ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Keskustelu > Oma elämä > Erosta selviäminen

  OhjeetUusi viesti
KeskustelutAlueet
Opa Vastaa1 / 5 
15.11.2009, 18:48 Ero on luonnollinen asia. Ihmiset "kokeilevat" sopivatko yhteen ja mahdollisesti eroavat. Mutta entä jos on takana pitkä taival, miten siitä selvitä? On oppinut tuntemaan kumppanin tavat sekä hyvässä että pahassa. Erosta on kulunut aikaa ja voisi kuvitella jo uuden suhteen. Pitää taas aloittaa alusta, oppia tuntemaan ihminen kokonaisuudessaan. Se tuottaa minulle eniten ongelmia. Ei tunnu enää tarkoituksenmukaiselta oppia ketään tuntemaan "kunnolla". Olen kuitenkin vasta 30 v. Takana lähes 10 vuoden suhde. Ja edelleen häntä rakastan!
Ylös
Jusa Vastaa2 / 5 
17.11.2009, 11:49 Olen 50-kymppinen ja erostani on 8 kk (seurustelu-, yhdessäolovuosia 8 + rapiat). Ero on kipeä asia.. pelkää taas haavoittuvansa. Ei siitä entisesta suhteesta niin helposti selviä, kun on niitä "tunteita" jäljellä. Entiset suhteen tunteet on kuitenkin käsiteltävä alta pois ennenkuin olet valmis uuteen. Samoin minulla, en kenties ihan vielä ole valmis. Mutta jos suhteesi on peruuttamatonta ja ette enää pysty palaamaan yhteen, käy surutyösi rauhassa läpi niin teen minäkin. Ystävien/ulkopuolisen avun turvin asia muuttuu suhteellisemmaksi, jos uskaltaudut siihen. Olet vielä nuori (tämä ei tietenkään auta), mutta sinulla ON tulevaisuus edessäsi.. kuuntele sydäntäsi ja parantele haavojasi ihan kaikessa rauhassa. Et ole yksin.
Ylös
Kolmoisritti Vastaa3 / 5 
17.11.2009, 19:14 Yrittäkää selviytyä sikainfluenssasta ensiksi, surkaa sitten.
Ylös
Jusa Vastaa4 / 5 
17.11.2009, 19:49 En ole sikainfluenssan kourissa. Joten selvittelen tällä hetkellä muita tärkeämpiä asioita eli parantelen sieluani ja kenties siinä samalla voin jotenkin auttaa myös kanssakulkijaa.
Ylös
Chagrin Vastaa5 / 5 
14.01.2010, 15:24 Kun oma parisuhteeni päättyi, luulin kuolevani siihen tuskaan. Tunsin itseni aivan tajuttoman yksinäiseksi, hylätyksi, katkeraksi ja surulliseksi. Erosta on kulunut vähän aikaa, ja alan pikkuhiljaa huomata voivani paremmin. Edelleen tuntuu kyllä usein siltä, ettei mikään ole minkään arvoista, eivätkä ne haavat koskaan parane. Joskus on huonompia päiviä, mutta myös niitä vähän parempia. Kuulostaa ehkä kornilta, mutta uskon, että kaikki kääntyy vielä parhain päin. Usko sinäkin.

Tsemppiä!
Ylös

AlueetKeskustelutUusi viestiOhjeet
   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2017 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy