Lepakkoretkellä pride-hengessä

  • Artikkeli
  • Tapahtumaraportit
  • vaeltaja2006

Keskiviikkona päästiin tutustumaan lepakoiden maailmaan. Ja lepakoilla tarkoitettiin pieniä hämärässä lenteleviä nisäkkäitä. Pride-viikon ohjelmassa oli lepakkoretki.


Lepakot liikkuvat pääasiassa ilta- tai aamuhämärässä. Luonnontieteellisen museon kellarikerrokseen oli rakennettu lepakoiden maailma. Jo heti sisään astuessa jouduttiin suuren luolan suulle. 20 miljoonaa meksikolaista doggilepakkoa hyörii luolan suulla. Sellainen lepakkoarmeija syö joka yö 200 tonnia hyönteisiä, jotka muuten olisivat puutarhoissa ja maissipelloilla viljelijöiden riesana. Lepakoiden lentokyky on erinomainen, vaikka suunnistautuminen tapahtuukin äänten, ultraäänten avulla. Viime vuosi oli kansainvälinen lepakoiden suojeluvuosi, ja sen vuoksi oli rakennettu erityisnäyttely: "Vampyyrin varjostamat - lepakoiden salattu maailma".

Lepakoita on pieniä ja suuria, muutamasta grammasta yli kilon painoisiin. Eri lepakkolajeja on ainakin 1200. Niitä on kaikkialla maapallolla. Tutkijat aikoinaan olettivat lepakon ihmisen tai muiden kädellisten sukulaislajiksi. Lepakolla on käsi ja sormet ja samanlaiset käden luut kuin ihmisellä. Luita voi tarkastella näyttelyn vitriinissä. Lepakot ovat hyvin hentorakenteisia ja fossiileja on löytynyt vähän. Vanhin tunnettu lepakkofossiili on 50 miljoona vuotta vanha.

Nykyään tiedetään, että suoraa sukulaisuutta ei ole. Lepakot ovat lähempänä esim. sorkkaeläimiä kuin ihmistä. Mutta jotain ihmistä kiehtovaa niissä on. Lepakot herättävät tunteita. Niitä pelätään ja ihaillaan. Kiinassa ne ovat onnen tuojia ja kiinalaisssa ornamenteissa on paljon lepakkoaiheita. Kristillinen kirkko liitti 1500-luvulla lepakot paholaisen seuralaisiksi. Jo roomalaisajalla lepakot yhdistettiin pimeyden voimiin. Batman on lepakkomies ja on yksi ihmis-vähemmistöryhmäkin, jota kutsutaan leikillisesti lepakoiksi. Varmaan sen vuoksi me prideä viettävät pääsimme näyttelyyn erityisryhmänä. Mukana kierroksella oli parikymmentä naista, kaksi miestä ja muutama lapsi.

Lepakot ovat hyvin sosiaalisia. Ne jopa hoivaavat ja hakevat ruokaa sairastuneelle kumppanilleen. Perhesuhteet ovat sellaisia, että parittelun jälkeen monien lepakkolajien naaraat pysyvät naaraiden ryhmässä, koiraat koiraiden ryhmässä. Kestävää parisuhdetta tai avioliittoa niillä ei ole.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Tietenkin alettiin kysellä oppaaltamme vampyyreistä, noista pelätyistä verenimijöistä. Vain kolme lepakkolajia käyttää ravinnokseen verta. Vampyyrin imemä verimäärä on varsin pieni. Ihmisen verta ne haluavat harvoin. Niitä on Väli- ja Etelä-Amerikassa. Yhdessä näyttelynurkkauksessa oli aasi, jonka korvan taakse oli salaa kiivennyt vampyyrilepakko verta lipittämään. Vampyyrilepakko on hyvin huomaamaton. Yöllä, kun saaliseläin lepäilee, vampyyri hiipii maata pitkin, kiipeää eläimen selkään ja puree reiän naskalimaisilla etuhampailla. Saaliseläin ei yleensä edes huomaa vierasta. Aikanaan eläimen haava umpeutuu.

Fiktiivinen kirjallisuus vampyyreistä alkoi jo ennen Kolumbuksen Amerikan löytämistä. Oli tarinoita elävistä verta imevistä olennoista. Vampyyrilepakko tunnistaa hyvin saaliseläimen lämmön ja löytää kohdan, josta veri parhaiten pursuaa.

Suomessa on tavattu 13 lepakkolajia. Ne kaikki ovat hyönteissyöjiä. Talvi on aina vaikea. Ne horrostavat talven yli. Esim. Salpa-linjan betonibunkkerit ja maakellarit ovat hyviä talvehtimispaikkoja. Jotkut lepakot muuttavat talveksi etelään. Yleisimpiä ovat pohjanlepakko ja vesisiippa sekä korvayökkö.

Lepakoiden tutkijat löytävät ja tunnistavat lepakoita erityisen lepakkotutkan avulla. Korvin kuulumaton ääni muutetaan laitteessa kuuluvaan muotoon. Kullakin lepakolla on oma ääni. Museossa voi kuunnella erilaisten lepakoiden ääniä.

Tutkijat ottavat lepakoita kiinni eri tavoin: lepakkopöntöstä tai erityisen lepakkoharpun avulla. Siinä on suureen metallikehikkoon kiinnitetty ohuita siimoja. Kun lepakko törmää siimoihin, se putoaa alas ja se voidaan poimia talteen. Jos lepakoita ei näy eikä kuulu, harppuun voidaan kytkeä erityinen lisälaite: seireeni, joka omalla lauluäänellään houkuttelee lepakoita paikalle. Kuka keksisi seireenin illan hämärässä kulkevalle yksinäiselle seuraa etsivälle ihmiselle?

Lepakoita on myös kaupunkialueella. Perjantai-iltana kannattaa käydä Kaivohuoneen tanssiaisten lomassa ulkoterassilla katselemassa Kaivopuiston lepakoita. Jos taivas on hieman vaalea, ne näkyvät nopeasti etenevinä tummina varjoina. "Lepakoiden tanssiaiset" taivaalla.

Kommentoi jutun aihetta

Sinun tulee kirjautua sisään voidaksesi aloittaa uuden keskustelun

Ei vielä tunnusta? Liity nyt!