Buenos Airesin messukeskuksessa viime viikonloppuna järjestettyihin 11. tangon maailmanmestaruuskilpailuihin osallistui ensimmäisen kerran sekä mies- että naispareja. Tangoa on yleensä pidetty machojen ja perinteiden lajina.
Juhlien taiteellinen johtaja Gustavo Mozzi myönsi: ”Kilpailut yrittävät heijastaa tangon kehittymistä ja yhteiskunnallisia muutoksia. On johdonmukaista, että se synnyttää jännitteitä. Ja se viehättää minua, osoittaa tangon olevan elävä laji, ja jos näin ei olisi, se olisi pelkkä manaus, menneen ajan asia.”
Juan Pablo Ramírez on 34-vuotias argentiinalainen ammattilaistanssija, joka kuuden kuukauden ajan on harjoitellut yhdessä 18-vuotiaan venezuelalaismiehen Daniel Arroyon kanssa. Poistuttuaan lavalta, jolla hän julkisesti oli tanssinut Arroyon kanssa hän antoi kommentin AFP-uutistoimistolle: Tangoon tarvitaan kaksi mutta ei välttämättä vastakkaisia sukupuolia.”
Arroy totesi: ”Tangossa on machokulttuuria. Mutta on varttuneita miehiä, jotka arvostavat meitä. Emme tee mitään rajoja rikkovaa, yhteiskunta ei ole siihen valmis. Muutos tapahtuu hitaasti, tauoin.” Miehet seurustelivat aikaisemmin keskenään, mutta nyt he vain harrastavat yhdessä tanssia, jolloin ”kunnioitamme koodeja ja menemme peräti heterojen milongas-tanssisaleihin emmekä koskaan pyörittele sääriämme”. Juan Pablo korostaa: ”Pyrkimyksemme on, että he huudahtavat: 'Kylläpä he tanssivat hyvin!'”
Alejandro Segovia ja Matias Soto muodostivat toisen samaa sukupuolta olevien henkilöiden parin, ja he jäivät kahdeksansiksi kaikkiaan 380 kilpailijan joukossa. Alejandro julisti: ”Oli tarpeellista, että joku mursi jään. Nyt on olennaista kunnioittaa tangoa: ylläpitää viejän ja vietävän roolia niin, ettei tuomaristo häkelly, ja tanssia kahden miehen tavoin, minkä osaamme hyvin.”