ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Keskustelu > Oma elämä > Läheisyys

  OhjeetUusi viesti
KeskustelutAlueet
Schlager Vastaa1 / 21 
18.09.2005, 02:50 Olen tässä miettinyt, tarvitaanko parisuhdetta siihen, jos haluaa olla vain toisen kainalossa tai ottaa toisen kainaloonsa. Miten on? Jos olisit parisuhteessa, tuntuisiko toisen (siis ystävän) kainalo pettämiseltä? En tarkoita mitään suutelua, korkeintaan pään silitystä. Vai olisiko jommalla kummalla estottomuus poissa ja hän saattaisi alkaa riisua vaatteitaan? Voiko läheisyys kuulua ystävyyteen?

Kuinka tärkeää sinulle on läheisyys? Mihin asti olet menemään seksittömässä läheisyydessä?
Ylös
sunshine Vastaa2 / 21 
18.09.2005, 05:38 No jos esim. ystävällä on suuri suru tms, niin halaaminen ja itkeminen siinä ja mainittu pään silitys on kutakuinkin se raja. Mutta eipä näitä ole tarvinnut miettiä. Kukin on reviirinsä pitänyt. Miten se voisi olla pettämistä, kun siinä ei ole kyse seksistä tms.? Se on sellaista veljellistä tai isällistä lohtua.

Läheisyys on todella tärkeää, mutta en kaipaa fyysistä läheisyyttä ilman eroottista tai romanttista latausta, kun sitä ei ole, mulle riittää ystävällinen katse, hymy, seura ja se, että tiedä olevani hyväksytty ja pidetty, ne ovat tärkeämpiä siis. Ja toisinpäin, toteutuakseen fyysinen läheisyys edellyttää kaikkia noita.
Ylös
Dosed Vastaa3 / 21 
18.09.2005, 14:26 Ei minun mielestäni sellaiseen hellyyteen ja läheisyyteen tarvita parisuhdetta.
Se on vain kiva asia, jos on sellaisia ystäviä joiden kanssa halailla ja makoilla toisen sylissä.

Tämä on ehkä huono esimerkki, mutta minä kun asun koulun asuntolassa, niin siellä tulee jatkuvasti oltua muiden ihmisten kanssa. Siellä meillä nuorilla on tapana pitää toisiamme sylissä, halia ja pitää toista kainalossa esim leffaa katsoessa. Usein ihmiset menevät toistensa kainaloihinkin nukkumaan, kun ei ole kiva nukkua yksin. Tytöt ja pojat sekaisin, ei siellä ole oikeastaan sukupuolella mitään väliä.
Siellä on niin pienet piirit, ettei kukaan koskaan ajattele että sellainen olisi pettämistä, tai jotain kaveruutta suurempaa.
Olenhan vasta 17-vuotias, että ehkä tuollainen käyttäytyminen on ihan luonnollistakin meidän ikäisille. Mutta tuolla asuntolassa tuollaista läheisyyttä kokee ehkä enemmänkin kuin mitä normaalisti kokisi, kavereiden kesken kokoonnutaan katsomaan leffaa, tai muuten vaan pitämään hauskaa joka ilta.

Tässä nyt nuoren tytön mielipide ja esimerkki, en sitten tiedä miten vanhemmilla. :)
Ylös
arkadas Vastaa4 / 21 
18.09.2005, 20:36 Eiköhän nyt jokaiselle, niin heterolle, kuin homollekin ole ihan selvää, että toista ihmistä voi halata. Varsinkin hyvien ystävien kohdalla sellainen on jopa tapana esimerkiksi tervehdittäessä. En tiedä missä ihmeen lasikaapissa Schlager on asustanut, koska tällaisella keskustelulla (tällä kertaa) meidät yllätti.

Empiiristen "tutkimusteni" mukaan:
- elämä kannattaa elää pohtimatta liian yksityiskohtaisesti asioita ennakkoon ( ei siis tyyliin " mitä tekisit, jos..."),
- elämällä on paljonkin annettavaa, jos vain osaa itse ottaa vastaan,
- liiallisella oman elämän pohdinnoilla voi elämä mennä ohi nopeammin kuin huomaakaan, ettei siitä edes ehdi nauttia,
- oman navan tuijottaminen tekee meistä jokaisesta tylsän ja vastenmielisen,
- yleensäkin turha pohtiminen vie energiaa ja resursseja kaikilta muilta elämään liittyviltä osa-alueilta,
- pikkusieluisuus ei koskaan auta eteenpäin elämässä - päinvastoin se jarruttaa sitä vauhdilla,

Schlager, mitäpä jos soisit itsellesi vapaata pohdiskeluistasi, menisit kirjastoon ja etsisit vaikkapa pari hyvää elämänkertaa (suosittelen esim. Charlie Chaplinia), pari kolme hyvää dekkaria ( kotimaisista esim. Remes, Numminen, Sariola) ja soisit itsellesi aikaa olla stressaamatta siitä miten tulee elää, olla ja kommunikoida toisten ihmisten kanssa, niin ettei siitä tule kummallekaan osapuolelle seksuaalisväritteisiä ajatuksia...
Ylös
Jussi Vastaa5 / 21 
18.09.2005, 22:10 Hyvä Arkadas
Näin me ihmiset singomme sanojamme ympäriimme emmekä aina tule ajatelleeksi kenelle me puhumme. Et selvästikään tiennyt että Schlager liikuntarajoitteisena ei voi mielensä mukaan liikkua kuten me muut fyysisesti kunnossa olevat. Samasta syystä häntä pohdituttaa aihe läheisyys.
Voinemme näin netin välityksellä osoittaa myötätuntomme heitä kohtaan joita fyysisesti emme voi tavoittaa.
Muuutoin olen paljolti kanssasi samaa mieltä.

Suomalaisessa jäyhässä kulttuurissäa läheisyyden osoittaminen on harvinaista jos nyt ei ihan rakastavasta parista tai muutoin parista ole kysymys. Kulttuuriimme ei kuulu liian läheinen fyysinen kosketus varsinkaan vähemmän tuttujen kesken. Kahden miehen välinen fyysinen kosketus jo saa kulmakarvat koholle. Muistanemme kaikki uskonnon tunneilta koulussamme miten raamatun kertomuksissa isät, pojat ja veljet suutelivet toisiaan ilman että mieleen tuli että "homoja"ovat. Tässä yliseksuaalisoidussa ilmapiirissä asioita katsotaan värittynneesti ja päätellään ennakkoluuloisesti homoja, pedofilejä tai muutoin perverssejä ovat.
Vaikka kuvaukseni lienee todellisuutta synkempi asenteet kuitenkin nostavat päätään mitä kummallisimmisa yhteyksissä.
Ylös
marianna Vastaa6 / 21 
18.09.2005, 22:59 Läheisten ystävien kanssa on niin, että toista voi halata tai pitää kädestä, kun siltä tuntuu. Toisen kainalossa ei kuitenkaan nukuta, jos yökylässä ollaan. Vaikka ei minulla mitään sitäkään vastaan olisi, ei minusta pelkkä lähekkäin nukkuminen ole pettämistä. Dosed, tuo kuvauksesi koulusi asuntolasta kuulostaa itse asiassa aika kadehdittavalta. Minä ainakin tunnustan kaipaavani myös pelkkää seksitöntä läheisyyttä, halauksia yms ilman eroottisia ja romanttisia vireitä.

Minuakin joskus ärsyttää tämä suomalaisen kulttuurin jäykkyys fyysisen läheisyyden suhteen. Minulla on eräs ulkomaalainen mieskaveri, joka tulee kulttuurista, jossa fyysisen (seksittömän) läheisyyden osoittaminen on paljon tavallisempaa ja luontevampaa myös miesten kesken. Mutta tänne muutettuaan hän saa suomalaisilta kavereiltaan usein sellaista palautetta ystävänhalauksesta, että älä viitsi tehdä noin, ettei meitä luultaisi homoiksi.
Ylös
yu Vastaa7 / 21 
18.09.2005, 23:54 olisi kieltämättä mukavaa, että ystävät voisitvat olla lähekkäin ilman mitään epäilyksiä. itse ainakin kaipaan myös fyysistä läheisyyttä ystäviltäni. yhden ystäväni kanssa olemme olleet hyvin läheisiä.. myös koulussa. halailu, sylissä istuminen.. ainahan nuo herättää epäilyksiä, mutta ystäväni osalta aivan turhia.. hetero kun sattuu olemaan. tilanne voisi tosin muuttua jos hän tietäisi että olen b-rapun poikia, mutta mielessäni ei ole mitään ystävyyttä syvempää hänen kanssaan. arvostan ystävyyttämme enkä halua pilata sitä.
Ylös
Schlager Vastaa8 / 21 
19.09.2005, 04:16 Kiitos Jussille ajatuksellisuudesta. Jo pelkkä koskettaminen on tärkeää. Toisaalta helposti kavahdan epämiellyttävien ihmisten kosketuksesta, kun taas joku toinen voi vahingossa ja tietämättään aiheuttaa tietynlaisia väristyksiä...

Kerran yksi nuori mies, hetero (?), tuli erittäin vahvassa humalatilassa viereeni sohvalle. Siitä hän siirtyi syliini. Hän halasi minua tiukasti ja halusi olla vain kiinni minussa. Siitä on nyt kohta yhdeksän vuotta aikaa. Pidin tuosta opiskelukaveristani, mutta en siinä mielessä.

Myönnän, haluaisin jonkun miellyttävän nuorehkon miehen, jota voisi koskettaa ja joka koskettaisi minua. Kenties vaadin liikaa. No, toiveita ja haaveita kuuluukin olla.
Ylös
Jussi Vastaa9 / 21 
19.09.2005, 09:32 Hyvä Schlager
Kyllä tiedostan sen kuinka kosketus on ihmiselle tärkeää. Tässä en tarkoita seksuaalisessa mielessä vaan ihan tavallista huomioon osoitusta. Meidän kulttuurisamme kosketus on karsittu minimiin kenties aivan läheisimpiä ihmisiä lukuunottamatta (siksiköhän lemmikkieläimet kissat ja koirat ovat niin suosittuja).
Muistan nuorena tavanneen erään minua hieman nuoremman miehen jonka kanssa juttu kävi jotenkin luontevasti. Hän totesi että "oletko muuten huomannut miten paljon ihmiset potevat halimisvajausta". Taisimme hyvinkin paljon kosketaa toisiamme ja olisin ollut valmis menemään pitemmällekin mutta hänelta tuli jyrkkä ei. Oli syy siihen mikä vaan hänen päätöstään tuli kunnioittaa. Yhteytemme jäi muutamaan yhdessä vietettyyn henkevään keskusteluun (kestivät läpi yön).
Kyllähän meillä kakilla on omat pienet haavekuvamme ja onhan niitä mukava joskus ajatella vaikka eivät toteutuisikaan.
Hyvää syksyä sinulle t. Jussi
Ylös
Tinke Vastaa10 / 21 
19.09.2005, 09:42 Itsekin kaipaan paljon läheisyyttä. Mut oon huomannu et ei se kovin helppoa ole pelkästään kavereiden kanssa. Mul on yks kaveri jonka kanssa saan halipulaani usein hillittyä, hieron hänen selkäänsä jne. Ja se on vaan sellasta hyvää ystävällistä läheisyyttä, ilman mitään seksuaalista. Se tuntuu todella hyvältä. En kuitenkaan läheskään kenen tahansa kanssa pysty sitä kokemaan. Harvalle ihmiselle se on niin mutkatonta, et pystyis ihan normaalisti jonku sylissä olemaan tai toista esim. kädestä silittämään. Lähentelyksi se helposti koetaan...
Ylös
arkadas Vastaa11 / 21 
19.09.2005, 11:08 Jussi kirjoitti: "Hyvä Arkadas
Näin me ihmiset singomme sanojamme ympäriimme emmekä aina tule ajatelleeksi kenelle me puhumme. Et selvästikään tiennyt että Schlager liikuntarajoitteisena ei voi mielensä mukaan liikkua kuten me muut fyysisesti kunnossa olevat. Samasta syystä häntä pohdituttaa aihe läheisyys."

Hyvä Jussi, olen täysin tietoinen Schlagerin rajoituksista/rajoittuneisuudesta. Kommenttini ei sisällä mitään sellaista, mihin liikuntarajoitteinenkaan ei pystyisi...

Olen kanssasi samaa mieltä suomalaisesta jäyhyydestä, mutta ei se ole estänyt minua halaamasta (jopa julkisesti) esimerkiksi heteromiehiä, jotka ovat kavereitani / ystäviäni. Vähät minä välitän siitä, mitä kukin alkaa ajatella tavastamme tervehtiä.

Noihin fyysisiin kosketuksiin "vähemmän tuttujen" kanssa: Miksi ei voi vain elää tilanteen mukaan? Miksi siitäkin (ennakkoon) pitää alkaa pohtimaan tuleeko siitä seksistinen mielikuva jollekkin ja kenelle. Tai miten sellaiseen pitäisi suhtautua ja miksi?
Toki omaa elämäänsä on ihan hyvä analysoida aina välillä ( esimerkiksi aiheissa: missä on vika ettei minulla ole ystäviä, miksi ihmiset eivät viihdy kanssani). Mutta tuskin siitä mitään ihmeempää hyötyä on ennakkoon alkaa pohtimaan. Itselläni menisi ainakin puolipäivää hukkaan miettiessäni, missä tilanteissa voisin kätellä, missä halata. Tai missä tilanteessa en julkisella paikalla voisi istua odotushuoneen penkillä, koska viereeni - liian lähelle saattaisi istua joku, jonka istuminen vieressäni saattaisi aiheuttaa jollekin toiselle mielleyhtymän siitä, että vieressä istuva henkilö ja minä saatamme olla seksuaalisesti ei_heteroseksuaalisessa_kanssakäymisessä istuessamme vierekkäin. Sellainenhan haittaisi jo normaalia elämää niin paljon, ettei minulla olisi aikaa tai mahdollisuuutta enää hoitaa työtäni (palavereja, asiakaskäyntejä, koulutustilaisuuksia).

Ymmärrän toki, että meillä (suomalaisilla) on erityisrajoituksemme läheisyys-käsitteen kanssa. Ja varsinkin sen noudattamisessa. Toiset vain ovat avoimempia, spontaanimpia ja eläväisempiä kuin toiset. Ja joillekin meille ei ole mitään väliä sillä, mitä muut ajattelevat tavastamme hoitaa tätä "smalltalkia" erilaisissa paikoissa ja tilanteissa, joissa saattaa jopa päihtyneitä henkilöitä olla paikalla.

Ymmärrän myöskin sen, että tässä nykyisessä informaatioyhteiskunnassa ihminen joutuu tunnissa tekemään enemän päätöksiä, kuin kivikauden ihminen koko elinaikanaa. Tosin liian syvälliseen analyysiin ei kannata mennä - muutoin jää se itsetarkoitus - elämä - elämättä. Toisaalta, joillakin osana on yksinäisyys, toisilla kymmeniäkin vuosia kestävä parisuhde. Ei siinä mitään tekemistä ole sillä onko homo vai hetero.
Ylös
Lauri Vastaa12 / 21 
19.09.2005, 13:06 Arkadas kirjoitti:
"Tosin liian syvälliseen analyysiin ei kannata mennä - muutoin jää se itsetarkoitus - elämä - elämättä."

Riippuu siitä, miten kukin määrittelee elämän.

On paljon ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaisia seksuaalisen läheisyyden kokemuksia toisten ihmisten kanssa, eivätkä kaipaakaan sellaisia, ja silti he elävät hyvin antoisaa, mielekästä ja merkityksellistä elämää. Esimerkiksi Immanuel Kant oli tiettävästi neitsyt kuollessaan 80-vuotiaana. Eri asia on tietysti, oliko hän tyytyväinen elämäänsä.

Jos kaipaa läheisyyttä, kuten Schlager, sitä kannattaa pyrkiä kokemaan, eikä pohdiskella turhia.
Ylös
arkadas Vastaa13 / 21 
19.09.2005, 14:59 Lauri kirjoitti: "Riippuu siitä, miten kukin määrittelee elämän."

Näinhän se Lauriseni on. Määrittelyistä se riippuu...

Tosin näkökulmat minulla ja Schlagerilla on hieman erilaiset - minulla parikymmentä vuotta pitempi taival tällä Telluksen kamaralla, kuin hänellä. Ylä- ja alamäkiä, myötä- ja vastatuulta. Muutama epäonnen ryydittämä parisuhde, alle 40nä vakava sairaus, joka piti pari kolme vuotta poissa työelämästä, nytten kaiken muun ohessa suorittamassa uutta ammattitutkintoa. Elämä on...

... pokeri, jossa ei kortteja pääse vaihtamaan jaon jälkeen. Niillä korteilla on pelattava, mitkä käteensä on saanut. Nokittaa toki voi, mutta luonto ei anna luovuttaa...
Ylös
Schlager Vastaa14 / 21 
19.12.2005, 08:20 Miten muuten joulun alla läheisyys tulee esille? Huomasin, että pikkujouluissa moni halusi halata minua. No, joidenkin halaukset ovat hiukan "ei-niin-sytyttäviä" kuin joidenkin toisten.

Haluaisin muuten ottaa montakin ystävääni kainalooni. Haluaisitko sinä joidenkin ystäviesi kainaloon? Millaisten ystävien?
Ylös
arkadas Vastaa15 / 21 
19.12.2005, 08:28 Schlager kirjoitti: "Miten muuten joulun alla läheisyys tulee esille? Huomasin, että pikkujouluissa moni halusi halata minua. No, joidenkin halaukset ovat hiukan "ei-niin-sytyttäviä" kuin joidenkin toisten."

Pitääkö kaikkien halausten olla sytyttäviä? Miksi ei pelkkää halausta voi hyväksyä? Halausta kiitoksen yhteistyöstä, kuluneesta vuodesta tms. Varsinkin joulun alla heteroillakin tulee mieli halata toisia (vieraitakin) ihmisiä. Onko siinä halauksessa aina oltava joku seksuaalinen jännite?

Tuossa aikaisemmin Jussi vetosi Schlagerin liikuntarajoitteeseen. So what? Tuskin Schlager aivan vuoteenoma on, joten en näe hänenkään puoleltaa ongelmaa liikkua ihmisten parissa (ellei sellaiseksi katsota arkuutta liikkua).

En tiedä miten Schlager elämänsä yleensä elää, mutta ei joulu tai muukaan juhla ole noille halauksille sen erikoisempi aika. Ihmiset halailevat toisiaan nähdessään pitkän ajan jälkeen, onnitellessaan toisiaan, tai vaikkapa vain jokapäiväisenä tervehdyksenä. Se riippuu kokonaan ihmisistä itsestään, kuinka he keskenään käyttäytyvät, minkälaiset välit heillä on jne.
Meillä suomalaisilla tietysti on hieman vierasta tämä koskettelukulttuuri, ja kun kotonakaan ei lapsena sellaiseen välttämättä opeteta, voi toisen kosketus tuntua epämiellyttävältä, jopa yksityisyyteen kajoamisena.

Schlager - tuollainen kysely haluatko ystävien kainaloon ja millaisten, voi olla jo itsensä ruoskimista ja oman ahdistuksen lisäämistä näin joulun alla. Varsinkin kun yksinäisempi ihminen alkaa miettiä uudelleen ja uudelleen sitä, että kaikilla muilla on joku jota halata, eikä minulla ole ketään. Tietysti jos itseään haluaa ruoskia tuollakin asialla - ei minulla sitä vastaan mitään ole, mutta itse en ainakaan energiaani tuhlaisi moiseen.

Ihmettelee heteroidenkin halaama
-arkadas-
Ylös
Tui Vastaa16 / 21 
23.12.2005, 08:14 Kyllä läheisyys kuuluu ystävyyteen siinä missä parisuhteeseenkin.

Itse olen sen verran onnekas että lähelläni on ihana tyttö jonka kainaloon voin käpertyä silitettäväksi ja jota voin puolestani minä silittää kun hän sitä kaipaa. Ilman mitään odotuksia siitä että jonain kauniina päivänä pariutuisimme pysyvästi. Hänen vierellään on helppo olla ja se on enemmän kuin ihanaa. Varsinkin kaltaiselleni pienelle halipulaiselle takiaiselle joka suorastaan elää läheisyydestä.

Me kyllä nukumme sylikkäin, meillä on kyllä myös seksiä. Me nautimme toistemme seurasta ja joku voisi kai sanoa että tuo on seurustelua. Emme kuitenkaan itse asiaa niin koe, kumpikaan kun ei ole halukas olemaan parisuhteessa vaan me olemme ystäviä. Toki on myös muita ystäviä joita halaan, joiden kanssa nautin läheisyydestä ja saatan nukahtaa kainaloon. En näe siinä mitään pahaa tai erikoista kunhan kumpikin tietää missä mennään.

Halauksen ei tarvitse aina sytyttää. Ainakaan minusta. Voi vain halata, antaa toisen siten tietää että on läsnä ja käytettävissä. Että toinen on tärkeä ja että hänestä pitää. Haluas voi olla myös jäykän virallinen yhteyksissä joissa "kuuluu" halata kun saa jonkin palkinnon, tunnustuksen tms. Tietysti on myös niitä halauksia jotka sytyttää. Mietin tässä tosin juuri että halaus sytyttää kyllä ainakin minut aika harvoin, enemmin se sytyttävä teki jä on katse tai muu pieni kosketus.

Halitaan toisiamme:)
Ylös
marianna Vastaa17 / 21 
27.12.2005, 22:16 Voi, mistähän minäkin löytäisin Tuin kuvauksen kaltaisen suhteen. Tuollainen olisi niin ihanteellinen suhde minulle, sellaisesta olen haaveillut.

Ei minustakaan halaus ole läheskään aina sytyttävä. Tietty jos sellainen ihminen halaa, joka aiheuttaa väristyksiä jo pelkällä olemassaolollaan, niin... Mutta yleensä ystävän halauksesta tulee vain hyvä ja lämmin olo. Olisihan se jo kiusallista, jos jokaisesta ystävän halauksesta syttyisi.
Ylös
Rakkaus Vastaa18 / 21 
07.03.2006, 22:12 Moi,

Keskustelu on jo pitkä, mutta tässä kuitenkin yksi kokemus lilsää. Olen nelikymppinen nainen,lesbo. Suurinosa ystävistäni on heteroita. Kyllä ystävän kainalo on hyvä. Mulle on syli ollut avoin: rakkaalla naisystävälläni, miespuolisella ystävälläni ja myös parilla! Jokainen tarvitsee läheisyyttä, kosketusta. Joskus on hyvä puhua rajat: omat, kumppanin, ystävän. Puhumattakin on toki selvää kohtaamishalaamiset ja pienet suukotkin jne. Upeaa on nukkua toisen sylissä, halaten. Nauttien lähelläolon kokemuksesta, mutkattomasti. Eipä siihen muuta tarvii elämän perusasiaan. Tuollaisessa ns. seksittömässä läheisyydessä korostuu vahvasti yhteinen fiilis, hyvä olo toisesta, turvallisuus, rakkaus. Ja noi siis voi sanoa ääneen.

PIdä sun (ja kumppanisi sovituista) rajoista kiinni. Ja kerro se ystävälle. Ole rohkea.
Ylös
Schlager Vastaa19 / 21 
15.03.2006, 14:50 Sain halata tässä vahän aikaa sitten sellaisia ihmisiä, joista tuli hyvät tuntemukset. :)
Ylös
arkadas Vastaa20 / 21 
15.03.2006, 19:40 Schlager kirjoitti: "Sain halata tässä vahän aikaa sitten sellaisia ihmisiä, joista tuli hyvät tuntemukset. :)"

Oli mullakin pieni onneni,
mut minusta se oli suuri,
ja luulenpa, siks' oli suuri se,
kun se mun oli onneni juuri.

- Eino Leino
Ylös
meclibre Vastaa21 / 21 
15.03.2006, 20:50 Jos minulla olisi poikaystävä, en pitäisi kovinkaan paljon siitä että hän silittelisi ainakaan miespuolisia ystäviään. Ystävykset voivat mielestäni joskus halata ja koskettaa toisiaan mutta suudelmiin tai sen pidemmälle ei missään tapauksessa saisi mennä. Läheisyyttä toivoisin sitten saavani ennen muuta siltä poikaystävältä.

Ystävien merkitys olisi sama kuin nykyinen, hyvä juttuseura ja leffa/ryyppyseura, sydämen purkaminen, olisi se ihan hyvä jos voisi tulla kaapista ystävilleen ja olla heitä kohtaan näin avoimempi. Toivottavasti he myös ymmärtäisivät, että homouteni ei muuttaisi minua ystävänä eikä tekisi minusta heistä kiinnostuneita.
Ylös

AlueetKeskustelutUusi viestiOhjeet
   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2017 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy