ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Keskustelu > Oma elämä > Miesystäväni tapailee muita miehiä

  OhjeetUusi viesti
KeskustelutAlueet
Kissankello Vastaa1 / 21 
14.06.2016, 15:28 Kirjoitan tähän tarinani. Olen lukenut kaapista tulleista ja ynnä muista bi-miehistä tältä sivustolta, mutta jokainen tarina on vähän erilainen.

Olemme seurustelleet miesystäväni kanssa reilut 8 vuotta. Suhde alkoi tavallisena heterosuhteena. Jossain vaiheessa hän sitten kertoi, että on aina ollut kiinnostunut miehistä seksuaalisesti. Kysyin sitten, että miksi kumminkin alkoi etsiä naista. Kuulemma enemmistön paine ja pääsee helpommalla sillä lailla pienellä paikkakunnalla.Olen sitten kysynyt haluaisiko elää miehen kanssa saman katon alla. Kuulemma ei.

Rakastamme toisiamme ja puhumme avoimesti näistä asioista. Seksin kanssa meillä ei ole ongelmia. Vasta noin vuosi sitten hän alkoi elää näköistänsä elämää ja hakeutui netin seuranhakupalstalle. Se tuli minulle yllätyksenä, vaikka olimme puhuneet näistä asioista. Kertoi sitten kyllä seuranhaustaan, ennen kuin tapasi ketään. Muutenkin aina nykyään kertoo tekemisistään ja tapaamisistaan. Sillä lailla suhteemme on avoin tiedonkulultaan. Arvostan mieheni rehellisyyttä. Hän ei siinä mielessä petä.

Mutta tämä tilanne on kuitenkin minulle ongelma. Se, että hän alkoi hakea miehiä ja olla heidän kanssaan, tuntui alussa todella pahalta. Nyt ei enää niinkään, mutta taistelen edelleen näiden tunteiden kanssa. Kärsin omistushalustani. Haluaisin pitää miesystäväni kokonaan itselläni. Olen siis luonteeltani yksiavioinen, toisaalta emme ole naimisissa. Tiedän, että näin tulee olemaan tästä eteenpäin. Miehelläni tulee olemaan muita miehiä.

En ollut ajatellut homoudesta tai muista seksuaalisista vähemmistöistä ennen tätä mitään. Nyt olen perehtynyt asiaan ja lukenut paljon kaikenlaista. Olen suht koht avoin. Mutta olenko tarpeeksi? Ajatus, että miesystäväni rakastuisi toiseen mieheen, tekisi kipeää. Seksi ei nostata vastaavia tunteita. Haluan, että hän saa toteuttaa itseään sillä lailla. Minä kun en voi tarjota samanlaista kokemusta.

En tiedä, millaiseksi miesystäväni tulee määritellä. Hän pitää itseään homona, kun alusta asti kiihottunut enemmän miehistä ja katsonut homopornoa. Hän on sanonut, ettei välitä toisista naisista. Haluaa olla vain mun kanssa. Pitää siitä, että voimme keskustella syvällisesti kaikista asioista. Myös seksistä. Olen kysynyt, että olisiko parempi, että eroaisimme, että hän vois vielä vapaammin olla miesten kanssa. Kun minulle tuottaa vaikeuksia hyväksyä tämä tilanne kokonaan. Se ei kuulemma tule kysymykseen. Meidän välisessä suhteessa on niin paljon hyvääkin.

Toivon erilaisia kommentteja tilanteesta. Kuinka tästä jatkaa eteenpäin?
Ylös
hydra Vastaa2 / 21 
29.06.2016, 12:23 Hei. Ymmärrän hyvin vaikean tilanteesi. Kuten olet miettinyt, toista ei voi omistaa. Toisaalta, itse voit määritellä minkälaisessa parisuhteessa suostut/haluat elää. Miehesi on itse(?) todennut olevansa bi/homoseksuaali ja haluavansa miesseuraa.

Itsehän te määrittelette ihan juuri sellaisen parisuhteen (tai eron) mikä sopii molemmille. Minä kallistun ehkä enemmän aitoutta kohti (kavahdan kulisseja) ja huomaan ajattelevani, sitä miksei miehesi voisi avoimemmin olla homoseksuaali. Kaappi on ahdistava ja vaarallinenkin paikka. Avoimuus ja rehellisyys tekee hyvää elämässä. Tällä hetkellä miehesi ei voi olla julkisesti sitä mitä on koska muiden ihmisten odotukset? Ja samojen odotusten vuoksi sinut tarvitaan kulissiksi? Eli parisuhteenne on olemassa ... muita ihmisiä varten? Mitä se antaa, teille kummallekaan?
Ylös
Yesman Vastaa3 / 21 
29.06.2016, 16:12
Viestiä on muokattu
Vastasit ehkä itse parhaiten kysymykseesi.

"Olen siis luonteeltani yksiavioinen"

Jos näin on, niin sinun kannaltasi olisi järkevämpää etsiä itsellesi toinen yksiavioinen ihminen elämänkumppaniksi. Jätä miesystäväsi seksuaalinen suuntautuminen pois yhtälöstä turhana.

Partnerin homo-/biseksuaalisuus ei ole peruste elää avoimessa parisuhtessa, jos se satuttaa. Lupaa syrjähyppyihin saa toki kysellä kuka tahansa kumppaniltaan, mutta ei homo-/biseksuaalisuus ole mikään erityinen peruste sellaiselle.

Joko hyväksyt avoimen parisuhteen (ja opettelet ehkä itsekin nauttimaan muiden seurasta) tai sitten et.

Huomaa, että mikäli miesystäväsi todella on homoseksuaali, niin suhteenne päättymisen todennäköisyys kasvaa joka tapauksessa sitä mukaa, kun hän ajan ja kokemuksen myötä on enemmän ja enemmän sinut itsensä kanssa. Lisäksi mitä enemmän hän aktivoituu miesrintamalla, sitä suurempi on todennäköisyys, että hän törmää sinua intensiivisemmin kiinnostavampaan kumppanikandidaattiin.
Ylös
Vaate @ Vastaa4 / 21 
12.07.2016, 13:22 Kannattaa muistaa että ei ole vain kahta asiaa: parisuhde ja ei-parisuhde. Juuri tällaiset mustavalkoiset lokeroinnit voivat ollakin -yllätys yllätys- se suurin kärsimyksen aiheuttaja. Tavat väljentää tätä lokerointia, kuten termien "vapaa parisuhde" ja "avoin parisuhde" käyttö, ovat oikeastaan vain yritystä jatkaa lokeroinnin ylläpitämistä, tekemällä lokeroista hieman tilavampia, mutta se voi olla vielä huonompi juttu. Koska jos halutaan jakaa asiat mustaan ja valkoiseen niin "vähän valkoinen musta" tai "vähän musta valkoinen" heittävät vain tikkuja silmiin.

Ei ole olemassa yhtään asiaa, josta sinun PITÄISI tuntea pahaa oloa, huomaa ainakin se että alusta alkaen ei ole koskaan mitään yhteiskunnan tai toisten ihmisten käsityksistä tulevaa VELVOITETTA kärsiä. Vaikka sinulle sanottaisiin: tuo ei kestä, tuo tulee tuottamaan kärsimystä, niin huomaa että kärsimystä tuottavaa asiaa ei ole. Koska se on abstraktio, vain käsite "parisuhde". Meidän pitääkin ehkä tehdä työtä sulattaaksemme tällaisia 'kovia rakenteita' käsityksissämme.

Sinulla ei ole velvollisuutta ajatella: "pystynkö avautumaan enemmän erilaisille mahdollisuuksille." Nimenomaan tuo ajattelu aiheuttaa kärsimystä, koska tunteet ovat ajatusten rautaisissa näpeissä vankina. Voi olla paljon avartavampaa kokeilla sitä, ettei ajattele mitään. Sekin vaatii harjoittelua. Ylläpitämämme piilotajuiset käsitteet ja käsitykset eivät toki lähde sillä, että lakkaa ajattelemasta. Mutta vapauttavaa ajattelua saa tilalle paremmin, kun aloittaa tyhjältä pöytäpinnalta. Silloin kun pöytää eivät reunusta itse rakentamamme esteet, pääsemme kurkkaamaan myös reunan yli ja puhumaan siellä oleville möröille järkeä.
Ylös
Yesman Vastaa5 / 21 
01.08.2016, 12:53 "Kannattaa muistaa että ei ole vain kahta asiaa: parisuhde ja ei-parisuhde."

Ei niin. On olemassa välimuotoja, joita nimitetään esim. avoimiksi parisuhteiksi.

"Juuri tällaiset mustavalkoiset lokeroinnit voivat ollakin -yllätys yllätys- se suurin kärsimyksen aiheuttaja."

Vai onko sittenkin se suurin kärsimyksen aiheuttaja mössö. Omien jäsentymättömien ajatusten ja tahtotilojen kaaos. Nimeämättömien olotilojen tuoma epävarmuus ja yksinäisyys, koska nimeämättömästä ei voi vaihtaa ajatuksia lajikumppanien kanssa.

"Koska se on abstraktio, vain käsite "parisuhde".

Parisuhde on sovittu nimitys tietylle, konkreettiselle asialle.

"Nimenomaan tuo ajattelu aiheuttaa kärsimystä, koska tunteet ovat ajatusten rautaisissa näpeissä vankina. "

Epälooginen ajatus, joka lienee seurausta logiikan tarkoituksenmukaisesta vaimentamisesta.

Kärsimys on tunne. Jos "tunteet olisivat ajatusten rautaisissa näpeissä vankina" (neutraalimmin ilmaistuna: ihminen oppisi tarkastelemaan ja tarkkailemaan tunteitaan etäämmältä) niin kärsimystäkään ei tarvitsisi niin tuntea.

Moni näyttäisi kuvittelevan mössön olevan yksilöllistä ja uniiikkia modernia. Itse asiassa se on nykyajan mainstream ja vain harva jaksaa taistella mössöä vastaan koulitun ympäristön ulkopuolella.

"Silloin kun pöytää eivät reunusta itse rakentamamme esteet, pääsemme kurkkaamaan myös reunan yli ja puhumaan siellä oleville möröille järkeä."

Nimenomaa sitä järkeä.
Ylös
Vaate @ Vastaa6 / 21 
04.08.2016, 18:49 >>Yesman kirjoitti: ""Kannattaa muistaa että ei ole vain kahta asiaa: parisuhde ja ei-parisuhde."

>Ei niin. On olemassa välimuotoja, joita nimitetään esim. avoimiksi parisuhteiksi.

Mutta tässä on myös sana parisuhde. Perustelin juuri että tällaiset 'väljennykset' ovat vain näennäisiä. Kannattaisi luopua sitouttamasta ajatteluaan niihin.


>>"Koska se on abstraktio, vain käsite "parisuhde".

>Parisuhde on sovittu nimitys tietylle, konkreettiselle asialle.

Joo, mutta mikä on tuo konkreettinen asia, sitä et kerro. Koska et voi. Sellaista ei ole. Ehkä jos ollaan aivan keskellä, että on kaksi ihmistä, jotka tapaavat toisiaan säännöllisesti, ja ovat SOPINEET että tätä kutsutaan sanalla parisuhde. Mutta kun he eivät sitten syystä tai toisesta tapaakaan niin säännöllisesti, tai jokin tähän abstraktioon sanattomasti sitoutuva sääntö ei enää täytykään, jos ihmiset alkavat haluta eri asioita, tämä ABSTRAKTI SANA alkaa tyrkkiä heitä kylkiin ja huomautella heidän mielensä sisäisesti. On varmasti vaikeaa ymmärtää, miten käsite eroaa konkretiasta, mutta käsite ei jousta elämän hienovaraisten ja vähän suurempienkaan muutosten edessä. Koska käsite sanoo: "joko minä tai ei mitään".

>>"Nimenomaan tuo ajattelu aiheuttaa kärsimystä, koska tunteet ovat ajatusten rautaisissa näpeissä vankina. "

>Epälooginen ajatus, joka lienee seurausta logiikan tarkoituksenmukaisesta vaimentamisesta.

>Kärsimys on tunne. Jos "tunteet olisivat ajatusten rautaisissa näpeissä vankina" (neutraalimmin ilmaistuna: ihminen oppisi tarkastelemaan ja tarkkailemaan tunteitaan etäämmältä) niin >kärsimystäkään ei tarvitsisi niin tuntea.

Tarkoitin 'ajattelulla' hysteeristä ajattelua, joka seuraa muitten ja yhteiskunnan antamien viestien, kuten että 'parisuhde' on joko olemassa tai ei ole, kuuntelemisesta. Tällainen logiikka tuleekin mielestäni 'vaientaa', eli avata sen pihtiote. Hiljentyminen ja pysähtyminen voivat olla yksi keskeinen tekniikka jos haluaa karistaa yltään käsitteiden rajoittavia kahleita. VASTA silloin opitaan vapauttava ajattelu, analyyttinen ajattelu. Toivottavasti nämä tarkennukset auttavat ymmärtämään käyttämääni kuvakieltä ;)
Ylös
Yesman Vastaa7 / 21 
08.08.2016, 10:58 "Perustelin juuri että tällaiset 'väljennykset' ovat vain näennäisiä."

Keksi ihmeessä oma nimityksesi ja katso ottaako se tulta. Nimeämisen ja määrittelyn jälkeen voit yrittää puhua kyseisestä konstellaatiosta ja katsoa, mitä heijasteita se saa aikaan muissa ihmisissä. Esim. että löytyykö tältä planeteetalta muita yksilöitä, jotka näkevät asian vastaavalla tavalla.

"Joo, mutta mikä on tuo konkreettinen asia, sitä et kerro."

Parisuhteeksi kutsutaan vakiintunutta ja tiedostettua ihmissuhdetta, jossa esiintyy vastavuoroinen keskihakuisvoima ja jonka sisäinen seksuaalisuus priorisoidaan muihin tahoihin nähden.

"Hiljentyminen ja pysähtyminen voivat olla yksi keskeinen tekniikka jos haluaa karistaa yltään käsitteiden rajoittavia kahleita."

Hiljentymisellä voi toki välillä lepuuttaa aivoja. Ihmisen lajityypillistä käyttäytymistä, ajattelua, on pidemmän päälle yhtä luonnotonta vaimentaa, kuin olisi vaikka estää hevosta ajottain kirmaamasta.
Ylös
vaate @ Vastaa8 / 21 
17.09.2016, 20:08 "Keksi ihmeessä oma nimityksesi ja katso ottaako se tulta. Nimeämisen ja määrittelyn jälkeen voit yrittää puhua kyseisestä konstellaatiosta ja katsoa, mitä heijasteita se saa aikaan muissa ihmisissä. Esim. että löytyykö tältä planeteetalta muita yksilöitä, jotka näkevät asian vastaavalla tavalla."

Ihminen ja ihmissuhde riittävät sanoiksi. Tarkoitus oli nimenomaan vähentää käsitteihin sitoutumista, joten miksi ihmeessä keksiä niitä lisää? Määritelmät ovat aina joustamattomampia kuin elämänkulku ja vaihtuvat tilanteet. Siksi määritelmät tuovat joskus ylimääräistä painolastia ja ahdistusta. Hauska ilmaisu on Hoahion kappaleessa: "Less than lovers, more than friends". Se jättää riittävän paljon auki. Tuollaisen varaan olisi paljon helpompi rakentaa elämäänsä lisäämättä ylimääräistä ahdistusta.

Määritelmäsi parisuhteesta on sinällään varmasti hyvinkin osuva, mutta siihen ei vielä liity motivaatio, syy tälle priorisoinnille. Ja kun tuota motiivia lähdetään katsomaan, voidaan huomata syiksi syvemmällä henkilökohtaisella tasolla turvattomuus tai omistushalu, mutta kyllä ihan myös yhteiskunnan (toisten ihmisten taholta tuleva tai ihan kieleen pesiytynytkin) käsite. sosiaalinen painostus tai uskottelu, jota on elokuvissa, kirjoissa, mediassa yleistyneessä käsitteen takomisessa meihin. Kuinka suuri osa noista parisuhteista täyttää tuon määritelmän, varmasti täyttää jonain hetkenä, mutta toisena hetkenä tilanne on taas toinen.

Hysteerinen ajattelu tarkoittaa sitä, että kiertää ajatuksissaan kehää, josta ei tunnu pääsevän ulos. Tuollainen käsite lisää vielä lukon kehään, ja se pitää avata hiljentämällä käsite jollain keinoin. En ole kannustanut lopettamaan ajattelua, vaan käyttämään hiljentymistä MENETELMÄNÄ, ei PÄÄMÄÄRÄNÄ. Lopulliseksi tilaksi sitä en ole koskaan suositellut.
Ylös
Yesman Vastaa9 / 21 
18.09.2016, 10:24 "Ihminen ja ihmissuhde riittävät sanoiksi."

Sanat "ihminen" ja "ihmissuhde" liikkuvat tiedon hierarkian ylemmällä tasolla. Ne sisältävät niin monta alakokonaisuutta, etteivät ne sovellu Kissankellon toivomaan käsittelyyn.

Kissankello aloitti tämän keskustelun kuvailemalla havaintonsa, omat tuntemuksensa sekä tilanteeseen hänen tahollaan liittyvän ongelman. Hän pyytää kanssaihmisiltään neuvoa: "kuinka tästä jatkaa eteenpäin?".

Ainoa tapa, jolla voimme yrittää toteuttaa Kissankellon pyynnön, on ottaa hänen esiin tuomansa asia tarkasteluun ja käsitellä sitä. Ainoa tapa ottaa hänen esiin tuomansa asia tarkasteluun ja käsittelyyn on sen jäsentäminen osiksi, näiden tarkentaminen, määrittely ja mallinnus. On hedelmätöntä (ja sangen epäavuliasta) puhua hänen kanssaan tiedon hierarkian ylätasolla "ihmisestä" ja "ihmissuhteesta", kun hän itse puhuu 'seurustelusuhteesta', 'yksiavioisuudesta', 'suhteesta', 'rakastumisesta' ja 'vaikeudesta hyväksyä tilanne kokonaan'.

Ajatus käsitteiden reduktiosta on sama kuin sanoisi: "'kasvi' riittää sanaksi. Näin 'Quercus albasta' (valkotammi) päällystetty lattia tunnettaisiin 'kasviparkettina', 'ruohonleikkuusta' puhuttaisiin tyyliin "menen leikkaaman kasvit", ruusukimpun kanssa riiuulle menijä liehittelisi vastapuolta 'kasvikimpulla' ja sekä 'perunalaatikko' että 'lanttulaatikko' olisivat "kasvilaatikko".

"Tarkoitus oli nimenomaan vähentää käsitteihin sitoutumista, joten miksi ihmeessä keksiä niitä lisää?"

Minun tarkoitukseni puolestaan on näyttää sinulle, mihin tuollainen "käsitteisiin sitoutumattomuus" johtaa. Ja sitä kautta usuttaa sinutkin päin vastoin taisteluun mössöä(si) vastaan.

Määritelmä ja sille annettava symboli ovat ensiaskeleita jonkin ilmiön tarkasteluun (jota Kissankello toivoi). Ilman näitä, koko asiaa ei voi tarkastella esim. tällaisella foorumilla. Se, että jollekin asialle ei anneta symbolia on yhtä hedelmätöntä kuin se, että kaikki antaisivat sille oman symbolinsa. Kumpikin tilanne jättää ilmiön tarkasteltavuuden ulkopuolelle sekä omassa mielessä että ihmisten välillä.

Jos sen sijaan päätämme, että E = energia, m = massa, c = valonnopeus. 2 = kaksi kertaa niin paljon kuin 1 jne. ja jengi sitoutuu tähän, voidaan alkaa käsitellä asioita. Yhdessä. Tarvittaessa muuttaa määritelmiä tai mallia, jos se ei sovi havaintoihin.

Vastaavasti voimme päättää, miten määrittelemme "parisuhteen" ja miten "ruokakunnan". Sitten voimme määritellä erilaiset järjestelyt näiden kahden välimaastosta ja alkaa kutsua niitä omilla nimillään.

Tällaisen vastakohta on mössö. Sen äärimuoto on jäsentymätön, faktan ja fiktion sekamelska, jossa ei olla tietoisia subjektiivisuuden ja objektiivisuuden eroista eikä osata käsitellä tunnetta ja havaintoa omina entiteetteinään.

Mössöinen maailma on pelottava: ei pelkästään, koska siellä liikkuu paljon varjoissa, tarkasteltavuuden ja käsiteltävyyden ulkopuolella aiheuttaen epävarmuutta, vaan myös siksi, että mössöisempää joukkoa on helpompi hallita harvojen suunnalta.

"Määritelmäsi parisuhteesta on sinällään varmasti hyvinkin osuva, mutta siihen ei vielä liity motivaatio, syy tälle priorisoinnille."

Päädyin määritelmässäni kutsumaan 'motivaatiota' nimellä "vastavuoroinen keskihakuisvoima" ja jättämään sen tarkoituksella tarkentamatta, koska motivaation lähteitä voi olla monenlaisia. Länsimaissa ideaalina vastavuoroiselle keskihakuisvoimalle (tai motivaatiolle) pidetään tunnetta nimeltä rakkaus sekä tähän tunteeseen kietoutuvaa keskinäistä sukupuolista vetovoimaa. "keskihakuisvoimana" voinee toimia myös sellaiset persoonan piirteen kuin dominointitarve ja dominoiduksi tulemisen tarve. Motivaatio voi olla pragmaattisempikin: lisääntymisvaateen aikaansaamat lapset, elintaso, yhteisön luoma paine jne. Määritelmäni pyrki ottamaan huomioon nuo kaikki (myös polygamiassa) ja luulen, että 'parisuhteen' määritelmäni voitaisiin allekirjoittaa kulttuurimaantieteesta riippumatta.

Nyt olisi sinun vuorosi. Koita antaa mallisi mukaisesti Kissankellolle neuvo kysymykseen: "kuinka jatkaa tästä eteenpäin?"
Ylös
vaate @ Vastaa10 / 21 
19.09.2016, 12:18 Olen vastannut Kissankellon pyyntöön, miten edetä. Tiivistän tähän nyt menetelmän, jota suosittelen hänenkin kokeiltavakseen:

1) päästä irti kaikista ympäristön ja muiden ihmisten sinuun tai teihin kohdistamista paineista ja vaatimuksista. Huomioi, miten omatkin vaatimuksesi ovat alkujaan muiden määrittelemiä tai ehdollistamia. Tämä voidaan laajentaa koko yhteiskunnankin tasolle.

2) Tilanteen hyväksyminen on vaikeaa, koska se sisältää sekä tunne- että ajatuspohjaisen ongelman. Jälkimmäiseen neuvoksi: kokeile päästää irti suhdettanne määrittelevästä sanasta 'parisuhde', jolloin ei ole tarvetta korjata tilannetta sitä vastaavaksikaan. Mikset pikemminkin unohda tätä käsitettä kokonaan, jolloin tilannekin saa olla se, mikä se on. Jos jollekin ei löydy sanaa, se ei tarkoita että tuo jokin olisi väärin. Ehkä tunteetkin vapautuvat, kun ensin ajatukset lakkaavat kiertämästä kehää.

3) Tuon ajatusten kehämäisyydestä ja käsitteiden orjuudesta vapautuminen voidaan toteuttaa niin, että intentionaalisesti pyritään käsitteestä eroon. Hiljentyminen, pysähtyminen, meditaatio ja vaikkapa luonnossa käveleminen ovat joitakin koeteltuja tapoja tehdä tätä.

4) Kun ahdistusta saa vähennettyä, voi olla tyytyväinen siihen suhteeseen mikä teillä on, ja tuo toinenkin antaa todennäköisesti enemmän ystävyyttä silloin, kun itse on rentoutuneempi ja vapautuneempi.

Yesmanille tiedoksi, että käsitteitä voidaan käyttää kahdella tavalla: kuvaamaan denotaattia, mikä on puhdasta kielellistä käyttöä, tai sitten niitä voidaan käyttää ajatustyökaluina, esimerkiksi juuri hävittämällä ne, poistamalla ne oman mielensä valtaistuimelta. Se ei tarkoita tietenkään, että ne poistettaisiin kielestä yleisellä tasolla, tai sanakirjasta, mikä ei vastaisi tarkoitusta. Nämä kaksi eri käyttöä eivät ole millään tavalla päällekkäisiä.

Käsitteiden unohtaminen voi kuulostaa pelottavalta tai mössöön johtavalta, jos ei kokeile. Ennakkoluulot vallitsevat meitä kaikessa. Käsitteet eivät ole täysin pahoja tai hyödyttömiä tietenkään. Kieltä tarvitaan jokapäiväiseen pärjäämiseen, mutta hyvin voidaan kokeilla myös niiden käyttöä elämän vapauttamiseen niistä irti päästämällä. Tämä ei sisällä vaatimusta niiden poistamisesta kielestä tai sanakirjasta, koska se toteutetaan vain omakohtaisella tasolla. Muistiakaan ei tarvitse leikata, riittää kun päästää irti käsitteen painolastista, joka kohdistuu omaan elämään. Ja onhan käsite hyödyllinen myös siksi, koska ilman sitä ei voisi tehdä käyttää niitä irtipäästämisen työkaluina. Jotta jostain voi päästää irti tai jonkin voi unohtaa, se täytyy ensin olla, eikö niin? Tämä ainakin on looginen päätelmä ;)

Eli käsitettä tällaisessa käytössä voidaan pitää ikäänkuin sinitarrana: siihen on kerätty kaikki moska, ja sitten se heitetään pois.
Ylös
vaate @ Vastaa11 / 21 
19.09.2016, 14:17 Tässä on kyseessä umpikujaan elämässään joutunut ihminen. Lanttulaatikko ja ruusukimppu eivät ole joutuneet umpikujaan ;)

Yläkäsitteen käyttäminen on yksi tapa, jonka lisäisin vielä tuohon tiivistelmääni. Se on sama kuin matematiikassa, ongelman ratkaisu tapahtuu yhtä tasoa ylempänä.
Yhtä tasoa ylempänä ei ole enää niitä esteitä, mitkä olivat yhtä tasoa alempana. Meidän parisuhdeongelmat katoavat, jos otammekin suhteemme ihmissuhteena.
Ylös
Yesman Vastaa12 / 21 
19.09.2016, 20:24 En sanoisi umpikujaan. Ehkä käännekohtaan. Tsemppiä Kissankello!

Summattuna neuvot, vaate, Kissankelloa seuraavalla tavalla: meditoi ahdistuksesi pois ja lakkaa tavoittelematta itsellesi mieluisaa suhdetta.

Kissankello määrittelee ongelmansa seuraavin sanoin: "Olen siis luonteeltani yksiavioinen" "Kun minulle tuottaa vaikeuksia hyväksyä tämä tilanne kokonaan."

1) Kissankello ei ole sanonut, että ympäristö painoistaisi häntä yksiavioisuuteen. Hän on sanonut omaavansa yksiavioisen luonteen.

2) Uudelleen nimeämiset tai käsitteiden unohtamiset eivät auttane Kissankellon negatiivisiin tunteisiin, jotka näyttävät kumpuavan siitä, että hän haluaisi olla miesystävänsä kanssa monogaminen, mutta mies ei. Tämä on ristiriita. On järkevää pilkkoa tilanne yksinkertaisimmiksi osikseen, tarkastella ja sitten tehdä ratkaisumalli. Tässä kohtaa ratkaisuja on kaksi: joko opitaan elämään polygamisesti tai sitten irtaudutaan polygamisesta suhteesta etsimään itselle itsensä kaltaista monogamiahakuista kumppania.

3) Käsitteistä irtaantuminen (mitä ikinä tämä onkaan) ei vie ihmisen tunteita tai luonteenpiirteitä pois.

4) Ahdistuksen vähentäminen tuskin muuttaa Kissankellon luonnetta polygaamiseen suuntaan. Polygamia ei ole sen luonnollisempi olotila kuin monogamiakaan, eikä ole odotettavissa, että ahdistuksen määrä korreloisi polygamisen tai monogamisen käyttäytymisen kanssa.

Kuten nähdään, mössö tuottaa lähinnä lisää mössöä. Ei varsinaisia ratkaisumalleja.
Ylös
vaate @ Vastaa13 / 21 
19.09.2016, 21:14 >1) Kissankello ei ole sanonut, että ympäristö painoistaisi häntä yksiavioisuuteen. Hän on sanonut omaavansa yksiavioisen luonteen.

Luonne on vaikeasti määriteltävä asia, mutta kyllä nykypsykologiakin sanoo, että meihin vaikuttaa myös ulkopuolelta tulevat asiat, kuten kasvatus ja muiden mielipiteet. Erityisesti käsitteet. Tässä kohdassa on tärkeää katsoa ensin sisäänpäin, että mitä siellä on.

Tämä katsominen on tärkeää nimenomaan selvittääkseen itselleen, mitä loppujen lopuksi tahtoo ja miksi. Hallitsevan käsitteen poistaminen on tehtävä ensin, jotta voi lähteä liikkeelle puhtaalta pöydältä, pyyhkiä silmälaseista rasva ja roskat. Huomaa että tämä menetelmä ei kiellä käsitteIden käyttöä, vaan käsitteen (yksikössä) poistamista. Tämä käsite on nyt siis 'parisuhde'. Kun tämä käsite on a) tiedostettu ja sitten b) tietoisesti siitä irti päästetty, tämän jälkeen voi katsoa ilman turhia vääntöjä omaa tunne-elämäänsä, ja antaa asioille niiden oikeita nimiä. Sellaisia käsitteitä kuin vaikkapa kaipaus, suru, häpeä jne. jne. Nuo monet mielenliikahdukset tulevat näkyviin ja työstettäviksi vasta, kun hiljennetään sen ainainen kelaaminen että 'onko-tämä-nyt-parisuhde-vai-eikö-tämä-ole-parisuhde'. Ne ovat niitä asioita, jotka todella ovat olemassa ja odottavat siellä pinnan alla, kun pysäyttää hysteerisen ajattelun kehän. Tämä kaikki on ihan länsimaisessakin parisuhdeterapiassakin. Samoin se, että tuollainen käsite, eli abstraktio, on kuin korkki, joka estää asioitten kohtaamista sellaisina kuin ne ovat, koska se vetää omaan suuntaansa.

Ratkaisumallissa, jota ehdotin, ei ole vain yhtä vaihetta vaan useita. Ensin siivotaan vangitseva käsite pois, jotta rauhoitetaan vääntö kyseisessä ihmissuhteessa. Samalla voidaan alkaa nähdä omiin tunteisiin sellaisina kuin ne ovat todella. Sitä ei tehdä jotta ne katoaisivat. Ei voi selkeyttää tunteitaan ja motiivejaan, jos ajattelu on käsitteen kahlitsemaa tai todellisia asioita välttelevää.

En ehdota muuttamista (monogamisesta polygamiseen tms.), vaan asian näkemistä toiselta tasolta. Vapauttamista ja selkeyttämistä. Yläkäsite on hyvä ratkaisumalli, mikä vaatii kylläkin luopumistyötä tuosta hallitsevasta (ala)käsitteestä.

Jos puhumme Kissankellosta (jota emme tunne), emme voi sulkea pois tätäkään esittämääni menetelmää. On tietenkin myös muita menetelmiä. Erilaiset menetelmät voivat olla vastakkaisia, se ei tarkoita että ne olisivat parempia tai huonompia, vaan sitä että ihmiset ja heidän tilanteensa ovat erilaisia. On hyvinkin mahdollista, että tuo käsite 'parisuhde' on ainoa asia, joka pitää näitä ihmisiä enää yhdessä. Kissankellon kirjoituksesta kuitenkin sain aavisteluja, että he viihtyvät ihan hyvin myös yhdessä, niinkuin ihmiset saattavat viihtyä ilman sen kummempia lisämääritelmiä.
Ylös
Yesman Vastaa14 / 21 
21.09.2016, 18:26 "Tässä kohdassa on tärkeää katsoa ensin sisäänpäin, että mitä siellä on."

Onneksi jotkut eivät keskity sisäisen maailmansa muuttamiseen, vaan ulkoisen, koska ilman tätä, moni asia olisi jäänyt maailmassa muuttamatta. Sisäisen maailman muokkaamisista pääsemme jälleen hallintaskenaarioihin.

"Tämä katsominen on tärkeää nimenomaan selvittääkseen itselleen, mitä loppujen lopuksi tahtoo ja miksi."

Kissankello määitteli ongelmansa. Hän haluaisi monogamisen suhteen ja on onneton, koska miesystävä ei hänelle sitä tarjoa. Näytät kyseenalaistavan tuon ongelman sen sijaan, että miettisit ratkaisua.

Jos sinua muuten häiritsee suomen kielen sanassa 'parisuhde' sana 'pari', niin yritä toki lanseerata omasi.

"kelaaminen että 'onko-tämä-nyt-parisuhde-vai-eikö-tämä-ole-parisuhde'. "

Näytät olevan ainoa tässä ketjussa, joka peilailee Kissankellon esittämää ongelmaa ylläolevalla tavalla. Muut kelailevat ratkaisumalleja Kissankellon toiveiden ja todellisuuden ristiriidassa.

"Ensin siivotaan vangitseva käsite pois, jotta rauhoitetaan vääntö kyseisessä ihmissuhteessa"

Käsitteiden siivous ei auttane Kissankelloa ristiriidassa hänen toiveidensa ja todellisuuden välillä. Hän haluaisi, että mies varaisi erityiset mieltymyksen tuntemuksensa ainoastaan hänelle, ei muille. Kun tuollainen tilanne on vastavuoroinen, sitä kutsutaan monogamiseksi parisuhteeksi.

"Vapauttamista ja selkeyttämistä. "

Minusta päin vastoin näyttää kovasti siltä, että harhaudut sivutoimintoihin. Sen sijaan, että riisuisit Kissankellon ongelman pienimpiin mahdollisiin komponentteihinsä, lisäät taustahälyä.

"Erilaiset menetelmät voivat olla vastakkaisia, se ei tarkoita että ne olisivat parempia tai huonompia, vaan sitä että ihmiset ja heidän tilanteensa ovat erilaisia. "

Relativismi on tosiaan päivän sana.

Ongelmanratkaisu on kuitenkin ongelmanratkaisua. Se toiminee samoilla mekanismeilla sekä Kissankellon ongelmassa että vaikkapa rikospaikalla. On olemassa tehokkaammin ja vähemmän tehokkaasti ratkaisuihin johtavia menetelmiä. Asioiden käsittely ylätasolla lienee harvoin tehokas tapa ratkaista konkreettisia ongelmia. Sen sijaan monimutkaistenkin vyyhtien pilkkominen "kvanteikseen", osien tarkastelu, nimeäminen, ehkä yhteinen käsittely ja mallinnus lienee yleensä tehokas ongelmanratkaisumalli.
Ylös
vaate @ Vastaa15 / 21 
22.09.2016, 13:02 "Onneksi jotkut eivät keskity sisäisen maailmansa muuttamiseen, vaan ulkoisen, koska ilman tätä, moni asia olisi jäänyt maailmassa muuttamatta. Sisäisen maailman muokkaamisista pääsemme jälleen hallintaskenaarioihin."

Sulkevatko nämä toisensa pois? Ei maailman muuttaminen ole tärkein asia, vaan viisauden soveltaminen. Viisaus täytyy hakea ensin. Jotta päätökset olisivat hyviä, täytyy ensin selkiyttää oma tilanne ilman ulkoapäin tulevia vääntöjä. Myös yksinksertaistaminen on hyvä, eli abstraktien käsitteiden pois riisuminen. On hyvä KÄYDÄ ajatuksettomassa tilassa, katkaistakseen olettamuksien langat. Mustavalkoinen ajattelu sulautetaan pois ja vasta sitten löytyvät sävyt. Kun ei ole turhaa ajatusten pyöritystä jäljellä, e voi olla enää tuota mitä kuvaat taustahälyksi tai epäselväksi mössöksi. Tunteet ovat selkeitä, kun ne koetaan jokainen omalla paikallaan, päästämättä ajattelua yhdistelemään niitä tulisiksi kimpuiksi.

"Näytät kyseenalaistavan tuon ongelman sen sijaan, että miettisit ratkaisua."

Minä en halua neuvoa: "jätä hänet" tai "jää tähän suhteeseen", vaan suosittelen näitä menetelmiä, jotka voivat auttaa häntä itse löytämään omat ratkaisunsa. Neuvominen ei ole oikein, koska emme tunne toista koskaan täydellisesti. Sitä paitsi olisi väärin että toisen pitäisi uskoa vaikkapa minua, koska minä jotain sanon. On palljon hellävaraisempaa ehdottaa joitakin keinoja, joilla hän voi toimia uskoen itseensä, tehden itse omat ratkaisunsa.

"Minusta päin vastoin näyttää kovasti siltä, että harhaudut sivutoimintoihin. Sen sijaan, että riisuisit Kissankellon ongelman pienimpiin mahdollisiin komponentteihinsä, lisäät taustahälyä."

Jäsentymättömät tunteet ovat sitä taustahälyä. Olet oikeassa, että analyyttinen ajattelu on tärkeää. Mutta kuten jo toisessa postauksessani sanoin, siihen ei päästä niin kauan kuin hysteerinen ajattelu vallitsee. Hysteeristä ajattelua taas ruokkii käsitteen 'parisuhde' rautainen pihtiote. Emme tietenkään tiedä onko näin juuri Kissankellon tapauksessa, mutta se mahdollisuus on olemassa, semminkin kun tuo käsite pitää otteessaan laajemmin länsimaista yhteiskuntaa. Siksi on turha myös korvata se jollain muulla, ikään kuin sitä ei olisi olemassa, päästäen syyllinen pakenemaan paikalta vähin äänin.

Eli ratkaisu taustahälyyn ei ole aluksi ajattelu, vaan hiljentäminen. Sitten ne voidaan kohdata sellaisina kuin ne ovat, ilman ylimääräisiä lisäyksiä (jollainen on tuollainen hallitsevan käsitteen olemassaolo). Tämä kohtaaminen ilman ylimääräisiä lisäyksiä juuri mahdollistaa järjestyksen syntymisen.

Yesman, ihailen kyllä myös omistautumistasi älykkyydelle ja logiikalle, se on oma täydellisyytensä. En halua tuputtaa kenellekään tunneälyä, sumeaa logiikkaa, assosiatiivista ajattelua, mielen rauhoittamista ja avaamista, jolle nämä eivät sovi. Toisaalta, jos ei ole kokeillut, ei ehkä tiedä että mielen hiljentämisellä on yksinkertaistava ja selkiyttävä vaikutus. Tuo Kissankello kuitenkin voi olla kuka tahansa meistä, pohjimmiltaan me voimme vain tarjota hänelle monta vaihtoehtoista menetelmää. Hän itse pyysi monenlaisia menetelmiä, joten ei ole oikein hyökkäillä jotain menetelmää vastaan toisen kanssa. Varsinkaan silkasta ennakkoluuloisuudesta, jos sinulla siitä on kysymys. Tarjotaan mieluummin molemmat, sinä omasi, minä omani. Toisaalta me olemme ehkä tässä ikäänkuin rooleissa edustamassa yhden ihmisen mielessä mahdollisesti tapahtuvaa kamppailua irtipäästämisen eri tasojen välillä. Tämä voi olla hyvä juttu :)
Ylös
Yesman Vastaa16 / 21 
23.09.2016, 16:45 Tässä kohtaa pitäisi tarttua kompromissiin ja liennytykseen, tiedän.

"Ei maailman muuttaminen ole tärkein asia, vaan viisauden soveltaminen."

Palaisin takaisin juurille, eli Kissankellon ongelmaan. Kissankelloa harmittaa miehen polygaminen ote elämään, kun hän itse haluaisi monogamista meininkiä. Sinun ehdotuksesi näyttäisi olevan, että Kissankellon tulisi muokata käsityksiään sekä meditoida. Minun ehdotukseni on: sopeudu tai irtoa tyydyttymättömästä suhteesta. Ilmaisen asian tarkoituksella yhtälönomaisesti, koska sellainen tuntuu saavan ihmisen ottamaan ratkaisevia askeleita. Joko Kissankello suivaantuu ehdotuksesta eroamisesta, ja siten hän huomaa omaavansa niin kiinteän tunnesiteen mieheen, että tajuaa eron olevan poissuljettu vaihtoehto ja hän alkaa laittaa energiaansa sopeutumiseen. Tai sitten hän huomaa, ettei ajatus erosta olekaan tilanteessa niin karmea ja eroaa.

Henkilökohtaisesti otaksun, että ihminen, joka arvottaa monogamian niin korkealle, että kutsuu sitä omaksi luonteenpiirteekseen, ei koskaan tulee olemaan onnellinen polygamiassa ja näin pidän kaikille osapuolille tasapainoisimpana askeleena sitä, että suhde päätetään. Näin Kissankello vapautuu etsimään monogamiaa ja hänen miehensä vapautuu etsimään mitä ikinä haluaakaan miesten joukosta tietäen, ettei tee Kissankelloa toimillaan onnettomaksi.

"Hysteeristä ajattelua taas ruokkii käsitteen 'parisuhde' rautainen pihtiote. "

Tämän olet itse keksinyt. Kissankello ei käytä kyseistä sanaa aloituksessaan. Tartuit termiin "avoin parisuhde" minun kommentissani. Sitten aloit mössöyttämisen, koska sinulla on jostain syystä vaikeus nimetä ihmissuhdetta, jossa on pysyväisluonteista keskihakuisvoimaa ja myös sukupuolisuuden jakamista muiden osapuolten kanssa. Jotta voimme keskustella Kissankellon vaihtoehdoista, tarvitsemme tuolle tilanteelle kätevän nimen. Ja sellainen onkin olemassa: 'avoin (pari)suhde'.

"En halua tuputtaa kenellekään tunneälyä, sumeaa logiikkaa, assosiatiivista ajattelua, mielen rauhoittamista ja avaamista, jolle nämä eivät sovi. "

Intuitio on usein logiikan oikopolku.

"Tuo Kissankello kuitenkin voi olla kuka tahansa meistä, pohjimmiltaan me voimme vain tarjota hänelle monta vaihtoehtoista menetelmää. "

Toki, ja jotkut näistä menetelmistä ovat tehokkaampia ja toiset vähemmän tehokkaita. Jotkut eivät toimi lainkaan.

"joten ei ole oikein hyökkäillä jotain menetelmää vastaan toisen kanssa. "

En tiedä, mitä tarkoitat hyökkäyksellä. Ehkä toteamustani menetelmien tehojen erosta? Asiaa voi mitata.

Uusi huomio itsesi mietittäväksi: hyökkäämistä voi olla tasoittelu ja relativismi. Kaikki tiet eivät oikeasti vie Roomaan.

Ehkäpä käynkin puolustustaistoa ja sinä hyökkäät mössäyttämisen kaaoksella?
Ylös
vaate @ Vastaa17 / 21 
24.09.2016, 21:08 Menetelmät ovat hyviä vain niin kauan kuin ne toimivat yksilötasolla. Ihmiset ja tulokset ovat siis paljon tärkeämpiä kuin itse menetelmät. Ei voi puolustaa menetelmiä, vaan vain tarjota niitä. Kokeilu on avainehto menetelmän arvioimiselle. Ainakin meditaatiota on kokeiltu varmaan 10 000 vuotta hyvällä menestyksellä, joten empiiristä aineistoa siitä riittää. Meditaatio ei ollut kuitenkaan pääpointtini, koska nuo ajatusrakennelmien muutokset voidaan saada aikaan silkalla tiedostamisellakin. Huomaa, että ajatusrakennelman muutos on tärkeä, jotta edes nähdään mitä 'todella tahtoo'. Tämä lähestymistapa on länsimaissa mm. Reality therapyssa. Ensin on nähtävä tosiasiat, myös omaa itseä ja sisäistä maailmaa koskevat. Eihän voi tehdä valintoja ellei sisäinen maailma ole järjestyksessä. Se, että Kissankello ylipäätänsä pyytää apua muilta, kertoo nimenomaan siitä, ettei hänen tilanteensa sisäisestikään ole läheskään noin selkeä kuin sinä oletat. Sisäistä monogamista ääntään hänen olisi helppo noudattaa, jos se olisi yksiääninen. Mutta, jo hänen viestinsä olemassaolo todistaa tätä vastaan. On ristiriitaisia sisäisiä motivaatioita. Motivaatiot taas ovat ajatusten ja tunteiden yhteensidottuja solmuja, jotka täytyy avata ennen kuin a) ajattelu ja b) tunteet saadaan selkiytettyä.

Hiukan arvokeskustelua kai tässä on pakko käydä, sitä varmaan salaa odotatkin (en mennyt siihen aikaisemmin, koska pidän moniarvoisuutta parempana.) Ehdottamani menetelmän taustalla saavat olla erilaiset arvot kuin sinun ehdottamasi. Tästäkin syytä on tarpeen olla tarjolla monenlaista.

Haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että Kissankellon viestisssä oli sellaiset asiat kuin 'rakkaus' ja 'hyvä keskinäinen ymmärrys'. Nämä ovat arvokkaita asioita, paljon arvokkaampia omasta mielestäni kuin se, onko jollain monogaminen luonne vai ei. Siksi haluan tarjota menetelmää, jolla voidaan ylittää tuon monogamisen luonteen tuoma kärsimys, eli annetaan edes mahdollisuus unohtaa sen täydellisen suhteen etsiminen. Näetkö ollenkaan, miten tällainen tulee meille nykykulttuurin ruokkimana? Ei tyydytä siihen mitä meillä on, koska siinä on ongelmia. Mutta kaikessa on ongelmia! Ihmiset vaihtavat suhteesta toiseen eivätkä koskaan löydä täydellistä. Tyytyminen ei ole valttia. Ei siinä mitään, mutta tämä on ajan krooninen ilmiö.

Relativismi ei ole tämän ajan ääni muuta kuin pienissä akateemisissa piireissä sekä ehkä jossain new-age -piireissä. Mielestäni tämän ajan ääni on pikemminkin: nopeat ja lyhytnäköiset päätökset, kaikki aito (kuten rakkaus, erilaiset tunteet, keskinäinen hyvä ymmärrys) ollaan valmis heittämään syrjään heti, jos jokin ulkoinen malli ei täyty. En voi kannustaa kunnioittamaan ulkoisia malleja, koska ne eivät voi toimia muualla kuin kylmän laskelmoivassa maailmassa. Muotteihin laittaminen on aina ahtamista. Miksi kaikkien pitäisi päästäkään "Roomaan", eli johonkin samaan paikkaan?

>Ehkäpä käynkin puolustustaistoa ja sinä hyökkäät mössäyttämisen kaaoksella?

Et ole vastannut siihen, onko tässä kyseessä ennakkoluulosi mm. meditaatiota kohtaan, vai perustuuko tämä omakohtaiseen kokemukseen. Et voi kumota sitä, että nämä tekniikat tuovat selkeyttä sekä tunteisiin että ajatteluun. Kaaoksen pelko estää meitä vain kokeilemasta, mutta kun asettuu mielensä sisään lepäämään jollakin keinoin, kun menee oikeasti käsitteettömään tilaan, siellä ei ole jälkeäkään kaaoksesta. Selitin tämän jo viime viestissäni kun yritin kuvailla sitä, että itse asiassa kaaos muodostuu ajatuksista. Kun niitä ei ole, ei voi olla mössöä tai kaaostakaan. Tämän jälkeen on ajattelun käyttäminen paljon tehokkaampaa, eli ei enää hysteeristä vaan analyyttistä ajattelua.
Ylös
vaate @ Vastaa18 / 21 
24.09.2016, 22:46 >>"Hysteeristä ajattelua taas ruokkii käsitteen 'parisuhde' rautainen pihtiote. "

>Tämän olet itse keksinyt. Kissankello ei käytä kyseistä sanaa aloituksessaan. Tartuit termiin "avoin parisuhde" minun kommentissani. Sitten aloit mössöyttämisen, koska sinulla on jostain >syystä vaikeus nimetä ihmissuhdetta, jossa on pysyväisluonteista keskihakuisvoimaa ja myös sukupuolisuuden jakamista muiden osapuolten kanssa. Jotta voimme keskustella Kissankellon >vaihtoehdoista, tarvitsemme tuolle tilanteelle kätevän nimen. Ja sellainen onkin olemassa: 'avoin (pari)suhde'.

Tietysti olen, mutta sen keksiminen ei ole kovin vaikeaa. Sellainen käsite on olemassa taustalla, annoithan jo itsekin sille määritelmäsi. Käsite on olemassa, ja siksipä toivoin Kissankellon hyödyntävän sitä. Ehdottamani tapa hyödyntää tämän käsitteen olemassaoloa on sinitarran tavoin, keräävän siihen kaiken negatiivisen (eli sen, että suhde ei vastaa hänen odotuksiaan PARISUHTEELTA), ja sitten heittävän tuon sinitarran pois. Tämän jälkeen, pelkkänä ihmissuhteena, jatkoivatpa he asuimista yhdessä tai eivät, he voivat nauttia kaikesta mitä JO ON: rakkaudesta, keskinäisestä hyvästä yhteisymmärryksestä jne. jne. He voivat unohtaa mitä edustavat. He voivat lakata tuntemasta huonoa omaatuntoa silloin, kun ovat yhdessä. Näkökulmamuutos saattaa riittää kärsimyksen poistamiseksi.

En vastusta edelleenkään käsitteen 'parisuhde' käyttöä kielessä, vaan haluan esitellä, miten sitä joku yksilö voi käyttää ajatustyökaluna sinitarran tavoin. Huomaatko, en halua eroon tuosta käsitteestä, vaan haluan käyttää sitä tällaisellakin tavalla! Käsite on siis minulle kallisarvoinen, niinkuin vaikkapa moppi tai pesusieni. Mopin funktiossa oleellista kuitenkin on myös muistaa puristaa siitä sisältö pois. Tästä syystä kielellinen käyttö ja mielen työkaluna käyttö eivät ole päällekkäisiä, eli niitä ei pidä sekoittaa toisiinsa.

Mitään kompromissia ei ole menetelmiemme välillä, ei pidäkään olla. Muuten ne olisivat oikeastaan pikemminkin sama menetelmä. Kissankello pyysi useita ERILAISIA. Miksihän et ota huomioon tätä osaa hänen pyynnöstään?
Ylös
Yesman Vastaa19 / 21 
25.09.2016, 13:25 "On ristiriitaisia sisäisiä motivaatioita. "

Ja ongelmanratkaisussa näitä eritellään, riisutaan taustahälystä, nimetään, asetetaan joukoiksi, syy-seurausketjuiksi, mallinnetaan. Lopputulemana on kartta, josta käy ilmi vaihtoehtoiset etenemisväylät.

"Siksi haluan tarjota menetelmää, jolla voidaan ylittää tuon monogamisen luonteen tuoma kärsimys, eli annetaan edes mahdollisuus unohtaa sen täydellisen suhteen etsiminen. "

Kuten sanottua, ongelmanratkaisussa ensimmäinen askelma on ongelman määrittely. Kun Kissankellon tekstin räjäyttää atomeikseen ja kuorii siitä turhat pois, niin ongelma osoittautuu Kissankellon itsensä määrittelemänä seuraavaksi: Kissankello toivoo, että hänen miehensä kohdistaa erityiset mieltymyksen tuntemukset ainoastaan häneen ja näkee miehen käyttäytymisessä ilmaisun muusta sekä riskin noiden tunteiden siirtymisestä muualle. Tämän monimutkaisen lauseen sijaan voimme yksinkertaisesti todeta: kissankello toivoo monogamiaa ja hänen miehensä ei. Kissankello vieläpä kertoo "omaavansa yksiavioisen luonteen", eli että hän on sisäistänyt monogamian. Ei hän täydellisyyttä etsi, vaan sellaista ihmistä, joka jakaisi hänen näkemyksensä tässä asiassa. Joskus hän luuli löytäneensä sen miehestään, mutta asia osoittautui toiseksi. Ja nyt Kissankellossa asuu kuormittava ristiriita.

"Miksi kaikkien pitäisi päästäkään "Roomaan", eli johonkin samaan paikkaan?"

Roomavertaukseni oli vastine tälle: "Erilaiset menetelmät voivat olla vastakkaisia, se ei tarkoita että ne olisivat parempia tai huonompia, vaan sitä että ihmiset ja heidän tilanteensa ovat erilaisia." Kyllä ongelmanratkaisumallien keskinäistä tehokkuutta on mahdollisuus mitata. Toisin kuin esität, ei liene niin, että kaikki ongelmaratkaisu johtaisi tasapainoiseen lopputulemaan yhtä suurella todennäköisyydellä. On vaikea nähdä, miten semantiikka auttaisi Kissankellon ongelman ratkaisua.

"itse asiassa kaaos muodostuu ajatuksista. "

Kaaos muodostuu selkiyttämättömistä ajatuksista. Nimeämättömyydestä, relativismista ("kaikki mallit johtavat hyvään lopputulemaan"), siitä, ettei osaa tarkastella tunnetta tunteena ja havaintoa havaintona, asian käsittelystä väärällä tiedon hierarkian tasolla, jne. On myös järjestelmällinen ajattelutapa: havaintoon perustuvaa johdonmukaista etenemistä pisteestä a pisteeseen b, erilaisten mielenliikkeiden tunnistamista, eriyttämistä, nimeämistä ja omina kokonaisuuksinaan tarkastelua jne.

On aika selkeää, että tässä puhutaan monogamian ja polygamian aiheuttamasta ristiriidasta Kissankellon ja hänen miehensä parisuhteessa. Vaihtoehdot ovat selkeät: joko sopeudutaan polygamiaan riskeineen tai lähdetään etsimään monogamiaa riskeineen. Siinäpä se.
Ylös
vaate @ Vastaa20 / 21 
25.09.2016, 21:37 >Lopputulemana on kartta, josta käy ilmi vaihtoehtoiset etenemisväylät.

Aina ei tarvitse edetä minnekään, jos tilannetta tarkastelee toiselta tasolta, ja tämän jälkeen muuttaa painopistettä, painotusta. Etenemistapoja löytyy myös uusia. Ihminen esimerkiksi hiljentyy ja saa kontaktin sisällään oleviin erilaisiin hahmoihin, noihin 'keskustelijoihin', joilla on ristiriitaiset tavoitteet, persoonallisuutensa eri puoliin. Kun ne eivät puhu yhteen ääneen, on ihmisen elämäkin paljon harmonisempaa tai ainakin mielenkiintoisempaa: jokainen sävy saa olla omalla paikallaan rauhassa, eikä niiden reunoilla tapahdu valumista toisen sävyn alueelle.
Mustavalkoiseen joko-tai -elämään ollaan jo totuttu, mutta vielä ei haluta jostain syystä nähdä näitä sävyjä. Itsekin paljastit jo kaaoksenpelkosi olemassaolevaksi asiaksi. Mutta se pelko on turha, ehdottamillani menetelmillä kaaos rauhoittuu ja selkiintyy. Se että on monia värejä ja sävyjä ei ole kaaosta.

>On vaikea nähdä, miten semantiikka auttaisi Kissankellon ongelman ratkaisua.

Olen jo kahteen kertaan selittänyt, että tässä menetelmässä ei ole kysymys semantiikasta, käsitteen kielellisestä käytöstä. Tässä on kyse käsitteen käytöstä mielen työkaluna. Riippuen ihmisestä tähän irtipäästämiseen tarvitaan erilaisia apuvälineitä ja työskentelyä: se voi olla meditaatiota, se voi olla retriittiä, vain sisäänpäin kääntymistä (joksikin aikaa), se voi olla itsesuggestiota, se voi olla taideterapiaa, unityöskentelyä, luontoterapiaa (esim. metsäluonnossa ei ole käsitteitä). Melkein mitä vain!

>On aika selkeää, että tässä puhutaan monogamian ja polygamian aiheuttamasta ristiriidasta Kissankellon ja hänen miehensä parisuhteessa.

Tämä monogamia ja polygamia ovat jälleen mustavalkoista ajattelua. Ja saavat ollakin. Ehdottamani menetelmä jättää ne rauhaan, ihmiset voivat elää niistä huolimatta, niihin enää kajoamatta. Uusi ongelma on edessä toki silloin, jos vaikkapa uudestisyntynyt Kissankello tämän jaottelun taakseen jättäneenä vaikkapa menee jonkun sellaisen miehen kanssa suhteeseen, joka puolestaan pitää yllä mustavalkoista maailmankuvaa.
En kuitenkaan usko, että muutos on mahdollinen yhteiskunnallisella tasolla, niin tiukassa nämä käsitteet istuvat ja istutetaan yhä uudelleen. Huomaa, että käsite rakentuu bipolaarisesti, se muodostuu vastakohtaparista. Jos tunnustetaan polygamia, tullaan tunnustaneeksi samalla polygamia. Jos tunnustetaan avoin parisuhde, tullaan tunnustaneeksi myös ei-avoin parisuhde. Käsitteet jättävät varjonsa meihin, ja siksi niistä voi olla hyvä vapautua. Ei kaikista, mutta umpikujatilanteen kontekstia lukien sitä hallitsevasta. Myös kokonaan käsitteettömässä tilassa käyminen on avartavaa ja parantavaa. Joku voisi sanoa myös 'puhdistavaa', mutta itse koen tuon termin liian dualistiseksi.
Ylös
vaate @ Vastaa21 / 21 
27.09.2016, 19:51 Elämän tai olemassaolon tapojen suurin salaisuus voisi olla viattomuus. Mitä on viattomuus? Sitä, ettei tuomitse (mitään). Se tarkoittaa, ettei arvota. Se on kokonaisvaltainen tila, valon täyttämä.
Ylös

AlueetKeskustelutUusi viestiOhjeet
   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2017 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy