuuluisten kirjoittajien, kuten tiedemies Ji Yanin ja runoilija Yan Mein teoksissa. Romaanikirjailija Cao Xueqinin klassikossa ”Unelma punaisista taloista” ainakin kolmella mieshahmolla kuvataan selvästi homoseksuaalisia piirteitä. Juuri Qing-dynastian aikana julkaistiin Kiinan ensimmäinen homoseksuaalinen romaani Pinhua Baojian. Tänä aikana tavat muuttuivat, ja homoseksuaalisuus tuli tunnetuksi 'etelän muotina', 'etelään' ja 'mieheen' viittaavana homofobisena sutkautuksena, koska homoseksuaalisuus yleistyi Guangdongin ja Fujianin eteläisissä maakunnissa.
Naispuolinen homoseksuaalisuus tunnustettiin kuitenkin ensimmäisen kerran julkisesti sinä, mitä se todella oli. Guangzhoussa ja naapurimaakunnissa sanottiin, että naisparien oli hyväksyttävää muuttaa yhteen ja pysyä naimattomina koko elämän.
Qing-dynastian aikana kehittyi niin sanottu yksityinen asuinpaikka-liiketoiminta. Prostituution vastaisen politiikan kiellettyä näyttelijäseurueita käyttämästä naispuolisia muusikkoja miespuoliset oopperalaulajat alkoivat laulaa naisten rooleja. Yksityisissä tilaisuuksissa esiintyessään jotkut näistä xianggongeina tunnetuista kauniista näyttelijöistä tarjosivat miespuolisille isännilleen palveluksiaan näyttämön ulkopuolella.
He eivät kuitenkaan välttyneet yhteiskunnallisilta ennakkoluuloilta. Panin mukaan he joutuivat myymään itseään heidän alemman yhteiskunnallisen asemansa takia.
Naispuolisilla prostituoiduilla oli uusi mahdollisuus tavanomaiseen elämään heidän luovuttuaan ammatistaan, mutta xianggongit kärsivät yhteiskunnallisesta leimautumisesta koko ikänsä. Heidän jälkeläisensä eivät edes saaneet osallistua keisarillisiin virkatutkintoihin.
Qing-dynastian ajalta on peräisin taru, jossa esiintyy homoseksuaaleja kaitseva jumala. Tämä oli Hu Tianbaona tunnettu ”kaniinijumala”, mies joka oli tapettu hänen astuttuaan komean virkamiehen. Helvetissä hänelle naurettiin, mutta osoittaakseen myötätuntonsa helvetin jumalat nimittivät hänet homorakastajien suojelusjumalaksi. Tämä oli enemmän kuin huvittava anekdootti, koska se kuvasti silloin vallinnutta yhteiskunnallista suhtautumista homoseksuaalisuutta kohtaan.
Kiinalainen naispuolinen sosiologi Li Yinhe kutsuu yhteiskunnallista suvaitsevaisuutta Kiinan ”sivistykselliseksi hyödyksi”. Eräässä artikkelissaan hän kirjoitti, miten ”Kiina oli ollut edellä homoseksuaalisuuden hyväksymisessä, mutta oli taas jäänyt jälkeen”. Li huomautti Kiinan kohdelleen homoseksuaaleja suvaitsevammin kuin jotkut heitä peräti kuolemaan vainonneet länsimaiset yhteiskunnat. Hänestä tuntuu, että sivistyksellisesti luottavaiset kiinalaiset eivät pelänneet hyväksyä vaihtoehtoista elämäntapaa, mutta mieluummin he olivat välittämä siitä kuin vastustivat sitä. Mutta, Li lisää, suvaitsevaisuus ei merkitse samaa kuin täysi hyväksyminen.