Maria Lund ilakoi rohkeasti

  • Artikkeli
  • Arviot ja esittelyt
  • (päivitetty )
  • Juha Panula
  • 2

Viime viikolla ilmestynyt Maria Lundin Tahdon! –levy revittää hyvin ja mielestäni ottaa rohkean irtioton suomalaisen iskelmävirran ’yölintu-mäputoan-mollifoxeista’. Samanlaista rohkeutta ilmineerasi aikanaan hänen äitinsä Tamara Lund, joka lauloi hienoja ja uskaliaita iskelmiä aina Striptease/Olen mikä olen -kappaleita myöten. Sekin oli rohkeata irtiottoa sen ajan valtavirtaiskelmästä.

On tosin epäreilua varjostaa Maria Lundin taitoja äitinsä meriiteillä. Tämä levy kantaa alusta loppuun ihan omin voimin, ei siihen vertailuja tarvita. Kiinnostavinta ja ilahduttavinta pitkäsoitossa on se, miten tyylipuhtaasti joka elementti on tehty, sävellykset, sanoitukset, levykannet niin CD:ssä kuin muovikuoressakin. Taitaapa harkittuun tyyliin kuulua myös Maria Lundin huvittavat kiitokset yleisölle, tuottajalle, kahvinkeittäjälle ja naapurin kumminkaimoillekin, ikään kuin suoraan Oscar-gaalan palkintojenjakotilaisuudesta. Tämän tyylipuhtauden koen vilpittömäksi ammattitaidoksi tehdä hyvä ja viihdyttävä kokonaisuus.

Musiikkimaailma Marian levyllä pyörii 50-luvun vauhdikkaasta rokettirollista hitaampaan ja nopeampaan iskelmälliseen jazziin. Viihdyttävää ja viettelevää – svengiä ja nostalgiaa. Sen verran hyvälle tuulelle tulee levyä kuunnellessa, että menojalka rupeaa vipattamaan ja mielikuvitus vie johonkin vanhaan maailmaan, jota itse asiassa rupeaa jopa haikailemaan takaisin.

Suurin osa sävellyksistä on Valtteri Tynkkysen, joka on myös levyn tuottaja. Olkoonkin, että säveltäjä on monissa kappaleissa sama, monipuolisuudesta ei ole tingitty. Sanoituksista vastaa pääosin – yllätys yllätys – Maria Lund. Sanoitustaiteen mestariksi häntä ei vielä ehkä voi kehua, mutta kyllä niistä jo juonta löytyy. Tulevaisuudessa on varmaan hyvä monipuolistaa säveltäjä- ja sanoittajakaartia. Muuten riskinä voi olla se, että kun on yhden kuullut, on kuullut kaiken.

Ja lopuksi levyn toinen yllätys. Kun CD:n viimeinen kappale ’Kaunis peto’ loppuu, tulee noin viiden sekunnin hiljaisuus, sitten ikään kuin vinyyli alkaa rahista… ja sitten taivas repeää. ;-)

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Universal Music (2719064)

Laila-Annikki Koivunen

2 kommenttia

Tuli tämä kuunneltua, ja...levy menee osastoon "ihan kiva", tosiaankin retroillaan sen 50-60-luvun vaihteen populaarimusiikin parissa mitä on tullut aika paljon muutenkin viime aikoina kuunneltua, ja kaikki on toteutettu tyylillä...mutta materiaalista puuttuvat ne tiukimmat koukut ja Lundin ääni ei ihan kanna niin pitkälle että oltaisiin oikeasti hyvää levyä kuuntelemassa.

Mutta joo, olisi mielenkiintoista kuulla mitä tapahtuisi jos Lund päättäisi vetää enemmänkin sen piiloraidan tyylisiä kappaleita.
Ja kun sen piiloraidan versioita lähti kuuntelemaan niin selvisi mainio homoyhteyskin heille joita moinen kiinnostaa...eli 'Ca Plane Pour Moi'n alkuperäisversio Jet Boy Jet Girl kertoo aika suorasukaisesti homoseksistä, kertosäkeenä mm. "He gives me head"...se ranskankielinen hittiversio onkin sitten siistitympi.