ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Keskustelu > Oma elämä > Negatiivinen minäkuva

  OhjeetUusi viesti
KeskustelutAlueet
Mars Vastaa1 / 6 
22.04.2003, 21:14
Viestiä on muokattu
Minä koen itseni joskus niin erilaiseksi ja minusta tuntuu, että kohtaan jokapuolella paheksuntaa itseäni kohtaan. En mielestäni ole mitenkään erityisen poikkeava. Tosin minulla on ilmeikäs habitus ja olen luonteeltani hersyvän iloinen. Tosin se on lannistettu jo lapsena, josta kait voin vain syyttää koulua ja kotia.

Ei tarvitse kuin lukea lehtiä, katsella TV:tä tai sitten kävellä ulkona, niin tuntee ympärillään paheksuntaa, osoittelua tai inhoa.

Olen ihminen, jonka itsetunto rakentuu sosiaalisesta hyväksynnästä ja kun kohtaan paheksuntaa, niin se luo minulle negatiivisen minäkuvan.

Onko kenellekään muulle tuttua? Miten tästä voi päästä eroon ja kasvattaa itsetuntoa? Olen esimerkiksi yrittänyt olla katselematta ihmisiä silmiin, joka kuuluu persoonallisuuteeni, mutta se tulkitaan aina väärin. Se tuntuu typerältä...
Ylös
Marcipan Vastaa2 / 6 
23.04.2003, 00:35
Viestiä on muokattu
Kyllä tuollainen varmaan on kaikille jollain tavalla tuttua. Minua on aikanaan pilkattu julkisesti heikosta ryhdistä ja kömpelöstä kävelytyylistä jopa niin paljon, että arkailin lopulta kävellä ison ihmisjoukon editse. Olin yläasteelle asti vielä varsin sulkeutunut, hiljainen ja vain harvojen kavereiden parissa. Silti tunneilla olen aina vastannut aktiivisesti, mutta vain kysyttäessä. Myös minä välttelin katseita ("liukuva katse").

Aikaa kului. Lukiossa koulukaverit vaihtuivat. Ehkei se ole ollut tärkein muutos elämässäni. Suurin muutos tapahtui vasta, kun lukion historianopettaja herätti meidät keskustelemaan yleisistä aiheista. Ilmaisin enemmän ja enemmän itseäni ja koulukaverien oppiessa tuntemaan minut paremmin, aloin saada myös enemmän kavereita välitunneille ja lopulta myös muullekin vapaa-ajalle. Ja, kun sain muutaman ystäviä, jotka hyväksyivät minut sellaisena kuin olen, itsetuntoni kasvoi ja kohtasin uusia ihmisiä rennommin, luontevammin ja tutustuin heihin helpommin.

Ehkä sinuna koittaisin olla oma mahdollisimman luonteva itseni ja aluksi etsiä turvallisen kaveri- ja aihepiirin, joka tuntuu siltä, että sovit hyvin joukkoon. Siitä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Täytyy myös hyväksyä se tosiasia, että meitä on moneen junaan. Kaikki ihmiset eivät tule koskaan hyväksymään kaikkia ihmisiä. On aina eri leirejä, meitä ja heitä. Vaikka he eivät hyväksyisi tai ymmärtäisi sinua, te voitte silti oppia molemminpuolista kunnioitusta. Homoudessa ei ole mitään häpeämistä, vaikka kaikki eivät halua sitä kokea.

Ensimmäinen sääntö: tunne itsesi. Pienenä häpesin homouttani jo siksi, että televisiossa esitetyt homot olivat hyvin kummallisia. Kun tajusin olevani oikeastaan varsin tavallinen elämäniloinen ihminen, joka saa hupsuuttaan muut hyvälle tuulelle, huomasin, ettei homouskaan ole niin ruman räikeää.

Ilosta: Olen huomannut, että räiskyvä ulos purkautuva iloisuus on joskus muuri, joka estää aistimasta toisten ihmisten tunteita. Pysähdy hetkeksi aistimaan, millä tuulella keskustelukumppanisi on ja jatka siitä. Jos hän on ilonen, hän on valmis ottamaan vastaan ilosi. Jos hänellä on huono päivä ei ehkä auta, vaikka olisit maailman kaunein tai huumoristisin ihminen.

Ja, eleet ja olemus... molemmat ovat viestintää. Mieti, mitä oikeasti haluat niillä kertoa. Kun tiedät, mitä haluat olla, muista: joskus on parempi olla näkyvästi räiskyvämpi kuin hajuton ja mauton, jota kukaan ei muista.
Ylös
Mictrone Vastaa3 / 6 
05.05.2003, 16:37
Viestiä on muokattu
Sanon vaan että mulla olis maailman negatiivisin omakuva jos mun itsetunto koostuisi sosiaalisesta hyväksynnästä. Älä niin paljon välitä mitä muut susta sanoo. Sillä siitä pääsee. Mä tajusin tän jo yläasteella.
Ylös
Levis Vastaa4 / 6 
05.05.2003, 20:10
Viestiä on muokattu
Toinen vaihtoehto on se että yrittää parantaa niitä ominaisuuksiaan, joissa on kehittämistä. Esimerkiksi itsehillintää, toisten huomioonottamista ym.
Ylös
wlööövv @ Vastaa5 / 6 
05.05.2003, 22:40
Viestiä on muokattu
sosiaalisen hyväksynnän ja itsetunnon sekoittaminen keskenään ei voi millään laskukaavalla tukea toisiaan. en minä ainakaan kahviani suolalla makeuta........
Ylös
Zeppelin Vastaa6 / 6 
06.05.2003, 09:15
Viestiä on muokattu
Kun kehität tietoisesti "heikkoja" kohtiasi, viihtyvät ihmiset paremmin sinun seurassasi ja itsetuntosi kohenee. Olet itse tyytyväinen saavuttamastasi parannuksesta ja sosiaalinen hyväksyntä tukee myös itsetuntoasi. Joten mun mielestä nämä kaksi asiaa nimenomaan liittyvät aina toisiinsa!
Valitettavasti läheskään kaikki eivät tiedosta omia heikkoja kohtiaan ja/tai heillä ei ole voimia/haluja epäkohtiensa korjaamiseen. Tässä on mahdollisuus aika selkeästi joko positiiviseen tai negatiiviseen kierteeseen, oman valinnan mukaan...
Ylös

AlueetKeskustelutUusi viestiOhjeet
   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2017 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy