ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Keskustelu > Oma elämä > Yksinäisyys

  OhjeetUusi viesti
KeskustelutAlueet
arathiel Vastaa1 / 5 
18.11.2009, 16:24 Ovatko muut havainneet, että iän myötä olisi jotenkin hankalampi tutustua uusiin ihmisiin ystävä- ja kaveriajatuksella?
Vaikka en itse vielä kovin vanha ole, olen tällaisen ilmiön ollut havaitsevinani verrattuna esimerkiksi lukiovuosiini.
Parisuhteeni on ihana ja toimii kaikinpuolin vaikka asummekin eri kaupungeissa. Monet ystäväni ovat muuttaneet toisille paikkakunnille jo vuosia sitten ja yhteydenpito on hiljalleen hiipunut. Lopputuloksena olemme vieraantuneet ystävien kanssa toisistamme. Joitakin hyvän päivän tuttuja kuuluu tällä hetkellä elämääni, mutta heitäkin näkee vain noin 2-3 kertaa vuodessa. Vika on varmasti minussa, kun en ole niin kovin sosiaalisesti avoin eli olen aika ujo ja hiljainen. Tämä ei ainakaan edistä sosiaalistumista. Mutta kuoren alla on paljon, mikä ei näy päälle.

Monesti on tullut mieleen, että missä sitä tutustuisi uusiin ihmisiin. Salilla käyn useamman kerran viikossa lihastreenit ja aerobisen harjoittelun tekemässä mutta eipä siellä jutustelua synny. Tai olen vain ujo aloittamaan luontevaa small talkia. Kaikki ovat muutenkin keskittyneitä omaan harjoitteluunsa. Muutoin ei ole kovasti aikaa aloittaa mitään uutta yhteisöllisempää harrastusta, jossa kontakteja voisi syntyä. Baareissa emme poikaystäväni kanssa käy, pidämme molemmat enemmän koti-illoista tai istumme satunnaisesti hänen kaveriensa kanssa iltaa. Heidän kanssa on mukavaa mutta olisi kiva, kun olisi omiakin kavereita. Nykyisessä opinahjossa ollessani on toki syntynyt muutamia tuttavuuksia mutta hekin ovat perheellisiä, asuvat toisella paikkakunnalla, joten näkeminen tuntuu rajoittuvan kouluympäristöön. Oman ikäisiä ihmisiä varmaan tässä kaipaa.

Mutta en ajatellut kuitenkaan valittaa. Yksinäiseltähän elämä toki toisinaan tuntuu parisuhteen välimatkan vuoksi ja siitä syystä toisinaan olisi kiva jakaa hetkiä elämästä kaverin kanssa. Kertoa kahvin äärellä, kuinka hupaisan kirjan juuri luki. Ehkäpä kaipaan jonkinlaisia vinkkejä tai näkökulmia, miten ja missä tutustua uusiin kavereihin?
Ylös
moonstar Vastaa2 / 5 
19.11.2009, 22:05 itseänikin kiinostaisi, missä pystyisi uusiin ihmisiin tutustua. nykyään on tämä netti jossa on melko helppo tavata uusia ihmisiä ja jutella ihmisten kanssa, mutta ei se ole sama asia kun livenä kunnon kaveri. Itse asun pienellä paikkakunnalla ja täällä on todella vaikea tutustua uusiin ihmisiin, kun ei oikein ole mitään tapahtumia tai mitään, missä ihmisiä näkisi.
Ylös
suzanne Vastaa3 / 5 
01.12.2009, 14:40 Tätä on pohdittu. Tuntuu, että nykyään varsinkin nuorten ainoa "harrastus" jonka kautta ihmisiin tutustuu on joka viikonloppuinen perseiden vetäminen kotibileissä tai baareissa...
Ylös
Maurice Vastaa4 / 5 
02.02.2010, 15:23 Tässä yhteiskunnassa ja tässä elämän tilanteessa on "itse keskeisyys" ja se että MINÄ ja vain MINÄ sekä mitäs ne muut kertoo??
pilaavat homokultuurin koska aidot kiinnostumiset menee juuri "perseiden" vetämiseen lähes kaikki vko loput., on jaa...
Oma kantani on että me itse ollaan siihen syypäitä, uskomme mielummin lähellä olevää henkilöä kun itseämme "katsos tota kukahan se on?"..
"ai joo mää kyllä tiedän se on yks josta mun kaveri ja sen kaveri kerto et ÄLÄ vaan vaivaudu"...eli siihen rataan..
Meidän tulisi ottaa itse enemmän selvää asioista ja ihmisitä antaa enemmän tilaa toisen erilaissuudelle ja persoonalle sekä hyväksyä ne pienet virheet
joita toisessa on jos niitä voi virheisi sanoa? minusta ne on rikkauksia joista toista tulisi rakastaa koska en minä, sinä tai kukaan olla täydellisiä vaikka kuinka niin väitämme ja sellaista etsimme.
Avatkaamme siis sielumme ja silmämme olkaamme edes jonkin verran suopeempia toisiamme kohtaan, elämä on muutakin kyuin raikkauksien mittaamista ja poika tai tyttöystävän esittelemistä baareissa ja tanssipaikoissa.
Ylös
Kleopatra_ Vastaa5 / 5 
28.03.2010, 20:49 ^ Olen täysin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa: ikävä kyllä homokulttuurissa kukkii hiukan tuo pinnallisuus. Ei katsota sitä pintaa syvemmälle, ja se on sääli. Se on syy miksen itse homokapakoissa viihdy kovinkaan mielellään. En halua olla siellä mikään lihanpalanen, josta tuijotetaan porukalla, että jokohan tuon viimeinen käyttöpäivä on mennyt, vai meneeköhän se vielä tarjouksessa.. :/

Itse olen kanssa aika yksinäinen. Johtuu kans siitä että oon ujo. En osaa todellakaan jutella luontevasti kenenkään uuden ihmisen kanssa, ja tämä punastelu ja sopertelu on ajaa siihen, että hakkaan päätä seinään. Töissä ei ole ketään kenen kanssa jutella, olen työpaikkani nuorin, seuraavaksi nuorin on 33.. perheenäiti. Että näin. Olen myös aika arka ihminen sinänsä, enkä osaa kamalan helpolla luottaa. Kaipaisin myös ystäväpiiriini sateenkaari-ihmisiä, mutta sellaisia on vaikea saada, ellei liiku baareissa.. ainakin näin olen todennut. Mutta en haluaisi että ujous johtaa siihen että herään pian ilman yhtäkään ihmistä. Tahtoisin ystäviä toisista l-naisista. Ilman, että se menisi siihen iskemiseen.. :/
Ylös

AlueetKeskustelutUusi viestiOhjeet
   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2017 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy