Ruotsin vaalitulos voi toimia vetoapuna suomalaisessa yhdenvertaisuuskeskustelussa. Demarien vaalivoiton ohella keskeistä on se, että puoluejohtaja Löfven sulki heti vaali-iltana ulos mahdollisuuden hallitusyhteistyöstä sverigedemokraattien kanssa. 13 prosentin kannatus ei ole tehnyt heistä yhtään sopivampia demareille. Joku suomalainen kommentoija oli ehtinyt jo todeta matematiikan ehkä korjaavan muiden puolueiden asenteita. Löfven totesi, että 86 prosenttia ruotsalaisista oli äänestänyt populistipuoluetta vastaan.
Ruotsalaista suoraselkäisyyttä ei sellaisenaan voi siirtää Suomeen. Yhdenvertaisuuden painoarvoa suomalaisessa politiikassa heikentää keskustajohtaja Sipilän henkilökohtainen arvosidonnaisuus ja siitä seuraava perussuomalaisjohtaja Soinin vahva ote siitä, mikä on sopivaa. Puoluejäsenten tai edes rivikansanedustajien mielipiteillä ei ole paljon merkitystä, saati sitten äänestäjien. Yhdenvertaisuuskysymykset eivät ole keskeisiä perussuomalaisten, keskustan tai kokoomuksen äänestäjäkunnan valtavirroissa. Näin suppean eliitin piirissä voidaan toimia henkilökohtaisen perinne- ja mielikuvitusmaailman ohjeistuksessa.
Yhdenvertaisuusteemojen pitäminen poliittisen keskustelun ulkoringillä on Suomessa niin perussuomalaisten, keskustan kuin kokoomuksenkin etu. Ruotsin vaalitulosta seuraavat käytännön poliittiset ratkaisut osoittavat kuitenkin, että demokraattisten perinteiden vastustajat voidaan suurestakin kannatuksesta huolimatta pitää erillään. Populistisissa liikkeissä sisäiset ristiriidat sitten yleensä johtavat myöhemmin taantumiseen. Ruotsin tulos ja todennäköinen hallituskokoonpano, jossa ympäristöpuolue olisi mukana ja sverigedemokraatit ulkona, antaa joka tapauksessa mahdollisuuksia suomalaiseen keskusteluun.