ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Keskustelu > Oma elämä > Mahdoton rakkaus vai ei sittenkään, mistä tietää?

  OhjeetUusi viesti
KeskustelutAlueet
Nadjuska Vastaa1 / 8 
26.08.2010, 02:15 Kirjoittelen tänne ekaa kertaa, itseasiassa löysin sivuston vasta tänään. Olen hiukan hukassa ja hämmentynyt itseni kanssa, en tiedä mitä tehdä. Kaipaisin neuvoja ja ainakin kommentteja, tuntuu etten voi puhua tilanteesta kenellekään tutulle ainakaan täysin rehellisesti ja tuntuu että kohta pää halkee..

Olen 28v nainen ja tullut siihen tulokseen että olen todellakin bi. Olen aina tiennyt olevani jossain määrin kiinnostunut myös oman sukupuolen edustajista, mutta ajatellut että olen kuitenkin ennemmin hetero kuin tosissani kiinnostunut myös naisista, vaikka joskus olinkin ihastunut ystävääni. Se ei koskaan edennyt intohimoisia suudelmia ja syleilyitä pidemmälle eikä ne tunteetkaan olleet niin syviä, totesimme että meidän on parempi säilyttää ystävyys ystävyytenä eikä sotkea siihen seksuaalista suhdetta. Olemme edelleen hyvin hyvin läheisiä ystäviä.

Olen tällä hetkellä (vielä) parisuhteessa miehen kanssa, olemme olleet yhdessä kohta kahdeksan vuotta. Suhde on ollut karikolla jo pitkälti yli vuoden, olemme puhuneet moneen kertaan asioista ja mieheni tietää etten rakasta häntä, en ole rakastanut pitkään aikaan enää. Toki välitän tästä miehestä paljon, mutta en niin kuin pitäisi. Enää en ole varma olenko koskaan ollut häneen todella rakastunut. Ero on varmasti edessä.

Nyt parina viime kuukautena tietoisuus itsestäni iski oikein toden teolla! Tajusin kesken työpäivän jutellessani työkaverin kanssa että olen aivan huumaavasti ihastunut häneen, vatsassa kouraisi samalla lailla kuin joskus teininä kun oli oikein palavasti rakastunut, mikä ihana tunne! Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kukaan ei ole vuosikausiin saanut samanlaisia tunteita minussa aikaiseksi, ei nykyinen mieheni koskaan, ei edes seurustelun alkuaikoina. Olen ihan paiseessa mitä tehdä tunteilleni. Aluksi olin ihan hämmentynyt, 'enhän minä voi, sehän on NAINEN, ja vielä naimisissa, lähes kymmenen vuotta vanhempi ja kolmen lapsen äiti! Enhän minä voi tuntea oikeasti niin kuin luulen tuntevani! Eihän tässä ole mitään järkeä!' En ole koskaan ennen kokenut näin voimakkaita tunteita toista naista kohtaan. Haluaisin niiiiiin paljon enemmän kun olla vain työkavereita. En tiennyt että voin haluta jotakuta näin palavasti, vatsassa vääntää ja housut kostuu samantien jos tämä nainen koskee minuun vaikka vahingossa. Ei näin ole käynyt miesten kanssa koskaan.

Olen koittanut tukahduttaa tunteitani tätä maailman kauneinta ihaninta olentoa kohtaan, turhaan. Nyt rupeaa olemaan melko tuskainen olo. Olen sen verran arka, että pokka ei riitä kysymään häneltä suoraan mitä hän ajattelee. Joskus hän käyttäytyy "normaalisti" niin kuin ketä tahansa työkaveria kohtaan käyttäydytään, mutta välillä tuntuu että siinä olisi jotain molemmin puolista. Voi olla että vain tulkitsen ne katseet ja hymyt ja tuijotukset ja "liian" lähelle tulemiset väärin, kun niin paljon itse haluaisin. Tuntuu että tämä nainen unohtuu liian usein katsomaan minua silmiin ja hymyilemään vaikka puhuu jollekin muulle huoneessa olijalle yms. Kertokaa hyvät ihmiset mistä tiedän onko kyseinen ihminen hetero vai ei ja mistä tiedän onko hänellä mahdolliseti samanlaisia fiiliksiä minua kohtaan? Ja miten mun kannattaisi toimia, etten aivan tee itsestäni idioottia koko työporukan edessä? Kohta en saa enää peitettyä tunteitani, ja luulen että osa työporukasta sen on jo huomannut. Tuntuu että mun olis pakko saada tietää, näin lähtee järki. Mutta miten?!
Ylös
karo Vastaa2 / 8 
28.08.2010, 18:16 Minulla on sama tilanne: ihastunut about 10v vanhempaan työkaveriin. Hän tosin ei ole naimisissa eikä mullakaan ole suhdetta kenenkään kanssa. Mutta neuvoja kaipaisin minäkin. Mistä tietää, tykkääkö toinen naisista vai miehistä?
Ylös
Nadjuska Vastaa3 / 8 
11.09.2010, 17:58 Kovin vähän saatu vastauksia... :(

Painiskelen edelleen saman ongelman kanssa, mistä tietää onko toinen kiinnostunut vai ei. Flirttailevatko naiset samalla tavalla kuin miehet vai jotenkin erilailla, vähän vaikea selittää mitä tarkoitan. Olen pohtinut että jos tämä henkilö olisi vastakkaisen sukupuolen edustaja, ei minulla olisi epäilystä asiasta, olisin varma kiinnostuksen olevan molemminpuolista, mutta nyt jotenkin tuntuu että asia ei olekaan niin selvää koska henkilö on nainen, enkä tiedä miten toista pitäisi tulkita. Kertokaa ihmiset nyt jotain esimerkkejä elävästä elämästä! Mistä tietää? Miten itse käyttäydytte/ miten kumppaninne käyttäytyy? Voiko toisen tavasta katsoa tai katsella päätellä jotain? Tai siitä kuinka lähelle toinen tulee eri tilanteissa verrattuna siihen miten toinen käyttäytyy muita kohtaan?
Tämä tilanne on vaan jotenkin niin kamalan ihanaa ja ihanan kamalaa! :)
Ylös
Kolmoisritti Vastaa4 / 8 
12.09.2010, 00:41
Viestiä on muokattu
Eri asia on ovatko ihmiset valmiita rakkauden tähden lähtemään tutusta suhteesta ja heittäytymään uuteen ja toisenlaiseen. Kuinka sidottu ja sitoutunut on ihmissuhteeseen ja perheeseen? Suomalaisessa kulttuurissa korostetaan must vähän liikaakin lasten hyvää, vaikka usein vanhempien hyvä voisi olla vielä tärkeämpi, koska vanhempien hyvä olo ja elämä luo pohjan hyvälle kasvuympäristölle myös lapselle tai lapsille. Flirtti ja flirttailu on työpaikoilla tavallista. Sen ei tarvitse merkitä sen enempää. Työpaikkaromanssit ovat tavallisia. Niitä on ja ne jäävät usein sellaisiksi. Vasta eron jälkeen voi olla vapaampi tekemään omia elämänvalintojaan.

Minusta puhuttelevaa on se, että jonkinlaista sähköä ja jännitettä tuntuu olevan ilmassa, mutta kumpikaan ei edes ota asiaa puheeksi tai anna sille sanoja, ota härkää sarvista kiinni.

Joku luonteva tilaisuus tulisi löytää, jotta voisi muuten vain jutella ja sen kautta tunnustella onko aihetta elätellä sen enempää. Työporukalla ulos tai jotain, missä voi sitten jutella. Voi hakeutua samaan ruokapöytään kahville ta syömään työpaikkaruokalassa. Minusta voisi aluksi jutella tavallisista asioista ja tutustua hitaasti. Kyllä heterotkin tulevat hyvin juttuun työpaikalla, mutta se voi myös olla rooliminä, yksityiselämässä voi ajatella aivan toisin ja olla ihan erilainen ihminen. Ihmisillä on kummallisia rooleja töissä ja he menevät työpaikan mukana melko pitkälle saadaseen hyväksyntää, mitä oikeasti eivät ole.

Työpaikka on minusta melko huono paikka erilaisten roolipelien takia ottaa selvää, mitä toinen on ja ajattelee. Erillään oleminen eikä yhdessä edes työpaikalla kaveerata, kertoo minusta jotain. Yleensä hakeudutaan toisten seuraan tai vietetään myös vapaata jollakin tasolla, jos tunteet ovat yhteisiä, samalla aaltopituudella.

Parisuhteessa voi olla toistakymmentä vuotta ja silti tulee yllätyksiä. Minusta se kertoo kuinka hyvin tai huonosti yleensäkin tunnemme kumppaneita ovat he heteroja tai homoja jne.

Rakkauden käsitettä voisi minusta laajentaa eikä ladata siihen niin paljon. Tavallinen elämäkin täyttää rakkauden tunnusmerkkejä kun eletään yhdessä ja kannetaan vastuuta. Ihastumisen jälkeen tulee tavallinen arkielämä, jota sitten taaperretaan kuka mitenkin.

Minusta ihastuminen ei saisi olla pakoa; pakoa huonosta suhteesta tai mitään. Jos ihastuminen muuttuisi todeksi( ihastumisen fantasiamaailma), mitä sitten tapahtuu? Millaista elämä olisi?

Sitten kannattaa varautua siihen, ettei toinen välttämättä tajua olevansa ihastunut tai flirttailevansa: kieltämismekanismit voivat olla vahvoja tai sittenkään ei myönnetä mitään, vaikka olisi kuinka selvää, mistä on kysymys.

Yksi seikka joka on myös huono juttu on, että homot, varsinkin homomiehet saavat osakseen usein pilkkaa heterojen taholta, joka voi olla myös julmaa. Sitä tehdään avoimesti. Tämä kannattaa pitää mielessä: joku voi tahallaan provosoida ja sitten se paljastuukin pilaksi, huonoksi vitsiksi. Mulla on itselläni yllättäviä kokemuksia heteromiehstä, jotka voivat tehdä avoimen seksuaalisia eleitä, mua on esimerkiksi suudeltu niskaan ja pukuhuoneessa tehty eleitä anaaliseksin suuntaan tai näytetty puolijäykkää kalua pukuhuoneessa eikä se merkitse siltikään mitään muuta kuin testailua ja kokeilua. Niihin ei kannata retkahtaa.

Avoimesti homoseksuaalina eläminen on edelleenkin tabu monessa mielessä. Sitten kannattaa pitää mielessä sekin tosiseikka, että kun sulkee ovia takanaan, ne eivät enää avaudukaan niin helpolla- takaisin päin on vaikea mennä, tehdä aikahyppyjä. Voi vain mennä eteenpäin, meillä on mahdollista vaikuttaa ainoastaan tulevaisuuteen nykyisillä valinnoilla ja niiden kanssa kannattaa olla huolellinen ja harkita mitä tekee.

Ole viisas, mitä sitten teetkin. Ei kuitenkaan kannata elää sillä lailla, että pelkää ihmisiä tai antaa toisten mielipiteiden vaikuttaa. Ota rennosti ja huumorilla mokat, jos niitä tulee: sellaista sattuu!

Mä olen monta kertaa saanut hullun maineen, mutta omasta mielestä oon ollu rohkea. Mitäs väliä loppujen lopuksi on toisten mielipiteillä. Jokainen elää kumminkin omaa elämäänsä omin eväin.

Siäpaitsi totta on sekin, että moni heteromies saa osakseen homomiesten ihastumisia. Sitä tapahtuu. Se ei ole niin tavaton juttu. Kauniit ja komeat ihmiset saavat osakseen sellaista, heihin ihastuvat kaikki.
Ylös
Hormoonihirviö Vastaa5 / 8 
20.11.2010, 15:41 Oletko saanut tilanteen selväksi vai edelleenkö painit ongelman kanssa?
Itse olen törmännyt tilanteeseen, että huonossa parisuhteessa elävät hakevat läheisyyttä ja lämpöä muualta, mutta sitten eivät ole kuitenkaan valmiita mihinkään, paitsi hetkellisen lohdutuksen saantiin.
Ylös
L-nainen Vastaa6 / 8 
29.11.2013, 16:53 Niimpä, mistä tietää!

Lueskelen toivoa etsien kaikkia palstoja, jossa miehen kanssa eläneet naiset ovatkin rakastuneet naiseen. Miksi? Koska olen pahasti rakastunut - yllätys, yllätys - kymmenen vuotta vanhempaan työkaveriin! Hän on tietenkin naimisissa, mutta jokin hänessä vihjaa, ettei hän olisi aivan hetero.

Pitäisikö yrittää flirttailla hänen kanssaan? Toisaalta pelkään, että se ahdistaisi, koska voin kuvitella muidenkin pitävän häntä usein lesbona/bissenä. Ja jos ei sitten olekaan.

Tietysti pelkään myös nolaavani itseni ja tekeväni oman oloni vaivautuneeksi töissä. Emme kuitenkaan ole kovin paljon tekemisissä, itse asiassa työn vuoksi se ei ole edes välttämätöntä.

Huaah, mitä teen? Käynkö vaan kimppuun?
Ylös
ripatti78 Vastaa7 / 8 
09.12.2013, 20:44 työpaikkaromanssit ovat siitä huonoja, että suhteesta tulee koko yhteisön asia, se ei ole enää vain teidän asia. on mahdollista että hän on kiinnostunut sinusta, selvitä asiaa hienovaraisesti ja sitten vasta käy kimppuun 😃
Ylös
L-nainen Vastaa8 / 8 
10.12.2013, 21:54 Sitten vaan neuvoja, miten asia hienovaraisesti selvitetään. Mulla ei todellakaan ole uskallusta eikä ideoita mitenkään tätä lähteä tunnustelemaan.
Ylös

AlueetKeskustelutUusi viestiOhjeet
   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2017 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy