ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Keskustelu > Oma elämä > Tunteet hukassa - miten auttaa miestäni. Ja itseäni.

  OhjeetUusi viesti
KeskustelutAlueet
tuulituivertaa @ Vastaa1 / 11 
20.10.2009, 18:40 Olen ollut pitkälti toistakymmentä vuotta naimisissa huomattavasti vanhemman miehen kanssa. Ennen avioitumista seurustelimme useita vuosia. Sitä ennen olimme jonkin aikaa hyviä ystäviä, ja viihdyimme niin arjessa kuin juhlassakin yhdessä. Mieheni oli eronut pitkäaikaisesta, lapsettomasta avioliitostaan.

Kysytte, mitä teen ranneliike.net -palstalla.

En tiedä itsekään, mutta olen täysin hukassa tunteitteni kanssa.

Mieheni on rauhallinen, erittäin hyviin toimeentuleva, työpaikallaan suosittu ja arvostettu mies. Naiset palvovat häntä ja kadehtivat minua, että saan elää hänen kanssaan.

Mutta.

Seksielämämme on ollut alusta pitäen ongelmallinen.

Jo alkuajan huumassa oli selvästi aistittavissa miehen halukkuus mutta myös haluttomuus - ehkä seksiämme (en kutsu sitä rakasteluksi, koska siitä puuttuu hellyys ja toisen huomioon ottaminen täysin) kuvaavat pikemminkin tunteet kuten kiukku, samantekevyys, tyhjentyminen, niin, jopa merkkaaminen. Toisin sanoen kaikenlainen esileikki uupuu ja niin uupuu myös jälkileikki, kyse on toimenpiteestä: pisto-tuikkaus-Ravistus-ja käännähdys kyljelle. Ja nämä kaikki mieluiten pimeässä, peiton alla ja vielä mieluummin niin, että olen joko nukahtamaisillaan tai jo nukun. Minun aloitteisuuten ei ole toivottavaa.

Seksiä oli alkuvuosina jopa harvemmin kuin tätä nykyä, kun mies on vhän aikaa sitten jäänyt eläkkeelle, nyt hän haluaa seksiä kerran-pari päivässä.

Monta vuotta yritin puhua aiheesta - miten kaipaisin ihanan arjen rinnalle myös erotiikan ja hellyyden puolella kosketusta ja huomioon ottamista, mutta mies meni täysin lukkoon asiasta. Sukupuolielinteni hyväily saatika suutelu ja nuoleminen ei ole myöskään kuulunut ohjelmaamme, mies sanoo: se olisi minusta epämiellyttävää. Sanomattakin on selvää, etten minäkään saa hyväillä häntä muuten kuin toverillisesti.

Olen vuosia miettinyt, että minussa on oltava jotain pahasti vialla, että mies ei ole minusta naisena kiinnostunut, olenhan sentään noin niinkuin yleisesti otettuna ihan normaalinoloinen, hyvämuotoinen nainen, jolla mitat pitäisivät täsmätä (103-77-105). Miettinyt, mitä voisin tehdä toisin, jotta mieheni himoitsee minua samalla tavoin kuin arvostaa minua päivittäisenä elämänkumppanina.

Yhteiselämämme on kuin sisaren ja veljen - sillä erotuksella, että toimin miehelleni tyydytyksen ja tyhjentymisen lähteenä.
Missä kiikastaa?

Minulle on tullut mieleen, että mieheni saattaisi todellisuudessa olla kiinnostuneempi miehistä kuin naisista, ja että olen hänelle tavallaan korvike siitä elämästä jota hän olisi halunut elää mutta ei uskalla tai jota hän ehkä "salaa" elää. Olenko kenties kulissi, jota hän tarvitsee työelämänsä varjelemeniseksi? Vai onko kyse sellaisesta harvinaisesta ihmisestä, jolle seksuaalisuus ei ole ainoastaan toissijainen asia vaan kuuluu mappi öö:hön.

Minulla itselläni on nyt ollut vuosikausia valtava kaipuu saada kaipaamani hellyyttä ja minusta tuntuu tavattoman raskaalta ajatella, että kenties miehenikin tukahduttaa syystä tai toisesta todelliset tunteet ja tarpeensa.

Vaan miten voin auttaa häntä tässä tilanteessa?

Tuo, että mieheni saattaa olla miehistä kiinnostunut, ei ole aivan uusi ajatus, joka on juuri nyttemmin pälkähtänyt päähäni vaan jo vuosia sitten kiinnitin huomiota siihen, että mies harvemmin punastelee naisten huomionosoituksista, mutta jos mies tulee hänen lähelleen, joko fyysisesti tai "valtaamalla tilansa" mieheni huomiosta, hän muuttuu aivan erilaiseksi.

Lapsista mieheni ei ole koskaan pitänyt ja hoivavietti on olematon - näin hän sanoo suoraan ja kiertelemättä, mutta kun meillä on kylässä nuoria miehiä (sellaisia 13-14-15-vuotiaita), niin ei tarvitse kehottaa kahtakaan kertaa, jotta mies lähtee pelaamaan milloin pingistä, milloin tennistä tai keilaamaan poikien kanssa. Ja palaa silmät säteillen kotiin.

Miehelläni on myös tavaton tarve kontrolliin, hän ei esim. juo lähes ollenkaan alkoholia (sanoo, että ei kestäisi ajatusta, ettei pysty täysin kontrolloimaan tekemisiään).

Silloin tällöin olen ottanut homoseksuaalisuuden noin yleisesti teeman esille, mutta mies torjuu aiheen melko nopeasti.

Olisin kiitollinen, jos saisin ajatuksianne elämästämme ja mitä teille tulee mieleen. Niin, ja miten lähteä purkamaan tätä vyyhteä, joka on tehnyt selkeästi sekä mieheni että minun elämästäni epätyydyttävän.
Ylös
Xius Vastaa2 / 11 
20.10.2009, 19:19 Jos joka päivä on vähintään yhden kerran sukupuoliyhdynnässä, on tahti eläkeukolle varsin tiuha.
Ylös
Jusa Vastaa3 / 11 
20.10.2009, 20:40
Viestiä on muokattu
Vanha sanonta on, että suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. Mutta kohdallasi ajattelin sitä, että esim. jos miehesi olisi bi-seksuaali, hän osoittaisi rakastellessaan tunteitaan yl. molempia sukupuolia kohtaan. Mietityttää myös, jos hän olisi homo, miksi hän meni uudestaan naimisiin toisen naisen kanssa, sinun. Kuvauksessasi epäilet, että kysymyksessä olisi kulissiavioliitto. Alussa te kuitenkin viihdyitte hyvin yhdessä? Myös nuo nuoret pojat voivat olla niitä, joita hän ei saanut/halunnut nuorempana; ja kenties tuntee vanhemmuutta heidän kauttaan. Yhdessä tuo yhtälö kiinnostunut miehistä ja samalla nuorista pojista (pedofilia) on jotenkin ristiriitainen.

En tiedä, minkälainen hänen kasvatuksensa oli nuorena. Se on voinut olla tuohon aikaan melko ankara ja konservatiivinen, ja hänen on vaikea oppia uusia "tapoja" iäkkäämpänä. Joskus on hyvä laittaa ukkonsa seinää vasten ja kysyä suoraan, että mikä mättää. Kertomasi mukaan olet viehättävä nainen: syy ei ole sinun. Läheisyyden kaipuusi ymmärrän.

Oikeastaan on vaikeaa sanoa, mitä miehesi mielessä liikkuu. Sinä naisena vaistoat jotakin, mutta joskus se voi mennä pieleen.. mutta se minua kiinnostaa, että et epäile toisia naisia. On hyvä lähteä purkamaan tuota vyyhteä varsinkin sinun kannaltasi, joka kaipaat hellyyttä ja rakkautta (rakkauden osoituksia).. vaikka se satuttaisi; pystyisikö hän lähtemään pariterapiaan?
Ylös
Tuulituivertaa Vastaa4 / 11 
20.10.2009, 21:38 Kiitos vastauksista;

ensimmäiselle vastaajalle: totta, kerta-pari päivässä yhdyntää on paljon. Eläkeläismiehelle. Koenkin jollakin tavalla, että kyseessä on melkeinpä pakkomielteinen "merkkaaminen", ehkä jotta näyttää itselleen, minä pystyn tähän. Tai että: katsohan, en voi olla kiinnostunut miehistä, koska
yhdyn sinuun.
Voin toki olla väärässä ja ongelma on jossain aivan muualla.
Toiselle vastaajalle: ensinnäkin kiitos rauhallisesta, analyyttisesta vastauksestasi. Olen itse melkoisen sekaisin mietittyäni näitä asioita nyt jo melko kauan, jopa vuosia, ennenkuin edes olen ottanut asian esille. On hyvä saada kuulla (lukea) järkevän ihmisen ajatuksia.
Palaanpa näihin esittämiisi kysymyksiin: alussa te kuitenkin viihdyitte hyvin yhdessä? Kyllä, viihdyimme. Mutta ei niinkuin mies ja nainen. Vaan olimme kumpikin tahoillamme yksin - hän eronnut vaimostaan, minulla takana kipeätäkin kipeämpi ero. Ja nautin suuresti siitä, että mies suhtautui minuun kuin kaveriin ja ystävään eikä tehnyt minkäänlaisia aloitteita. Läheisyyden tarve tuli sitten kuukausien myötä kummallakin voimakkaaksi. Mutta jo sitä ennen etsiydyimme lähes päivittäin toistemme seuraan, mies enemmän minun kuin minä hänen.
Juttelimme juuri äsken - vastauksesi innoittamana kyselin taas kerran - hänen lapsuudestaan/nuoruudestaan. Hän oli pitkään ainoa lapsi, hyvin toimeentulevassa perheessä, jossa äiti oli kotona. Lama-aika oli arkea, mutta hän kertoi - niinkuin aiemminkin on kertonut, että sitä ei heillä huomannut: kaakaota riitti ja leffassakäynnistä tuli joskus suukopua - siis, jos ei päässyt joka päivä leffaan ja kahvilaan. Taloudellisia rajoitteita ei siis ollut. Mutta ehkä sitten tunnepuolella?

Äitinsäkin oli isää huomattavasti nuorempi ja anoppini sanoikin minulle taannoin, että "olisi hienoa tietää, miltä tuntuu, jos on rakastunut - minä en ole tunnetta koskaan kokenut. En mieheni kanssa enkä sitten myöhemmin leskenä." Voihan olla, että tunnekylmyys johtuu tästä.

Ehkä jopa toivon vain, että mieheni osaisi kokea halua, intohimoa ja rakkautta - jos ei minua kohtaan, niin sitten jotain toista. Ja koska en ole koskaan saanut viitteitä uskottomuudesta (toista naista) ja mies on aina hyvin korrekti naisten seurassa eikä häkelly samalla tavalla kuin miesten seurassa, ei päättely ollut ehkä ihan odottamatonta: jospa mies syttyy vain miehestä.

Niin - tuo uskottomuuskysymys: minusta tuntuisi oudolta, jos miehellä, jolla on suhde toiseen naiseen, olisi kiinnostusta ja kykyä suorittaa niinkin usein yhdyntä kuin meidän tapauksessa. Sekin rajaa minun mielestäni toisen naisen pois. Mutta; voihan olla, että miehellä kuin miehellä on tarpeita ja ehkä hän mielessään suree, ettei ole saanut sitä, mitä on etsinyt ja halunut - oli se jokin sitten mies tai joku toinen nainen - ja tyydyttää nyt vain elimellisiä tarpeitaan minuun.

Pariterapiaa en ole vielä ehdottanut, mutta minulle asia ei olisi missään muodossa mahdoton. Läheisyydestä ja sen puutteesta yritin puhua aikanaan paljonkin, mutta mies ahdistui asiasta aina suunnattomasti - lopulta jätin asian sikseen enkä "kiusannut" häntä enää.

Silti - jos vain tietäisi, miksi. Sitten voisi tehdä yhdessä jotain asian suhteen, niin, ettei kumpikaan enää satuttaisi toista ja kumpikin - ehkä - löytäisi itselleen oikean tien onneen.
Ylös
Etana Vastaa5 / 11 
21.10.2009, 13:48 Tuulituivertaa, tekstisi herätti paljon ajatuksia ja tässä niistä osa.

Olen itse tullut taannoin tyttöystävälleni kaapista ulos homona. Olen pitänyt itseäni yläasteelta asti biseksuaalina, vaikken ole tähän päivään mennessä vielä miehen kanssa läheisyyttä kokenutkaan, ainoastaan naisten. Osittain juuri omaksumani biseksuaali-identiteetin vuoksi en kuitenkaan "aristanut" toisen sukupuolen kosketusta, ennen kuin asioiden tila alkoi valjeta, ja siinä kesti loputtomalta tuntunut aika.

Jollain tavalla uskon, että vahva sukupuolivietti vastakkaiseen sukupuoleen viittaa juurikin itsensä voittamiseen, osoitukseen siitä että pystyy tarjoamaan tyydytyksen kumppanilleen. Valitettavasti uskon myös, että se siirtää omaa fokusta seksuaalisuudestaan juuri päinvastaiseen suuntaan, ikään kuin ajattelisi astuessaan autosta humalassa ajamisen jälkeen että osasinhan minä tämän homman, ja alkaisi tottumuksesta tavoittelemaan juuri tuota valheellista onnistumisen tunnetta - semminkin kun se omalla tavallaan liittyy myös sinun tarpeisiisi ja ainakin niiden näennäiseen tyydyttämiseen.

Omalla kohdallani vyyhdin alettua purkautua päässä olen kokenut elämäni kammottavimmat hetket ja sanalla sanoen uskon että olen koetellut sielunelämäni sietokyvyn rajat jokaisessa suunnassa ja niin puhumiselle kehittyi pakkotila. Myrsky pään sisällä on ollut melkoinen, vaikkei olekaan kysymys vuosikymmenen pituisesta avioliitosta.
En voi kuvitellakaan ajatuksiani jos olisin samoilla luvuilla miehesi kanssa.

Luonnollista(!) olisi myös ajatella, että lapsuudessa opittu tunnekylmä ilmasto kietoisi sisäänsä mahdollisen valtavirrasta poikkeavan suuntautumisen ja etenkin auttaisi lukitsemaan omia tunteita ja ajatuksia sisäänsä. Avioliiton arvostus instituutiona on myös vahvaa yhteiskunnassa ja kaikki muu sosiaalinen status saattavat korostaa oman pään sisäistä maailmaa ja ohjata miestäsi vaikenemisen polulle tässä asiassa. Tästä syystä pariterapia saattaa olla ongelmallinen ajatus koska kolmas osapuoli ja mahdollisesti esiintulevien asioiden peruuttamaton luonne nostavat varmasti kynnystä lähteä tutkiskelemaan keskustelun kautta minuutensa ja miehuutensa herkimpiä alueita.

Mitä tulee kuvailemaasi miehen "syttymiseen" toisten miesten seurassa suhteessa naisiin, uskon että se saattaa olla juuri sellainen rajoiltaan turvallinen areena kanavoida tunteita ja ajatuksiaan: arkinen kanssakäyminen saman sukupuolen kanssa.

Vaikutat todella tasapainoiselta ja tunneälykkäältä ihmiseltä ja uskon että kissan nostaminen hienotunteisesti pöytäliinan paremmalle puolelle saattaisi avata miehesi lukkoja.


Voimia ja valoa teidän molempien syksyyn.
Ylös
Tuulituivertaa Vastaa6 / 11 
21.10.2009, 21:32 Etana, kiitos koskettavasta vastauksestasi. Istuin alkuillasta lukemassa sitä ja olen nieleskellyt kyyneliä.

Tuossa tunti sitten illallista syödessämme aloin jutustella mieheni kanssa serkkuni
tyttären elämästä ja siitä, että tämä oli valinnut itselleen avoimen lesbosuhteen.
Siinä kiintymyksestä toiseen ihmiseen ja sen hyväksymisestä toiselle ja itselleen suvaitsemisesta puhuessani aloin ääneen miettiä, että lienee asian kanssa yksin olevan olevan vaikea varsinkin yhteisön painostuksen vuoksi tunnustaa tätä ehkä valtavirrasta poikkeavaa piirrettä itsestään,vaikka mielestäni kyky rakastaa toista on se varsinainen pointii - ei se, onko kohde samaa sukupuolta tai toista.

Ensimmäistä kertaa mieheni sanoi spontaanisti: ei, vaikeampaa on varmaankin ihmisen myöntää itselleen eroavansa valtavirtauksesta. Ja että olisi kromosomipoikkeava. Hups. Tuo viimeisin iski. Kovaan. Sillä en ole itse suhtautunut heterouteen tai homouteen ajatellen sitä samalla tavalla - poikkeavuutena/kromosomipoikkeavuutena. Vaan ainoa ero rakkaudessa, hellyydessä ja kiintymyksessä, joka kohdistuu samaan sukupuoleen on minun subjektiivisesta mielestäni se, että en voi naisen kanssa lisääntyä eikä mies miehen kanssa. Näin sanoinkin miehelleni.

En halunut tässä ensimmäisessä herkässä avautumisen (?) vaiheessa alkaa siirtää keskusteluamme henkilökohtaiselle tasolle, sillä jo tämä lausuma oli enemmän kuin mieheni on ikinä suostunut aiheesta puhumaan. Aiemmin hän on jyrkästi vain torjunut koko keskusteluaiheen.

Etana, toivon sinulle voimia tulla sinuksi itsesi ja toiveittesi kanssa.

Toiselle vastaajalle vielä tuosta kulissiasiasta: niin, vaikuttaa kai kummalliselta, jos eronut mies, joka (ehkä?) tuntee vetoa miehiin, avioituu uudelleen naisen kanssa.
Mutta mieheni asema työelämässä oli sellainen, joka edellytti usein osallistumista tilaisuuksiiin - ja tavallisesti miehet tulivat paikalle avec. Meillä mukana kulkevilla vaimoilla oli tietyllä tavalla tärkeäkin tehtävä tukea miehiämme - yksinkertaisesti olemalla paikalla.
Ylös
Kolmoisritti Vastaa7 / 11 
21.10.2009, 22:08
Viestiä on muokattu
No mulle tuli mieleen että jos on kylmä ja mekaaninen, niin ei se aina kerro siitä et olis gay. Entä jos on jollakin tavalla pervo muuten, sadisti. Tykkää sadomasokismista tms. Toi juttu et ei haluu humaltua , no joo, oon nähny näit jotka aluks pitää tiukkaa linjaa mut sit juo samalla lailla kuin toisetkin, jos raavaavat tarpeeks kauan kuppiloissa.

Moni mies varmaan menee bordelleihin ja huoraamaan, kun saa vaan nopeeta seksiä, tiedätteks te et joo seksi on kun jois kahvia ja ei kun menoks. Just tää et toinen ihminen on seuran takia, ei rakkauden, kertoo empaattisuuden puuttumisesta jollakin tasolla. Ei vaan välitä, ihan sama kuka siin vieressä köllöttää. Se voi olla kuka vaan.

Oon nähny niitä miehiä, kun sitten kun ne joutuu tarpeeks koville ja vaikeitten asioiden äärelle, ne herää ja voi muuttua, mut ne voi olla jo siin pistees et niillä ei oo enää ketään, " kuka rinnalle jää ". Ne huomaa sen liian myöhään.

Mut must sun mies on kummallisen sulkeutunut tapaus, et hemmetti sentään. Jotenkin tieteellinen ja analyyttinen loppuun asti. Varsinainen pandoran lipas et mitä sieltä tulla tupsahtaa, kun hieman raottaa.

Ainoo keino olis jos se menis terapiaan, mut et varmaan saa.

Ehkä sun tulis olla hieman itsekkäämpi ja yrittää pitää puolesi. Sano sä joskus et sua ei haluta tuollainen seksi ja oot vaikka ilman jos ei parempaa saa. Et anna sille. Kato vähän aikaa mitä tapahtuu.

Tai saa jonkinlainen raivarai ja huuda et oot kyllästyynyt sen tylsyyteen. Heitä vaasi seinään et näytät et oot tosissas. Tiedätsä testaa sen rajoja et mitä se tekee.

Voit sanoa et sä oot onneton, kertoa että et viihdy.

Yks keino on et järkkää ammattivakoojan joka tsekkaa, mitä mies tekee, kun se ei oo sun kanssa. Jotkuu tekee tällaista. En tiedä onko meillä tällaisia palveluja.

Tiedän myös et vaimot tsekkaa tietokoneita ja puhelimia et mitä sieltä löytyy. En kehota siihen. Yks vaimo soitti mulle, kun sen mies soitteli treffipuhelimiin ja mun numero oli jääny sen puhelimeen. Siit on jo kauan aikaa.

Sit joo on mahdollista et sun mies elää kaksoiselämää, mut jos se matkustelee paljon, se ei jää siitä kiinni. On paljon kundeja, jotka harrastaa seksiä vaan ulkomailla. Sit ne matkustelee. Sit on näitä joilla on mieskavereita, joitten kanssa ne menee mökille ja harrastelemaan pitkiä sessioita- pitkiä retkeilyjä. Voi olla seksiä sit siellä.

Oon kyllä sitä mltä et jos on homomies, se näkyy jotenkin, vaikka olis naimisissa.

Onks sun miehellä heteromiesystäviä?

Oletko sen takia varovainen, koska et halua kohdata sitä mahdollisuutta et sun mies ei rakasta sua ?
Se olis liian kipeetä. Nähdä totuus jos se olis sellainen.

On miehiä, jotka ovat työnarkomaaneja. Heille ura ja työ ovat number one. Se vie kauan aikaa ja antaa heille paljon tyydytystä ja erilaisia mahdollisuuksia, uusia kokemuksia , uusia ihmissuhteita, menoja. Koko ajan tapahtuu kivoja asioita ja koko ajan ollaan menossa uusiin seikkailuihin, heitä kehutaan ja arvostetaan ja blaa blaa. Sitten on koti, jossa he kääntyvät nukkumassa ja : " eikö se riitä sinulle ? " No ei se monille kyllä riitä, kun on sillä kotikissallakin seuran ja hellyyden tarpeita, joka jää yksin kotiin, kun yksin kotona ei ole sen kummempaa.

Ura suuntautuneelle ihmiselle sopii vastaavanlainen kumppani, jolla on oma ura. Sitten surffaillaan kalentereiden kanssa. Sitten ovat nämä lohkoajat jotka haluavat että heillä on a) työ ja B) koti, jotka pidetään erillään ja vaimo kuuluu B- kohtaan eli kotiin, omaan lokerikkoonsa.

Meitä on niin moneen junaan ja on monia mahdollisuuksia, lukemattomia. On jopa transseksuaaleja, jotka käyttäytyvät seksissä kuin kone ennen kuin hiffaavat mitä ovat, vaikka usein väittävät muka tietävänsä jo lapsesta asti.

Vihoviimeikseksi voit kysyä: "kulta, oletko homo?" Mutta varaudu siihen, että suoraan kysymykseen usein valehdellaan.

Yksi varma rakkaudettomuuden merkki on se, että jos sä oot aina jonon viimeisenä odottamassa et sut huomioidaan ja kaikki muu menee edelle, niin sitten voit kyllä pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä megeen. Se ei kannata.
Ylös
Pora-liike Vastaa8 / 11 
22.10.2009, 09:13
Viestiä on muokattu
tuulituivertaa kirjoitti: "mies ei ole minusta naisena kiinnostunut"

Aha, tässä vaiheessa kävi ilmi, että sinä olet nainen. Tätä ennen olin lukenut sitä kahden miehen kertomuksena. Etten tekisi sinun virhettäsi, sanon olevani transtaustainen nainen.

"Yhteiselämämme on kuin sisaren ja veljen - sillä erotuksella, että toimin miehelleni tyydytyksen ja tyhjentymisen lähteenä.
Missä kiikastaa?

Minulle on tullut mieleen, että mieheni saattaisi todellisuudessa olla kiinnostuneempi miehistä kuin naisista, ja että olen hänelle tavallaan korvike siitä elämästä jota hän olisi halunut elää mutta ei uskalla tai jota hän ehkä "salaa" elää. Olenko kenties kulissi, jota hän tarvitsee työelämänsä varjelemeniseksi? Vai onko kyse sellaisesta harvinaisesta ihmisestä, jolle seksuaalisuus ei ole ainoastaan toissijainen asia vaan kuuluu mappi öö:hön."

No jos kerta hän haluaa seksiä noinkin useasti, niin miten se kuuluisi mappi ööhön? Esimerkiksi minulla seksiä viimeksi oli viime vuoden puolella.
Minä en totta puhuen usko, että miehesi elättelisi mitään homoseksualisia haaveita jos hän kerta ne kieltää. Minulla on ihan toinen teoria: Hän vihaa naisia, naiseutta, naisellisuutta. Se on aika yleistä tässä machossa väkivaltiossa. Kun hän on kuitenkin hetero, hän tarvitsee sinua seksuaalisesti, mutta hän ei voi rakastaa sinua koska hänen päässään pomppii ajatukset naisen vihaamisesta ja vahingoittamisesta. Hän häpeä tunteitaan eikä osaa käsitellä niitä.
Kolmoisritti toikin esille sadomasokismin mahdollisuuden. Minulle tämä sadomasokismi tarjoaa mahdollisuuden leikkiä kivun ja väkivallan teemoilla samalla purkaen toiseen kohdistuvan aggression vaarattomasti.

Nyt siiis minun kokemukseeni. Kun olin miespuolisessa kehossa minä en tunnistanut sitä, että minut oli kasvatettu vihamaan naisellisuutta, mutta luonnollisesti kun olen nainen itse ja kehoni on naisellinen, sellainen inho olisi perin skitsofreenistä. Itse asiassa kuitenkin varsin monet suomalaisnaiset vihaavat omaa naisellisuuttaan teini-iässä, eihän kasvaminen ole koskaan helppoa ja uskon, että anoreksiat ja muut ruumiinkuvaongelmat liittyvät siihen. Lisäksi se, että tässä kulttuurissa arvostetaan naisen maskuliinista pukeutumista ja vähäistä meikkiä kertoo siitä, ettei feminiinisyyttä suvaita. Lesbojenkaan keskuudessa femmet eivät ole kovin suosittuja ja saavat koko ajan kuunnella nälvimistä.

Kun tässä yhteiskunnassa on bluffi naisten tasa-arvosta, niin kukaan ei koskaan käsittele tätä naisen/naisellisuuden/naismaisuuden vihaamisongelmaa ja se on ehkä jäänyt mieheltäsikin käsittelemättä. Miehesi pitäisi jollain tapaa osallistua sinun naiseuteesi, mutta hän ei pysty, koska se on hänelle tabu.
Ylös
tuulituivertaa Vastaa9 / 11 
22.10.2009, 15:39 Kolmoisriitti, ravistelit minua melkoisesti. Ja heitit tapetille asioita, joita olisi pitänyt ajatella/tehdä kauan-kauan sitten.

Ja monia niistä teinkin: alkuvuosina vain puhuen, sitten jopa pyytäen ja anoen ja itkien. Ja tunsin itseni hemmetin nöyryytetyksi. Kun mies vain totesi: minä en kaipaa sitä mitä sinä. Minulla on näin hyvä olla.

Kävin läpi ajatuksissani useitakin vaihtoehtoja ja yksi niistä oli tuo Poraliiken heitto: ehkä miehesi on naistenvihaaja. Luin paljonkin misogyniydestä mutta jotenkin se ei vain kolahtanut.

No, pari vuotta sitten olin minäkin sitten niin kypsynyt tilanteeseen, että panin miehen koville ja olin lähdössä pois avioliitostamme. Aluksi mies ei ollut moksiskaan, mutta kun huomasi, että olen todellakin lähdössä - ja jälleen kerran puhuimme nuo jo edellisissä viesteissäni kertomat syyt läpi. Mies lupasi tehdä mitä vain pystyy ja osaa ja mitä toivon, jos vain jään.

Ja minä jäin. Ja mies alkoi omalla kömpelöllä tavallaan antaa enemmän fyysistä läheisyyttä. Ja minä otin sitä vastaan, kun kerran koin, että "hän yrittää hypätä varjonsa yli ja haluaa hypätä varjonsa yli". Mutta silti: mieheni ei nauti hyväilyjen ja hellyyden jakamisesta minulle, vaan kyse on todellakin vain tietystä pakollisesta toimenpiteestä, jolla hän tietää, olettaa ja toivoo, että pysyn hänen luonaan.

Ei - mies ei ollut työnarkomaani. Hän nautti työstään, mutta valitsi aina mieluummin vapaa-ajan, jos vain kykeni sen tekemään. Oli - hän oli usein matkoilla, joko työmatkoilla tai miesystävineen, ja niissä kuvioissa on totta: minä ja minun tarpeeni tulivat vasta kolmantena tai neljäntenä tärkeysjärjestyksessä. Tämä muuttui sitten melko nopeasti hänen siirryttyään eläkkeelle, ja tätä nykyä on niitä irtiottoja erittäin harvoin.

Tuo, että sanot: väitän, että miehestä näkee, onko hän homo, vaikka naimisissa onkin. Niinpä. Mutta mistä? Monet määreet lienevät niin kliseenomaisia, mutta voisi niitä tietenkin alkaa luetella, jos vaikkapa nämä selventäisivät tilannetta:

kun tutustuimme, oli mies siis eronnut ja suunnitellut itselleen uuteen kotiin uuden sisustuksen - hyvin kauniin, pelkistetyn mutta silti täynnä lukuisia pieniä yksityiskohtia, joista tavallisesti on totuttu ajattelemaan: tämä on naisen kädenjälkeä.

Mies on erittäin siisti - mielestäni jopa hypersiisti. Sekä siihen, mitä tulee kotiimme että mitä tulee oman itsensä vaatetukseen ja asusteisiin. Enpä ole koskaan nähnyt häntä reikäisissä verkkareissa tai jalat pöydällä mies epäsiististi sohvalla röhöttäen. Kaikella on oma paikkansa ja päivä alkaa ja loppuu hyväntuoksuisena. Pastellivärit dominoivat paidoissa ja kauneudenkaipuu näkyy myös niin kattauksissa kuin kukkien hoidossa.

Niin, tuossapa tuo - minulla on täydellinen aviomies, joka on osanut rakentaa meille viihtyisän kodin ja lisäksi vielä ylläpitää sitä ei vain osallistumalla siivoamiseen vaan huolehtimalla siivoamisesta sellaista vauhtia, etten ole edes vielä ehtinyt päättää mistä aloittaa, kun kaikki on tehty.

Kun tulen kotiin matkoilta (minullakin on melko hektinen elämä), minua odottavat kukkaset, lempiruoka ja pienet runolappuset.

Jos siis aiemmin
Ylös
kesäpoika Vastaa10 / 11 
22.10.2009, 17:58 Mullekaan ei tullut keskustelunavauksen kertomuksesta mieleen homous, enemmänkin vain seksuaalinen lukko. Sellaiselle voi olla monia syitä, vaikka hyväksikäyttö lapsuudessa. Tai kenties vain ahdasmielinen kasvatus, joka on tehnyt seksistä tabun.

Tällainen nettiarvailu on kuitenkin aika turhaa. Meistä kukaan ei ole tavannut miestäsi ja se mitä ajattelemme hänestä koostuu pelkästään kertojan puheen sävyistä. Toki lukon takana voi olla toisaalle kohdistunut suuntautuminenkin.
Ylös
Kolmoisritti Vastaa11 / 11 
22.10.2009, 18:47
Viestiä on muokattu
Kommenttina vaan että ei ainakaan tyypillinen hetero butsch mies, vaan ehkä metroseksuaali ja kontrollifriikki.

Joka tapauksessa mun on vaikeeta ymmärtää, jos on seksisuhteessa eikä halua nauttia tai tuottaa nautintoa. Se on must melko outoa. Seksuaalisuus on voimakas tarve. Jos menee munkkiluostariin, niin siitä seksistä tai halusta ei pääse sielläkään eroon, vaikka ruoskis itseään joka päivä.

Yks keino on varmaankin et yrität saada kiinni ja jutella miehesi mieskaverin kanssa joka tuntis sen parhaiten et mikä mättää. Sellainen joka on liikkunu sen kanssa matkoilla ja noin.

Hanki joitakin venäläisiä liikemiehiä teille kännäämään ja juottamaan sille viinaa, jos sieltä jotain tulis ilmi. Mä ainakin yrittäisin jotain tollasta et muurit murtuisivat, tekisin sen uteliaisuuttani tai huvin vuoksi tai vittuuntuneena. Tyyliin teemaksi venäläinen ilta ja kaapit täynnä votkaa. Varma keino olis, jos tuntisi venäläisiä ja menis niitten luokse Pietariin tai Moskovaan ja pistäis pystyyn pirskeet.

Mutta jos miehesi ei ole tehnyt avioehtoa, voit nostaa kytkintä tosi kevyesti. Et en tiedä kannattaako riutua, jos olen rehellinen, koska muuttuminen on vaikeata, miehesi perusluonne ei muutu enää miksikään tuosta.

Mut on oikeesti miehiä, jotka ei osaa seksiä, vaan makaavat kuin lahna. Ykskin tyyppi vaan makas selällään, ei kun niit oli kaksi, ja sitten kun ne sai niin se koko homma oli ohi. Just like that ! Muistin viel yhden kolmannen bi:n, joka sai orgasmin ja nous välittömästi ylös ja suihkuun ja mä makasin ja mietin et tässäkö se nyt oli...sitten se meni jo ulos ovesta. Sitten oli yks tyyppi, jolle en antanut persettä, kun ei ollut kondomia- niitäkin oli kaksi! - jotka sai pultit sen vuoksi...hohhoijaa!
Ylös

AlueetKeskustelutUusi viestiOhjeet
   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2017 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy