"Mutta kun meillä on agenda" - Pride-yleisö tapasi "vastapuolen" mediaa

  • Uutinen
  • Yhteiskunta
  • jnsto
  • 38
Vasemmalta ohjelmajohtaja Kai Kortelainen (Radio Dei), päätoimittaja Urpu Sarlin (Esse), päätoimittaja Leevi Launonen (Ristin Voitto), julkaisupäällikkö Olli Seppälä (Kotimaa) sekä puheenjohtaja Jorma Hentilä.

”Mitähän sieltä viholliskanavalta nyt tulee….” kuvasi ääni yleisön joukosta ajatuksiaan, kun joskus menee Radio Dein taajuudelle.

Kallion seurakuntatalossa olivat torstaina 30.6.16 vastaamassa Radio Dein ohjelmajohtaja Kai Kortelainen ja tasa-arvoasenteeltaan monen mielestä vielä etäisemmän Ristin Voiton päätoimittaja Leevi Launonen, sekä Espoon seurakunnan lehden Essen päätoimittaja Urpu Sarlin ja Kotimaan julkaisupäällikkö Olli Seppälä.

Vaikka kaikki neljä edustivat kristillistä mediaa, jännite illan yleisön suunnalta kohdistui Kortelaiseen ja Launoseen. Kotimaa ja Esse heijastavat erikoislehtinäkin suomalaista yleisjournalismia.

Kortelainen sanoi homo- ja lesbokysymysten olleen pitkään ”vaiettu aihe” Radio Deissä, mutta ohjelmajohtajan mukaan ei enää. Keskustelussa nousi esille se, että suuri osa Dein lähetysajasta myydään suoraan ulkopuolisille. Omien toimittajien tekemää ovat vain arkipäivät aamuseitsemästä alkuiltaan. Illat ja koko viikonlopputarjonta on ”yhteistyökumppanien” tekemää.

Radio Deissä ilmoitetaan kyllä kustannettujen ohjelmien välissä, että kyse ei ole omasta tuotannosta. Ilmoituksissa ei kuitenkaan yleiseen kansainväliseen tapaan korosteta, että esitetyt näkemykset "eivät välttämättä edusta radioaseman arvoja". Yleisöpuheenvuoroissa viitattiin mm Patmoslähetyksen ohjelmiin, joita Dei lähettää. Kortelainen saattoi siis tavallaan pestä kätensä ulkopuolisesta tuotannosta, joihin ilmeisesti kuuluvat asemaa hlbtqi –yleisöissä eniten profiloivat ohjelmat. Vastapainona Kortelainen kertoi asemalla esiintyvän säännöllisesti myös mm Kallion kirkkoherra Laajasalon.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Radio Dein oma tuotanto ei ole Kortelaisen mukaan ”erityisen opillista”. Kortelainen käytti ilmaisua ”yhteiskristillisyys”. Sanonnan on totuttu käytännössä tarkoittavan toimintoja ja tilaisuuksia, joissa ns vapaiden suuntien painoarvo ja vaikutusvalta on suurta ja etenkin evl-kirkon liberaalimmat äänet eivät ole paikalla. Kortelainen sanoi henkilökunnan olevan ”kristittyjä toimittajia”.

Ristin Voiton päätoimittaja Launonen arveli edustavansa keskustelussa kaikkia kuutta vapaata suuntaa. Ristin Voitto on helluntaiseurakuntien lehti. Launonen korosti sen heijastavan oman yhteisön arvopohjaa. Opilliset ja eettiset normit ovat sitovia. Niihin kuuluu myös käsitys avioliitosta ”yhden miehen ja yhden naisen välisenä”. Päätoimittaja harmitteli vallitsevaa poliittista korrektiutta, joka syrjii eri mieltä olevia.

Launonen osasi aatteensa ja ulkopuolisille tarjottavat perustelut. Kysymyksenasettelun ihmisoikeuksista hän väisti toteamalla, ettei ihmisoikeuksia tulisi sitoa ihmisen yhteen ominaisuuteen. Seksuaalisuus ei ole ihmisyyden ydin.

Kotimaan julkaisupäällikkö Seppälä totesi lehtensä ja verkkopalvelun toimivan ”normaalein journalistisin perustein”. Hän totesi Kotimaata syytetyn siitä, että se ajaa ”homojen pienimpiäkin asioita”. Nettipalvelussa on viiden vuoden aikana ollut parisataa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin liittyvää toimituksen juttua. Kotimaan keskustelua herättäneistä blogisteista Seppälä mainitsi Jusu Vihervaaran. (Ei ilmennyt, oliko kyseessä nimimerkki.) Sosiaalisen median käynnistyessä Kotimaassa oli oltu aluksi liian idealistisia yleisön panoksen laadusta. Kotimaa on tilauspohjainen.

Päätoimittaja Sarlin Espoosta edusti ”seurakuntajournalismia”. Espoon Esse on ilmeisen tyypillinen seurakuntalehti. Sarlin kuvasi sen olevan ”seurakuntalaisten asialla, tasapuolisesti”. Hän totesi, ettei uutisoinnilla ”musta muutu valkoiseksi”. Kirkon linjaus esimerkiksi avioliittokysymyksessä on Kirkolliskokouksessa määritelty. Kiistoja aiheuttaneissa kehitysyhteistyöasioissa Sarlin kertoi Espoo kuuluvan nyt seurakuntiin, jotka haluavat tukea kaikkia, eikä vain syrjimättömyyteen sitoutuneita. Ensi vuoden alussa Essen korvaa koko pk-seudulle laajeneva Kirkko ja Kaupunki, alueellisine sivuineen.

Tasa-arvovastainen ajattelu ei keskittynyt Kallion seurakuntatalolla vain vastaajien pöydän taakse, sillä paikalle oli tullut muutama kristillisdemokraattien aktiivi. Yhdessä heidän puheenvuoroistaan arvosteltiin etenkin Helsingin seurakuntien lehteä ”Kirkko ja kaupunki” yksipuolisuudesta. Torstaina ei ollut tiedossa, että Seta viikonloppuna antaisi tunnustuspalkintonsa Kirkko- ja kaupunki –lehdelle ja sen päätoimittajalle.

Panelisteilta kysyttiin, mitä ilmaisua he käyttäisivät sukupuolineutraalista avioliitosta. ”Homopari” tai ”homoliitto” sai kannatusta. Perusteena lähinnä sanan lyhyys, painettuna tai verkossa. Yleisön joukosta esitetty ”sateenkaaripari” oli lopulta kaikkien hyväksymä.

Radio Dein Kortelainen vertasi osaa kristillisestä mediasta puoluelehtiin. Nyt jo (etenkin paperiversioina) harvinaiseksi käyneet lehdet pyrkivät katsomaan uutisia ja maailmaa puolueensa näkökulmasta. ”Joskus se voi olla taiteilua.”.

Yleisössä oli myös helluntaiseurakunnissa kasvaneita ja niistä muualle hakeutuneita. Joku muisteli tilannetta, jossa nuori ihminen oli joutunut toteamaan, etteivät pyhä henki ja nuoren seksuaalinen suuntautumisen voineet elää samassa kehossa. Launonen pahoitteli ja antoi ymmärtää suunnan tehneen pitkän matkan ihmisten kunnioittamisessa.

Ihmisarvon kunnioittamisesta sekä panelistit että sali olivat yksimielisiä. ”Ja siellä on se vakaumus myös”, tarttui otolliseen yhteisymmärrykseen Kortelainen.

Kallion seurakuntatalolle kokoontunut homo-, lesbo- ja transyleisö kyllä ymmärsi kohtaavansa tasokasta suhdetoimintaa. Torstaina Launoselle esitetyt kysymykset olisivat ehkä saaneet toisenlaisia vastauksia jossain paikallisseurakunnassa tai vaikkapa suunnan Keuruun juhlilla, ilmapiirin tiivistyttyä. Keskustelussa valveutuneen vastapuolen yleisön kanssa ei puhuta samoin kuin omille.

Yleisön ja etenkin Launosen välille kehittyi muutama keskustelu. Lopulta Ristin Voiton päätoimittajan oli kuitenkin muistutettava ”mutta kun meillä on tämä agenda”.

Tapaaminen Kallion seurakuntatalolla oli mahdollisesti melko ainutlaatuinen. Yleisöllä oli tilaisuus tavata ”vihollismedian” edustajia.

Tilaisuuden puheenjohtaja Jorma Hentilä oli loppusanoissaan tyytyväinen. Hän antoi ymmärtää, ettei illan järjestäminen ollut aivan yksinkertaista. Olisihan yleisön asenne osaan keskustelijoista otaksuttavasti kielteinen.

Hentilä totesi ”arvoarvostelmista tulevan kiistaa”, mutta muutenhan ”tukehtuisimme yhdenmukaisuuteen”.

Keskustelun seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä kristillisessä mediassa olivat järjestäneet HeSetan Malkus-ryhmä, Yhteys-liike ja Sateenkaariyhdistys Malkus.

38 kommenttia

Järjestivätköhän Saksan juutalaiset 1930-luvulla vastaavanlaisia keskustelutilaisuuksia natsi-median kanssa?