Runoja

  • Teema
  • Lukunurkka
  • marianna

Herääminen

Minä nukuin kauan
suloista Ruususen unta
prinssejä tuli useampikin vastaan,
mutta he eivät pystyneet läpäisemään
ympärilläni olevia muureja
ja minä jatkoin Ruususen unta.

Sitten sinä tulit elämääni
niin erilainen kuin kukaan
kenet olin aikaisemmin kohdannut
sinä et sitä itse tiennyt
mutta sait tehtäväksesi
herättää minut Ruususen unesta
nyt tiedän että se oli osa
Elämän Suurta Suunnitelmaa.

Minä pistin aluksi vastaan
en olisi tahtonut herätä
halusin edelleen odottaa prinssiä
koska niin sanottiin siinä käsikirjoituksessa
jota minut oli kasvatettu noudattamaan
sinun kaltaisiasi siinä ei huomioitu

Sinä vain hymyilit kuin aurinko
ja kävelit kaikista muureista läpi
sait jotain sellaista liikahtamaan sielussani
mikä oli nukkunut tähän asti
ja hitaasti minä heräsin
Ruususen unesta.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Nyt olen ensimmäistä kertaa
todella avannut silmäni
ja maailma jonka näen
on kaunis


Jos

Jos vielä sinut kohtaisin
kertoisin sinulle kaiken sen
mikä silloin sanomatta jäi
miten tärkeäksi minulle kävit
vaikken sitä tiennyt itsekään.

Jos antaisit tilaisuuden uuden
tekisin kaiken toisin
enää en sanoisi sinulle ei
enää en haikailisisi toista
vaan antaisin tilaa rakkaudelle.

Olit liian lähellä ystäväin
tajusin vasta kun lähdit pois
sinä olitkin enkeli
sinä se oikea olisitkin ollut
- sinä etkä hän.

Jos vain aikaa voisi taaksepäin kääntää...


Jäätynyt meri

Kauan sitten meri oli sula
rantojemme välillä avoimuus ja lämpö
hyvä olla yhdessä
sinä suojelit ja tuit minua
molemmat luulimme minun olevan
sellainen kuin halusit
kun sitten huomasin
minä olenkin toisenlainen
myrsky nousi
pohjoisesta tuuli
ja meri jäätyi.

Jään takaa et pysty näkemään
minunkin rantani on kaunis
vaikka erilainen kuin sinun
jos edes kerran katsoisit
rannalleni avoimin mielin
jää voisi sulaa taas
mutta ei sinusta siihen ole
sekös sydäntäni kylmentää.

Kaikesta huolimatta
en pysty sinua
sydämestäni irti leikkaamaan
olethan äitini.


Lähellä ja kaukana

Olet niin lähellä
aina ajatuksissani
niin ihana olet
kuin huumetta minulle
en koskaan pysty selittämään
miten olet onnistunut
minut näin lumoamaan.

Kuitenkin niin kaukana
ei sinusta saa otetta
kuka todella olet
siitä en saa selvää
lupaat yhtä
ja teet toista
jälleen kerran huomaan
olen sinua odottanut turhaan.

Voinko ikinä olla
osa maailmaasi
vai olenko tavoitellut taas
kuuta taivaalta?

Kommentoi jutun aihetta

Sinun tulee kirjautua sisään voidaksesi aloittaa uuden keskustelun

Ei vielä tunnusta? Liity nyt!