Historiaotteella Suomen AIDS-kesästä 1983

  • Uutinen
  • Terveys ja tutkimus
  • jnsto
  • 14

Helsingin Sanomat julkaisi 30.6.13 laajan artikkelin AIDSin tulosta Suomeen. Reportaasissa aikalaiset kertovat kokemuksiaan, keskeisesti Auroran sairaalassa sisätautiosaston apulaisylilääkärinä toiminut Juhani Lähdevirta sekä Helsingin homokentän kartoituksen alkukesästrä 1983 aloittanut yksityislääkäri Sirkka-Liisa Valle sekä myös homomiesten terveyden parissa tuolloin jo pitkään työskennellyt sosiaalihoitaja Hertta Dowiatt sekä Setan silloin puheenjohtaja Raimo Nordfors ja varoituslappuja tartuntavaarasta jakanut aktivisti Olli Stålström.

HS:n juttu avaa hoitoammattilaisten henkilökohtaista näkökulmaa. Lähdevirta muistelee, kuinka raskas kokemus ensimmäisen potilaan menehtyminen oli. Oli myös lääkäreitä, jotka eivät peloltaan suostuneet hoitamaan AIDS-potilaita tai käsittelemään verinäytteitä. - Rintamakarkureita, sanoo Lähdevirta nyt 2013.

HS julkaisee myös ensimmäisten potilaiden diagnostisoinnin vaiheita. Ensimmäinen potilas oli jo aiemmin käynyt sukupuolitautien poliklinikalla valittamassa kipeätä kurkkuaan ja saanut antibiootteja mahdollista kurkun tippuria ajatellen. Valle näki sitten pilkkuja silmäkulmissa ja läikän kitalaessa.- Mitäs luulet näiden olevan, hän oli kysynyt potiaalta - ja potilas oli vastannut. - Sitä.

Kesän toinen diagnoosi tehtiin heinäkuussa. Potilaasta kerrotaan, että tämän pneumocystis-keuhkokuume saatiin hoidettua, mutta keskushermostoinfektiolle ei mahdettu mitään, vaikka lääkkeitä hankittiin myös Ruotsista. Potilas sokeutui ja kuoli vuoden kuluttua sairauden toteamisesta.

Potilaiden nimiä ei edelleenkään kerrota, mutta sairaskertomusten yleinen kulku on esillä.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Lähdevirta sanoo HS:ssä, kuinka potilaista tuli lääkärille "niin tuttuja". - Kun poislähdön hetki tuli, se oli jotenkin kuin olisi ollut omainen. - Ja poislähtöjä tuli tihenevässä tahdissa niin kauhean kauan, siihen asti kunnes lääkitys tuli.

Jutun kirjoittajat Antti Järvi ja Hanna Nikkanen ovat tekemässä kirjaa AIDSin historiasta Suomessa. Tautiin liittyviä kokemuksia voi lähettää luottamuksellissti osoitteeseen antti.j.jarvi@ gmail.com (väli lisätty).

HS:n aukeamallla C4-C5 kuvissa vasemalla alhaalla Helsingin Mäntymäellä nyt kuvattu Olli Stålström ja oikealla ylhäällä kotinsa ikkkunassa Hertta Dowiatt.

Teema HS:ssä 30.6.13

14 kommenttia

Piti ihan ostaa Hesari tänään, että saisin jutun luettua.
Itse olen ollut noina aikoina alakouluikäinen lapsi, eikä minulla ole noista lööpeistä minkäänlaista muistikuvaa. Itseasiassa ei minkäänlaista muistikuvaa koko kohusta tai siihen liittyvistä keskusteluista. Sellaiset nimihirvitykset, kuin AIDS-Timppa ja AIDS-Jokke ovat ensimmäiset muistoni ko. aiheen tiimoilta.

Olen viime aikoina yrittänyt lukea kaiken, mitä noista ajoista olen vain onnistunut käsiini saamaan. Ja toivon, etteivät nuo ajat eläneet ihmiset käsitä väärin, ja loukkaannu, kun sanon, että aihe kiinnostaa minua tavattomasti. Se herättää niin paljon ajatuksia. Mitä itse olisin ajatellut, jos olisin vuonna 1983 ollut aikuinen? Tai hoitamassa AIDS-potilaita? Sillä olemattomalla tiedolla, mitä silloin oli?

Onhan noita hysterioita koettu jokunen sen jälkeenkin, SARS ja sikainfluenssa esimerkiksi. Ne toki ovat tartunamekanismeiltaan aivan toisenlaisia, eikä niiden ympärille saa oikein heitettyä samanlaista stigmaa.
Jutussa kerrotaan myös että hiv-tartunnat ovat jälleen yleistymään päin myös bi/homo-miehillä, joten muistakaahan turvaseksi ja käydä testeissä 3 kuukauden jälkeen jos suojaamatonta satunnaisseksiä, elimistöeritteiden kanssa kosketuksin joutumista on ollut.

Ja kannattaa muistaa se että tuo hiv-tartunta on elinikäinen sairaus, jonka kanssa joutuu syömään lääkkeitä koko ajan ja huolehtimaan terveydestään normaalia paremmin, sekä on tietysti hiv-viruksen kantaja. Eli vaikka sen kanssa voi nykyään elää, muuttaa se elämää olennaisesti, jos tartunnan saatte.

Uskollinen parisuhde on aina paras tapa nauttia rakastelusta turvallisimmin. Toiseksi paras on sitten turvaseksi satunnaisrakastelussa - kondominkin suoja kun on max 97-98 %. Siksihän avioliittomyönteisyys hlbt-ihmisillekin on hyvä ja kannatettava asia.