Englantilainen ihmisoikeusaktivisti Peter Tatchell sanoo, että kuningatar Elisabet tuskin on homofobi, mutta vaikeneminen HLBTI-oikeuksista on selän kääntämistä näille ihmisille. Hiljaisuutta on jatkunut 60 vuotta. Kun prinsessa Diana kuoli, muutettiin hovissa julkisuusstrategiaa. Kuningatar pyrkii nyt paremmin seuraamaan kansan ääntä. Hän haluaa olla moderni, myötätunteva monarkki. Hän usein puhuu monikulttuurisen ja moniarvoisen yhteiskunnan puolesta.
Mutta yhdestä teemasta hän on vaiti: homoista, lesboista ja transihmisistä. Vaikka hän ei varmaankaan ole homofobinen, hän ei ole myöskään homoystävällinen.Kuudenkymmenen vuoden aikana kuningattarelta ei ole herunut positiivista sanaa HLBTI-ihmisille, ei edes kuninkaallisen perheen homoseksuaalisten jäsenten puolesta.
Jos kuningatar olisi puheissaan unohtanut mustat tai aasialaissyntyiset britit, häntä syytettäisiin rasistiksi. Homoista ja lesboista hän ei ole puhunut, eli nämä ovat ihmisiä, joita kuningatar ei voi mainita tai tunnustaa. Hänen vaikenemisensa kertoo puuttuvasta kunnioituksesta. Kuningattaren suusta ei vuoden 1952 kruunajaisista alkaen ole kertaakaan kuultu sanoja 'homo' tai 'lesbo'. Edes silloin, kun hän esitteli hallituksen suunnitelmia homoja ja lesboja koskevista lainmuutoksista, noita sanoja ei hänen suustaan lipsahtanut. Ilmeisesti kuningattaren arvoon ei kuulu mainita tällaisia ihmisryhmiä.
Kuningattaren virallisilla nettisivuilla on paljon hänen antamiaan lausuntoja tai puheita. Kertaakaan siellä ei sanota "gay". Kuningatar käy monissa hyväntekeväisyystilaisuuksissa. Kertaakaan hän ei ole vieraillut homojärjestöissä. Hän on karttanut mm. Albert Kennedy Trustia tai Stonewall Housingia, joka tukee kodittomia homonuoria. Kuningatar on monien järjestötapahtumien suojelija - ei koskaan kuitenkaan yhdenkään gay-yhteisön tapahtuman.
Monet puolustavat kuningatarta: hänen hovinsa työntekijöiden joukossa on paljon homoja. Mutta mitä se merkitsee? Olihan rikkailla rasisteillakin aikoinaan mustia palvelijoita pitämässä paikat kunnossa ja keittämässä ruokaa.
On monia esimerkkejä kuninkaallisista ennakkoluuloista. Esim. homotyöntekijät eivät saaneet tuoda elämänkumppaniaan hovin joulujuhlaan. Heteroita erityisesti kehotettiin tuomaan tyttö- tai poikaystävät mukanaan. Tämä syrjintä tuli julkisuuteen vuonna 1995, kun HLBTI-ihmisoikeusryhmä OutRage! paljasti sen . Vasta palatsin ulkopuolella pidetyn protestin jälkeen ohjeet korjattiin.
Kun Englannissa tapahtuu tragedioita, joissa on paljon kuolonuhreja, kuningatar yleensä käy tapahtumapaikalla ja uhreja tapaamassa sairaalassa. Näin ei tapahtunut, kun vuonna 1999 uusnatsi David Copeland räjäytti pommin homopubin vieressä. Kolme kuoli ja 70 loukkaantui. Se oli pahin terrorihyökkäys pitkiin aikoihin. Kuningatar ei mennyt tapahtumapaikalle, mutta prinssi Charles kävi.
Peter Tatchell kertoo ottaneensa yhteyttä kuningattaren lehdistötoimistoon. Hän kysyi: Onko kuningatar koskaan julkisesti sanonut sanoja 'homo' tai 'lesbo'? Ja onko kuningatar koskaan julkisuudessa antanut tunnustusta yhdellekään HLBTI-ihmiselle? Tai onko hän vieraillut HLBTI-organisaatioissa? Kuningattaren tiedottaja ei vastannut. Ilmeisesti monarkia on homofobinen. Kuningattaren pitäisi olla kaikkien brittien edustaja. Miten kauan joudumme odottelemaan kuninkaallista tunnustusta?
Peter Tatchell on yksi Englannin tunnetuimmista homoaktivisteista. Hän vastustaa monarkiaa. Tämä teksti on lyhennelmä hänen kommentistaan, joka ilmestyi tänään mm. Guardianissa, Queertyssa ja queer.de-sivustolla.
Suomessa voimme myös tarkkailla maan johdossa olevan presidentin puheita ja toimia. Onko hän myös homojen, lesbojen ja transihmisten presidentti? Onnistuuko sanojen 'homo' tai 'lesbo' sanominen? Nyt käymme laskemaan, montako kertaa tulevien kuuden vuoden aikana hän ne sanat pystyy sanomaan.