Pridepaneeli: Anteeksi, mutta onko meille tilaa?

  • Uutinen
  • Pride
  • vaeltaja2006
  • 1

Tässä lapsen piirustuksessa on merkitty kivat paikat Turku ja Vehmaa. Maailma on yhtaikaa iso ja pieni. Kiitos pienelle piirtäjälle, että saamme julkaista kuvan

Maanantaina käynnistyi nettikeskustelu juhannustansseista. We Love Helsinki -kollektiivin juhannustansseissa oli ollut naispareja ja DJ oli komentanut miehiä aktiivisemmin hakemaan naisia tanssiin. Netissä keskusteltiin siitä, onko nais- ja miespareilla lainkaan oikeutta tanssahdella parketilla. Jotkut ovat sitä mieltä, että homot ja lesbot pysykööt omissa juhlissaan eikä pidä tulla sotkemaan heteroiden juhlia. Moni lesbo ja homo onkin lopettanut heterobaareissa käynnit, kun ei jaksa olla keskellä hetero-oletusta tai torjumista. Homo ei jaksa kuunnella heterojuttuja ja lesbo joutuu koko ajan torjumaan seuraa etsivät miehet.

Priden pääpaneelissa pohdittiin "tilaa". Se on tämän vuoden priden teema. Onko meille tilaa kaikkialla, vai onko pakko vetäytyä vain omiin bileisiin? Paneelissa oli erilaisia ihmisiä. Oli roteva, kovaääninen kulttuurin alalla toimiva mies, vammainen, pienikokoinen nainen, joka liikkuu vain pyörätuolilla ja oli queer, joka esim ulkonäkönsä ja pukeutumisensa vuoksi voi aiheuttaa ärtymystä. Hän tuntee transihmisten ja queerien ongelmia. Transihmisten ongelmat voivat olla hyvin konkreettisia. Esim. mitä vessaa saa käyttää, kun käy ulkona. Ongelma voi johtaa jopa eristäytymiseen niin, ettei hän enää lähde mielellään kodin ulkopuollelle. Vammaisen ongelmat liittyvät useimmiten esteettömyyteen: miten pyörätuolilla pääsee eri tiloihin. Mutta esim. baareissa ongelmana voi olla, että vammainen pyörätuolissa istuu paljon alempana, eikä häntä huomata tasavertaisena. Jos on iso koko ja kova ääni, väkivaltaa ei juuri tarvitse pelätä. Mutta monia muita kalvaa ajatus siitä, että fyysinen tai verbaalinen väkivalta voi uhata, jos ulkopuoliset huomaavat homouden, lesbouden tai trans-piirteet.

Monet homot ja lesbot pyrkivät elämään omassa turvallisessa maailmassaan, eräänlaisessa kuplassa, joka on ystävien ympäröimä. Yksi panelisti kertoi, että välillä on tuntunut yllättävältä, kun on lukenut netin vihamielisiä kirjoituksia. Kun elää omassa pienessä turvallisessa lähipiirissä, ei ole voinut kuvitellakaan, että on sellaisia vihamielisiä ihmisiä.

Yksi panelisti pohti näkymättömyyttä. Hän muistaa, miten nuorina lesboina oltiin näkyvämpiä ja tuntui siltä että kaikki lesbot olivat silmiinpistävästi lesbon näköisiä. Heitä oli helppo bongata. Oli mukava olo, kun sai liikkua lesbotiloissa. Nyt keski-ikäisenä lesbona hän voi käyttää turvallisesti kaikkia tiloja vapaasti. Kun ei näytä erityisen lesbolta, ei häiritä eikä uhkailla. Mutta samalla muuttuu näkymättömäksi. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä näkymättömämmiksi myös muut lesbot muuttuvat. Vanhempana silmä ei riitä havaitsemaan iäkkäämpiä lesboja. Pariskunnat voi tunnistaa, mutta ei muita. Olo tulee yksinäiseksi.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu


Entä raha tai vähävaraisuus? Ne, joilla on varaa, voivat valita asuinpaikkansa vapaasti. On kiva asua keskellä gay-kaupunginosaa. Ne, joilla ei ole varaa, joutuvat tyytymään siihen paikkaan, johon raha riittää. New York on ollut hyvä konkreettinen esimerkki. 1980-luvulla Greenwich Village oli homo/lesbokeskus. Siellä oli esim. kirjakauppa, jonka alakerrassa oli joka päivä erilaisia yleisötapahtumia. Joka päivä voi elää täyspäiväisenä homona tai lesbona. Nyt kirjakauppaa ei enää ole. Alueen vuorkat ovat nousseet pilviin ja alueelle on muuttanut uusi varakas heterokeskiluokka, ja suuri osa homoista ja lesboista on joutunut karkotetuksi muualle, aluksi Chelsea'íin. Samanlaista ilmiötä näkee Euroopassakin. Muutenkin gaybaarissa säännöllisesti käyvällä pitää olla hyvät tulot. Vähävaraiselle se on liian kallista, eikä ilmaisia kohtaamispaikkoja juuri ole. Gaybaarien ja klubien asiakaskunta on keskiluokkaistunut. Queer-"piireissä" on yritetty muistaa, että tarvitaan myös ilmaisia kokoontumistiloja. Normihomoille taitavat kuitenkin queerit olla kummajaisia, joten kovia ennakkoluuloja on myös HLBTI-piirien sisällä. Niin, ja mihin baariin olen tervetullut vanhana? Priden queer-tapahtumissa erityisesti mainitaan: nuorille ja vanhoille.


Mielipaikat kartalla

Priden infopisteessä on iso kartta, johon kävijät ovat voineet lipuilla merkitä mielipaikkansa pääkaupunkiseudulla. Helsingin alue on jo aika täynnä lippuja. Espoo on tyhjempi. Millaisia mielipaikkoja? Tutkimme merkintojä tänään aamupäivällä.

Audio
Kuuntele mielipaikkoja, kesto 5 min 45 sek
Keskusta on täynnä mielipaikkoja

1 kommenttia

  • 1 / 1
  • Poris
  • 29.6.2012, 15.28
Minun mielipaikkani oli Sosiaalikeskus Satama ja sen Queer-kahvila Qupla, mutta Pajunen tuhosi Sosiaalikeskus Sataman, eikä sitä enää ole. Palkkioksi tästä Pajunen kutsuttiin avaamaan Pride viimevuotisista protesteista huolimatta. Tiedän ainakin, ettei HeSetassa ole tilaa minulle. Pajuselle kylläkin.