Kunnallisvaalien alla uutisiin ovat nousseet parin näkyvän ex-kristillisdemokraatin siirrot keskustaan ja perussuomalaisiin. HLBT-suomalaisten kannalta verensiirrot KD:n ja PS:n sekä keskustan välillä antavat toki ehkä pientä vahingonilon tyydystä KD:n toimista järkyttyneille. Mutta homojen tasa-arvoa vastustavan joukon vahvistuminen PS:n ja keskustan piireissä, mitä siirtymät kristillisistä mitä ilmeisemmin merkitsevät, voi olla vaikutuksiltaan kielteisempää kuin ao voimien pysyminen KD:n riveissä. Suomalaisen arvokonservatismin kannatuspohjan kanavoituminen kasvaa ja kokoomuskin voi siltä osin luottaa näihin perusarvoissa samansuuntaisiin apuvoimiin.
Vaali-ilmoittelusta ja ehdokkaiden blogeista ilmennee varsin pian, ketkä ovat kalastelemassa erityisesti kuntansa HLBT-suomalaisten ääniä. Yleislinjaltaan HLBT-kielteisten puolueiden listoille sijoitettujen tämän suunnan äänenkalastajien löydyttyä paikalliset osallistujat toivottavasti heistä kirjoittavat ja voisi syntyä ehkä listakin epäaidoista HLBT-asian edistäjistä.
Tietenkin on niin, että esimerkiksi yhteiskunnan ns turvaverkon alasajoa ehdottomasti kannattava HLBT-suomalainen ei ihan ymmärrettävästi voi äänestää SDP:tä tai vasemmistoliittoa. Kokemukset Suomen viime vuosien politiikasta kuitenkin osoittavat, että tasa-arvon ajaminen HLBT-suomalaisille ei toteudu ainakaan esimerkiksi kokoomuksessa ja keskustassa, perussuomalaisista puhumattakaan. Pitkä tähtäin on tietenkin asia erikseen, mutta siihen luottaminen on vähän samaa kuin hyvä usko aikanaan NKP:n demokratisoitumiseen sanan länsimaisessa merkityksessä.