Deutsche Welle kertoi alkuviikosta, millaista on elämä koulussa, kun opettaja tai oppilas on homo tai lesbo.
Alexander Lotz opettaa biologiaa ja kemiaa frankfurtilaisessa Goethe-kymnaasissa. Hän päätti aikoinaan tulla kaapista ja kertoi homoudestaan. Yhä edelleen hän joutuu loukkausten kohteeksi. Ristiriitatilanteita on ollut runsaasti. Hän päätti tulla kaapista, kun oppilaat alkoivat kuiskutella: "Täällä on kaikki homoa". Homo on suunnilleen samaa kuin huono tai oksettava. Alexander puuttui asiaan ja sanoi, ettei hän pidä noista puheista, koska hän itse on homo.
Alexanderin tapaus ei ole ainoa laatuaan Saksassa. Monissa kouluissa opettajat joutuvat miettimään kahteen kertaan kertovatko homoseksuaalisuudestaan vai vaikenevatko. Arvioiden mukaan 90% homo-opettajista on tullut lähipiirissään kaapista, mutta vain 10% työpaikallaan koulussa. Monet heistä pelkäävät oppilaiden reaktioita.
Monet opettajakolleegatkaan eivät pidä siitä, että Alexander kertoi asiasta luokassa. Hänelle sanotaan: "Koko ongelmaa ei olisi tullut, jos olisit ollut hiljaa". Saksalaisissa kouluissa ilmeisesti sääntö on: opettajat ja oppilaat, älkää kertoko kenellekään homoseksuaalisuudestanne.
Suvaitsemisesta on jouduttu taistelemaan
Laki kielsi vuoteen 1969 saakka opettajan homouden. Vielä 1974 opettajan avoin homous johti irtisanomiseen, kertoo berliiniläinen opettaja Detlef Mücke. Tuolloin hän oli osoittamassa mieltä yhdessä vanhempien ja oppilaiden kanssa suositun opettajan irtisanomista vastaan. Irtisanominen peruttiin.
Nykyään ymmärretään jo paremmin homoseksuaalisuutta ilmiönä, mutta esim. läntisen Saksan "homopääkaupungissa" Kölnissä suvaitsevaisuus loppuu nopeasti. Samoin Hollannissa, jossa melko tuoreen tutkimuksen mukaan vain viisi prosenttia oppilaista hyväksyy ehdoitta opettajan tai koulutoverin homouden. EU-komissaari Viviane Reding on huolissaan: monille elämä koulussa on ahdistavaa, ja ainoa selviytymisstrategia on näkymättömyys.
Kouluissa pitäisi hyväksyä monenlaiset ihmiset
Kölnin lähellä Gladbachissa koulussa pyritään suvaitsevaisuuden lisäämiseen. Homoseksuaalisuutta käsitellään mm. iltapäivien työryhmissä ja koulujuhlissa on ständejä, joilla kerrotaan näistä asioista. Asia nousee esiin myös joissakin oppiaineissa, mm. politiikassa. Vasta kuusi koulua on liittynyt mukaan tähän ohjelmaan. Kouluista ei tahdo löytyä aloitteellista opettajaa, joka puolustaisi tällaista moninaisuus-ohjelmaa.
Berliinissä ollaan paljon pidemmällä. Ylipormestari Wowereit tukee koulujen suvaitsevaisuus-ohjelmia. Mutta muualla maassa on ollut vaikea saada tällaista käyntiin. Erityisesti niissä osavaltioissa, joissa valta on kristillisdemokraateilla ja liberaaleilla, edistystä ei näy. Esim. Frankfurtin ympäristössä laadittiin vuonna 2005 koululaisesite homoseksuaalisuudesta, mutta kristillisdemokraatit ja liberaalit pysäyttivät hankkeen, vaikka sillä oli EU:n tuki. Kolme vuotta myöhemmin sosialidemokraatit ja vihreät pääsivät valtaan, ja esite toteutettiin.
Opettajien järjestäytyminen
Homo- ja lesbo-opettajat ovat monissa osavaltioissa alkaneet järjestäytyä ammattiliittojensa sisällä. Tavoitteena on, että homoseksuaalisuus tulisi paremmin esille opetuksessa. Nykyisistä oppikirjoista teema puuttuu lähes kokonaan. Myös opettajakoulutuksessa on tässä kohdin parannettavaa. Paine homo-oppilaita kohtaan on vielä kovempi kuin opettajia kohtaan. Kouluissa ei juuri nähdä oppilaiden kaapistatuloja.
http://www.dw.de/schwul-und-lehrer-in-deutschland/a-17089963