ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Keskustelu > Oma elämä > Mitäköhän nyt...

  OhjeetUusi viesti
KeskustelutAlueet
Hurf Vastaa1 / 22 
12.09.2011, 07:41
Viestiä on muokattu
En tiedä lukeeko kukaan edes tätä foorumia, eikä sillä ole oikeastaan väliä. Minun on vain pakko päästä jonnekkin avautumaan.

Olen vähän päälle parikymppinen nuori mies ja olen oikeastaan koko teini-ikäni tiennyt olevani enemmän tai vähemmän homo. Ensimmäiset selkeät merkit ovat niiltä ajoilta kun olin ehkä 11-12 vuotias ja näin Serenassa jonkun saman ikäisen ja todella hyvän näköisen pojan. Muistan miten en pystynyt irrottamaan katsetta tästä ja miten ajattelin että "miten jollain pojalla voi olla noin kauniit silmät". Ja sitten myöhemmin joskus viistoistakesäsenä ihastuin rinnakkaisluokkalaiseen poikaan. Tosin tämänkin jälkeen uskottelin vuosia ettei kyseessä ole homous vaan jotain muuta, mitä nyt monesti saa lukea kun "heterot" selittelevät poikarakkauksiaan sillä että rakastavat vain kovasti ystävinä jne.

Olin kuitenkin samaan aikaan pitänyt myös tyttöjä viehättävinä ja "pantavina" ja lopulta hyväksyin olevani bi mutten koskaan tullut kaapista. Ja vähän päälle parikymppiseksi asti kaikki seksikokemukseni olivat tyttöjen kanssa ja seksikin oli ollut aina ihan kivaa, muttei koskaan sen ihmeellisempää kuin runkkaaminen ja muutenkin vähän sellaista väkinäistä.

Kunnes nyt viime keväänä tutustuin netissä pari vuotta nuorempaan kaapissa olevaan bi-poikaan joka asui yli 800 km päässä. Juteltiin muutamia kuukausia kaikkea ja huomattiin nopeasti että meillä on paljon samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja muutenkin molemmista oli mukava löytää ihminen jonka kanssa pääsi puhumaan avoimesti ajatuksistaan ja tuntemuksistaan. Kesällä sitten pojalla oli intti alkamssa ja päätimme yrittää järjestää jonkinlaisen parin päivän tapaamisen ennen tätä ja nopeasti tämä poika saikin järkättyä muutaman päivän reissun Helsinkiin jollain verukkeella. Tapaamisella ei oikeastaan ollut minkäänlaisia taka-ajatuksia, ideana oli vain että tavataan ja kierrellään Helsingissä kauppoja ja käydään ensimmäistä kertaa homobaarissa.

Tapaamisesta en voi oikein muuta sanoa kuin että tämä oli paljon odotettua paremman näköinen ja ihastuin tähän melkein heti. Ja näin taisi käydä tällekkin omien puheidensa mukaan. Se oli oikeastaan hauskin ja mukavin vuorokausi minkä olen kenenkään kanssa viettänyt ja vahvisti vain sitä hyvää kuvaa jonka tästä olin saanut. Tapaamisesta en jaksa enempää kertoa kuin sen että se päättyi lopulta minun luokseni ja molemmat saivat ensimmäisen kokemuksen poikarakkaudesta ja tämä oli paljon, paljon parempaa kuin yhdenkään tytön kanssa. Pelkästään tämän lähelläkin oleminen tuntui paremmalta kuin seksi tytön kanssa...

Myöhemmin kun tämä oli jo palannut kotiin puhuimme ettei tätä voi vaan jättää tähän ja että yritämme ainakin tavata uudestaan. Puhuttiin viikkoja vaikka mitä ja mietittiin millon voitaisiin nähdä uudestaan. Tilanne ei oikeastaan olisi voinut olla hankalampi, tämä asui melkein toisessa päässä Suomea ja vielä intissä, molemmat kaapissa, minulla vielä vuosia opintoja jäljella ja molemmilla tietenkin isot kaveripiirit joista ei tahtonut luopua.

Nyt sitten tuntuu todella tyhmältä, pahalta ja vituttaa varmaan rankemmin kuin koskaan. Nimittäin puhuin jälleen pari viikkoa sitten kaukoihastukseni kanssa tämän ollessa kavereidensa kanssa baarissa ja perinteiseen tapaan mainitsin jossain vaiheessa kaipaavani tätä ja että olisi tosi kiva nähdä taas. Vastaus oli yllättäen suhteellisen tyly, "ite en nyt oikein osaa sanoa samaa, tuntuu vähän et kaikki fiilikset kuollu armeijassa" tjsp.

Uskomatonta miten paskalta tuollainen heitto voi tuntua ja kuinka nopeasti jollain voi muuttua ääni kellossa ja tietenkin kuinka idioottina sitä taas piti itseään. Varsinkin kun alkuun vielä ajattelin että kannattaakohan sitä nyt varmasti ihastua vai pitäisikö yrittää ns. taistella vastaan kun alkoi taas tuntua siltä että taas mennään. Nimittäin aikaisemmin olen ihastunut vain heteropoikaan ja tässä tapauksessa jouduin kärvistelemään pari vuotta ennen kuin tunteet kuolettuivat kunnolla. Mutta tämä juttu tuntui erilaiselta, vaikka järkikin sanoi ettei tämä tule olemaan helppoa etäisyyden ja muiden tekijöiden takia, tässä jutussa oli kuitenkin heti alkuun jo niin selkeitä ja vahvoja molemminpuolisia tunteita ja sen takia en rimpuillut vastaan ja annoin tunteiden viedä. Tyhmä kun olin.

Periaatteessa käymämme keskustelu ei tullut yllätyksenä ja oli vain ajan kysymys. Olen itsekin armeijan käynyt ja sen takia vähintäänkin alitajuntaisesti osasin odottaa tätä, se on kuitenkin sellainen paikka jossa tulee elettyä vain päivä kerrallaan ja kaikki ajatukset pyörivät lähestulkoon pelkästään inttijutuissa. Ja lisäksi se on äärimmäisen epäseksuaalinen paikka, vaikka jätkistä tykkäänkin niin todella harvoin siellä ajatteli mitään seksuaalista vaikka söpöjä jätkiä pyöri ympärillä. Harmi vaan etten itse ole enää intissä ja pysty nollaamaan samalla tavalla vaan kohta pitäisi taas yrittää tosissaan keskittyä opiskeluihin ja muuhun.

Keskustelu ei tietenkään loppunut tuohon heittoon vaan tämä yritti sen jälkeen vielä kaunistella sanomaansa ja valitti miten muukin sosiaalinen elämä on kuollut intin takia. Sanoi myös että katsoo asiaa mieluimmin kunnolla uudelleen kun seuraavan kerran nähdään tai tarkemmin sitten kun nähdään intin jälkeen, eli ensi vuoden puolella... Tiivistettynä siis viesti oli että minun pitäisi nyt vain pitää hauskaa eikä kärsiä tätä odottaessa, harmi vaan ettei minun ihastumisissa ole mitään on/off-nappia jota voisin nyt painaa ja painaa uudestaan sitten tämän päästyä armeijasta. Ja sanoinkin tälle etten kauheasti voi vaikuttaa tunteisiini ja että tiätääpä et välillä jossain joku ajattelee sitä.
Puhuttiin kylläkin taas seuraavana päivänä(hänen aloitteestaan) mutta tällä kertaa ei mitään syvällisempää vain sellaista diipadaapaa mitä kaverukset yleensä, mutta silti tuo jäi vähän kaivelemaan ja pisti miettimään uskaltaako tässä mainita enää mitään tunteista.

Ymmärrän kyllä hänen pointinsa ja pidän sitä ihan fiksuna, mutta tuntuu vain todella pahalta olla taas tällaisessa tilanteessa ihastumisen kanssa, varsinkin kun ihastun harvoin ja vielä pitkäksi aikaa. Ja se myös harmittaa ettei minulla ole ketään sellaista kaveria jolle voisin puhua tällaisista homo-ongelmista tai no on, mutta se on tämä kyseinen jätkä... Muutenkin todella sekava olo, tiedä oikein mitä ajatella tai tehdä, vaikkei mikään periaatteessa muuttunut mihinkään suuntaan mutta pää on silti täynnä kysymyksiä että voiko tästä tulla edes ikinä mitään, mitä sitten kun nähdään pitkän ajan jälkeen ja tietenkin se että onko mahdollista löytää homo-/bi-jätkä jonka luonteesta, ulkonäöstä ja kaikesta muustakin tykkäisi yhtä paljon. Ollaan tietenkin tuon aikaisemman keskustelun jälkeen juteltu useasti ja välillä tämä on ilmaisut hyvinkin selkeästi kiinnostuksensa ja välillä ollaan juteltu vain kuin kaverukset. Viimeisimmässä keskustelussa tämä suunnitteli muuttavansa intin jälkeen tänne päin opiskelemaan, mutta jotenkin hankalaa olla kun toinen on kuin tuuliviiri ja mieli muuttuu jatkuvasti. En oikeastaan tiedä yhtään mitä nyt. En haluaisi turhaan elätellä toivoa ja odottaa kuukausia, mutta en myöskään haluasi suoraan kysyä kun vastaus vaikuttaisi olevan ihan päivästä kiinni. Enkä edes tiedä tarkkaan mitä kysyisin...

Tätä kaikkea sotkee vielä se että ihastuin tähän niin pahasti ettei naiset ole kiinnostanut millään tavalla ja tämän jälkeen minulla on ollut useita mahdollisuuksia harrastaa seksiä lähes mallien näköisten tyttöjen kanssa mutten ole pystynyt, nämä eivät ole yksinkertaisesti kiihottaneet. Ja vaikka tapaamisestamme on kohta kolme kuukautta, niin en ole pystynyt ajattelemaan ketään muuta kuin tätä. Joten kai tässä pitää yrittää hyväksyä se totuus etten ole edes olut mikään bi.

Tuntuu muutenkin todelta oudolta tämä avautuminen ja ruikutus. Aina pitänyt itseä kyynisenä realistina ja lähestulkoon herkän ihmisen vastakohtana ja nyt tuntuu kuin en tuntisi itseäni ollenkaan, en minä ole sellainen ihminen joka ruikuttaa jonkun perään.
Ylös
smo Vastaa2 / 22 
12.09.2011, 12:25 Mitäpä tuohon nyt sanoisi. Yksi jos toinenkin on vähän vastaavia vaiheita käynyt tavalla tai toisella läpi ja varmasti vaihtelevin tuloksin. Paha ulkopuolisena yrittää valaa toivoa tai pelotella pahimmalla. Voi tulla vuosisadan rakkaustarina tai sitten jäädä tulematta.

Hyvä juttu on kuitenkin se, että ymmärrät kertomasi tapauksen kautta ja muutenkin itseäsi mielestäni aika hyvin.

Olet korviasi myöten nesteessä. Rakastunut. Ei siihen mikään järkihomma auta. Ei ole on/off -nappia. Jos järki auttaisi, niin puhuttaisiin järkisuhteesta, ja sellaiset ovat ainakin minusta vähän tylsiä. Intohimo on kiva juttu. Se on tietynlainen voima, mutta esteiden ilmaantuessa myös hyvä ahdistuksen lähde.

Parikymppiset nyt tuppaavat olemaan vielä vähän kieppuvia tuuliviirejä, mutta kieppuminen tuppaa useimpien kohdalla laantuvan, kun iän myötä vähän ruostuu.

Ja se mitä baarista kuuluu, on tasan sitä mitä baarista kuuluu. Mahtoiko alkoholilla olla vaikutusta? Olettehan asiasta keskustelleetkin sen jälkeen.

Mitä tulee tunteista keskustelemiseen, niin se ei ole aina kaikille kaikkein helpointa, kun siinä mennään melko haavoittuvalle ja henkilökohtaiselle alueelle. Ainakin minä voin kuvitella, että tällä alueella liikuttaessa tulee helposti norsu porsliinikaupassa -efekti.

Toisaalta, eivät asiat selviä, ellei niitä jotenkin käy läpi. Mitäänhän asioista ei tule, jos niitä ei puolin ja toisin jotenkin edistetä. Toisaalta on hyvä, että olet omia tunteitasi saanut sanottua. Siitä tuskin jää kiinni.


Minäkin kuvittelin joskus, etten ole sellainen, joka ruikuttaisi kenenkään perään. Mutta niin siinä vaan on pari kertaa matkan varrella päässyt käymään. Kaikki tarinat eivät pääty kauniisti, mutta paistaa se Aurinkokin joskus risukasaan. Ja jos mitään ei yritä, ei mitään saakaan.
Ylös
Hurf Vastaa3 / 22 
12.09.2011, 13:15
Viestiä on muokattu
Kuten sanoin niin tapaamisella ei ollut mitään ihmeellisempiä taka-ajatuksia kuin tavata tämä ja jutella ihan livenä näistä asioista mistä olimme jo netissäkin jutellut. Ihan puhtaasti kaverimielessä.
Mutta luonnollisesti kun alkoholilla oli osuutta asiassa niin ilta päättyi miten päättyi. Mutta ennen sitä tuli vietettyä mukava päivä ihan selvissä ja suhteellisen läheisissä merkeissä ja tämä oli kuitenkin useamman päivän pk-seudulla joten sitä tuli nähtyä useamminkin. Kyseessä ei siis ollut pelkästään mikään baariin, sänkyyn ja jätkä kotiin juttu. Tunteista ja tapahtuneesta on puhuttu vaikka kuinka paljon näiden kolmen kuukauden aikana, paitsi nyt tietenkin viime aikoina.... Ja sehän tässä häiritseekin kun aikasemmin tämäkin puhui tunteistaan paljon enemmän ja jos joku ulkopuolinen olisi keskusteluja kuullut niin olisi pitänyt tätä varmasti innokkaampana osapuolena, välillä tuntuu kiinnostavan ja välillä ei.

Vähän tuntuu että se homous on tässä se suurin ongelma, ennen inttiä tämä oli jo melkein tulossa kaapista mutta nyt viime aikoina on puhunut miten juttu on ottanu takapakkia ja haluaa miettiä sitäkin vasta intin jälkeen uudestaan.
Ja olisihan tämä kaikki tuhat kertaa helpompaa jos asuttaisiin samalla paikkakunnalla ja voitaisiin nähdä joka viikonloppu. Mutta vähän ärsyttää tuollainen "helpottaminen" että sanotaan suhteellisen selkeästi että tahtoisi nähdä vasta intin jälkeen, olisi kuitenkin niin paljon mukavampaa jutella kaikki kasvotusten auki.
Ylös
Ilopilleri Vastaa4 / 22 
12.09.2011, 14:52 > tämän jälkeen minulla on ollut useita mahdollisuuksia harrastaa seksiä lähes
> mallien näköisten tyttöjen kanssa mutten ole pystynyt, nämä eivät ole
> yksinkertaisesti kiihottaneet. Ja vaikka tapaamisestamme on kohta kolme
> kuukautta, niin en ole pystynyt ajattelemaan ketään muuta kuin tätä.
> Joten kai tässä pitää yrittää hyväksyä se totuus etten ole edes olut mikään bi.

No kiihottavatko sitten muut miehet? Bi olet varmasti edelleen, mutta kun on syvästi ja epätoivoisesti rakastunut niin eipä silloin muut kuin rakkauden kohde paljoa innosta.
Ylös
martin Vastaa5 / 22 
12.09.2011, 19:22 Surullista, että olet (mielestäsi) vaikeassa tilanteessa, mutta ihanaa, että olet kokenut vahvan RAKASTUMISEN!

Mielestäni on surullista, että rakastumisen mukaan elämistä, rakastumista vähätellään ja sivuutetaan arviointiperustana. Vahva eläminen vaatii uskallusta riskinottoon. Ei haittaa, vaikka epäonnistuu - vaikka varmasti kipu on silloin sietämätön. Ja tietenkään onnistuminen ei haittaa. Minkä sijan elämässäsi olet valmis antamaan t i e t y l l e ihmiselle, joka on valloittanut Sinut? Kuinka paljon S i n ä vaadit häneltä?
Tekstisi perusteella näyttää, että olet itse enemmän kysymystesi kohteena kuin hän.
Menestystä Sinulle kaikkeen!
Ylös
Hurf Vastaa6 / 22 
12.09.2011, 19:34
Viestiä on muokattu
Juu, kiihottaahan nuo jotkut...

Tällä koko avautumisella ei ollut sen suurempaa syytä kuin saada vähän kasattua ajatuksia "paperille", plussana tietenkin olisi mukava kuulla vähän muidenkin kokemuksia ja ehkä jotain neuvoja.

Nyt vähän asiaa miettineenä ajattelin jatkaa ottamalla rennosti, unohdan turhan analysoinnin ja annan asioiden mennä omalla painollaan. Vaikka on vähän hankala keskustella toisen kanssa kun välillä saa kuulla miten olisi kiva tehdä yhdessä kaikkea ja välillä annetaan ymmärtää ettei kiinnosta yhtään mikään. Joten tämä ei ole ollut aina mitään pelkkää yksipuolista rakkaudentunnustamista minun osaltani. Niin kuin viestini saattoi antoi ymmärtää.

Ja eihän tässä mikään kiire ole mutta se on vaan niin hankalaa yrittää tulkita ihmistä ja kun ei samalla oikein tiedä miten päin itse olisi.
Ylös
Hurf Vastaa7 / 22 
12.09.2011, 20:40
Viestiä on muokattu
>"Surullista, että olet (mielestäsi) vaikeassa tilanteessa, mutta ihanaa, että olet kokenut vahvan RAKASTUMISEN!

>Mielestäni on surullista, että rakastumisen mukaan elämistä, rakastumista vähätellään ja sivuutetaan arviointiperustana. Vahva eläminen vaatii uskallusta riskinottoon.
>Ei haittaa, vaikka epäonnistuu - vaikka varmasti kipu on silloin sietämätön. Ja tietenkään onnistuminen ei haittaa. Minkä sijan elämässäsi olet valmis antamaan t i e t y l l e ihmiselle, joka on valloittanut Sinut? Kuinka paljon S i n ä vaadit häneltä?
>Tekstisi perusteella näyttää, että olet itse enemmän kysymystesi kohteena kuin hän.
>Menestystä Sinulle kaikkeen!"

Tekstissä olen itse enemmän kysymysten kohteena koska en selvästi tunne itseäni. Tuntuu vähän siltä että kun "järkevä" ihminen alkaa ajatella tunteella, kaikki muuttuu yhtäkkiä kummalliseksi. Ja koko teksti on enemmänkin kasa sekavia ajatuksia joita yritän kasailla paperille jotta saisin niistä edes jotain selkoa.

Ihan jos totta puhutaan niin ei minulla olisi kuin yksi kysymys hänelle ja se olisi oikeastaan se, että voisiko koko jutusta tulla koskaan mitään... Mutta ongelma näyttää olevankin siinä ettei tämäkään tiedä.

Ja joo tiedän olevani ihan naurettavan rakastunut ja et uskokaan kuinka tahtoisin hänet, tuntuu ettei melkein millään muulla ole väliä. Joten eiköhän se ole aika itsestäänselvää mille sijalle minä tämmöisen henkilön asettaisin...
Ylös
Rokkihomo Vastaa8 / 22 
13.09.2011, 23:50 Kysy siltä juuri tuo kysymys. Ja kerro miksi kysyt.

Jos vastaus on jotain hankalaa tai ikävää, niin olet ainakin itse ollut USKOLLINEN ITSELLESI.

Jos vastaus on jotain upeaa, niin hei! Kannatti olla suoraan rehellinen!
Ylös
Hurf Vastaa9 / 22 
14.09.2011, 07:04 Pitäisi kysyä. Oikeastaan tekisi mieli soittaa heti ja kysyä että kannattaako tässä odottaa ja toivoa enää mitään. Mutta se on tällä hetkellä jollain leirillä ja muutenkin asuu niin kaukana ettei voi edes kasvotusten puhua, ja itse lähes vihaan tällaista netissä puhumista ja soittamista. Kaikki saa hoidettua aina paljon paremmin kasvotusten...

Asiaa sain sotkettua vielä enemmän kun satuin postaamaan tuon saman kirjoitukseni Koodin forumille jossa sain paljon hyviä ja asiallisia vastauksia, mutta eräs nimimerkki(suuret kiitokset vaivannäöstä jos satut lukemaan) sattui mainitsemaan että tällä oli samanlainen case muutamia vuosia sitten. Pyysin että kertoisi juttunsa vaikka mailin kautta ja tämä vastoin odotuksiani lähettikin todella pitkän mailin jossa kertoi tarinansa joka ei päättynyt kauhean hyvin. Jutun luettuani sain oloni oikeastaan vain huonommaksi kun aloin löytämään niin paljon samanlaisia yhtäläisyyksiä omasta jutustani. Siinä tarinassa juuri se toinen osapuoli oli aktiivisempi ja sitten yllättäen halusikin lopettaa kaiken siinä vaiheessa kun toinen oli jo tosissaan kiinnostunut kaverista.
Niin kuin nytkin kun on itse täysillä mukana ja korviaan myöten ihastunut niin saakin yllätäen kuulla ettei oikein enää kiinnosta. Mutta nytkin piti jättää kaikki auki eikä vaan voinut sanoa että annetaan koko jutun olla. Ja sitten vielä välillä annetaan ymmärtää että oltaisiin vielä tosissaan kiinnostuneita ja välillä ei.

Ei siinä, teki ihan hyvää lukea vastaavia juttuja ja jakaa vähän ajatuksia kun tässä alkaa kieltämättä ahditamaan aika paljon kun ei ole ketään kenelle puhua. Tuntuu vain että tässä alkaa flippaamaan kun miettii asiaa ja yrittää tulkita kaikkea jostain rivien välistä ja alkaa tuntua että olen viime aikoina tulkinnut kaiken väärin ja ettei kaikki olekkaan niin huonosti kuin kuvittelen... Tai sitten on vielä huonommin.
Pitäisi uskaltaa kysyä suoraan tältä ja tuntuu ettei sillä ole edes väliä onko vastaus myöntävä vai kieltävä. Kummatkin on parempia vaihtoehtoja kuin tämä epävarmuudessa oleminen, mutta kun tämäkin tuntuu olevan ihan yhtä pihalla ja pelottaa että onnistun pilaamaan kaiken vaatimalla vastausta kysymykseen johon ei ole välttämättä selkeää vastausta.

Muutenkin hajoaa pää tähän kaapissa olemiseen, rakkausmurheisiin ja siihen ettei ole ketään kaveria jolle puhua näistä asioista. Tilannetta ei yhtään helpota se että pinnalle on jälleen noussut tämä oman seksuaalisuuden miettiminen ja vielä kun samaan aikaan pari tyttöä koulussa on alkanut tosissaan piirittämään eikä edes vihjailuista tajua etteivät nämä voisi tällä hetkellä vähempää kiinnostaa. Vaikka totuus taitaa olla että pitäisi saada omat asiat selvitettyä ennen kuin voisi keneltäkään muulta vaatia mitään.

Tekisi vaan mieli käpertyä jonkun kainaloon turvaan, puhua kaikesta ja itkeä kaikki paska pois.
Ylös
JuhaniV Vastaa10 / 22 
14.09.2011, 07:54 Hurf, sinä osaat ilmaista ajatuksiasi ja tunteitasi huomattavan sujuvasti kirjoittamalla. Ehdotan sinulle tehtävää, jota itse käytän silloin tällöin hankalissa tilanteissa. Kirjoita "tälle" kirje tai sähköpostisanoma. Sano siinä aivan kaikki mitä juuri sillä hetkellä ajattelet hänestä ja suhteestanne. Kun aivan kaikki on tullut sanottua. Tuhoa se kirje/sanoma. Odota muutama päivä ja kirjoita uusi kirje. Tee sille kirjeelle samoin kuin edelliselle. Anna hetken aikaa kulua ja kirjoita kolmas kirje. Mieti sen jälkeen huolella, onko kirje oikeasti sellainen jonka olet valmis hänelle postittamaan. Toimi sitten sen päätöksesi mukaan.

"Tällä" on mitä ilmeisemmin omassa elämässään vielä selvitettävää: bi-seksuaalisuus ja kaappi. Parisuhde saattaa tulla hänelle omien keskeneräisten asioittensa vuoksi nyt liian nopeasti. Sinulla on oma elämä elettävänäsi. Sinä vastaat itse siitä. Kannattaa joskus olla hiukkasen itsekäskin.
Ylös
Riquman1990 Vastaa11 / 22 
14.09.2011, 10:40 Toisaalta pitää muistaa teidän erilaiset elämäntilanteet; sä oot jo parikymppinen opiskelija ja ilmeisesti muuttanu jo omilles, toinen on ilmeisesti vielä intissä (18-19-vuotias?) ja asuu vanhempiensa luona ja miettii vasta elämäänsä. Mulla ainakin oli siinä iässä vähän muutakin mielessä ku tehdä elämänmittasii sitoumuksii. Ja sitten teillä on vielä melkonen etäisyys välillänne (800 km) ja te ootte molemmat kaapissa olevii bi-miehii. Mä voin ite myös kaapissa olevana (ja pysyvänä) bi-miehenä sanoo, et bissukoilla on aina se jalka oven välissä myös siihen toiseen, eli naisten suuntaan. Eli vähän on huonot lähtökohdat teidän suhteelle. Jutelkaa siitä, mitä kannattas tehdä.
Ylös
Hurf Vastaa12 / 22 
14.09.2011, 12:25 Oikeastaan tuo on jo täyttämässä 21, ettei ole enää mikään ihan täysi pentu ja tällä on suhteellisen selkeät ja kunnianhimoiset suunnitelmat jo elämälle. Joka on oikeastaan yksi piirre mistä tässä pidänkin ja alakin on sellainen jota voi opiskella lähes ainoastaan Etelä-Suomessa.
Seksuaalisuuden osalta tuo bi nyt kuvasi parhaiten mutta omien sanojensa mukaan ei oikein tiedä mikä on, sen verran tietää että jätkät kiinnostaa selkeästi enemmän. Oikeastaan yhtä mutkalla kun minäkin nyt... Kaiken kaikkiaan meidän elämäntilanteet ovat yllättävänkin samanlaiset vaikkei siltä ihan äkkiseltään kuulosta.

Mutta jo sananakin parisuhde alkaa naurattamaan, kun järkikin yrittää välillä sanoa ettei tässä ole mitään järkeä. Niin kuin tässä onkin sanottu niin lähtökohdat ei voisi olla kauheasti huonommat. En ole edes mitään seurustelua ajatellut vaan haluaisin tietää ihan lähitulevaisuuden kannalta onko tässä mitään toivoa ja tahtooko tämä edes oikeasti nähdä jatkossa. Turha tässä on mitään ihmeellisempää unelmoida ja toivoa jos ei voi edes uudestaan nähdä kasvotusten ja jutella kaikesta.
En kauheasti ikävämpää tilannetta keksi kuin sen että kärvistelen kuukausia ja sitten intin jälkeen saan kuulla ettei tästä mitään tule ja että on parempi ettei nähdä enää.

Eihän tässä olisi mitään ongelmaa jos osaisin ottaa kaiken niin kuin tämä ja ajatella vain päivä kerralla ja katsoa asiaa sitten kun nähdään uudestaan. Niin kuin tämä sanoikin että pidä hauskaa äläkä orjuuta itteäs meikää odotellessa...
Tuntuu vaan tyhmältä kun kaikki mitä tässä on kuukausien aikana puhuttu ja lukuisia kertoja kuullut miten tämä tahtoisi olla minun kanssa, niin kaikki pikkuhiljaa unohtuu ja nollaantuu. Sanoinkin sen jo ihan ekassa viestissä että osittain ymmärränkin sen kun on intissä jossa kuulee pelkkiä pillujuttuja ja homovitsejä niin yllättäen mitkään homojutut ei kiinnosta ja sitä pakenee vain syvemmälle kaappiin.

Niin ja tuo kirjejuttu, sitä on tullut vähän harrastettuakin. Mutta koska en itse ainakaan haluaisi kuulla mitään kauhean syvällistä viestin muodossa niin tuskin tulen koskaan sellaista lähettämään. Paitsi jos tässä jossain vaiheessa tulee joku "eiköhän tämä ollut tässä" -viesti niin siihen varmasti vastaisin jotain vähän pidempää ja antaisin olla. Ainakin yrittäisin.
Ylös
SaintJudy Vastaa13 / 22 
14.09.2011, 14:31 **tuohon viimeiseen kahlaamatta koko vuodatusta;
Suhteen epävarmuudestahan on tärkeämpä puhua kaikkien muiden, kuin siihen osallisen kanssa - eiks jeh?
Ylös
smo Vastaa14 / 22 
14.09.2011, 15:05 Kirosanan kaltainen on lempi pohjoinen / rakkaus on ruma sana, kaipaus soi kauniimpana (ote Ismo Alangon kappaleesta Rakkaus on ruma sana)
Ylös
Hurf Vastaa15 / 22 
14.09.2011, 20:05
Viestiä on muokattu
>**tuohon viimeiseen kahlaamatta koko vuodatusta;
>Suhteen epävarmuudestahan on tärkeämpä puhua kaikkien muiden, kuin siihen osallisen kanssa - eiks jeh?"

Hahah, jeps juuri näin. Taisin kyllä mainita jo pariin otteeseen että kaikki vuodatukset on pääasiassa sen takia että saisin itse ajatuksiani kasaan ja koska ei ole ketään jonka kanssa puhua tästä kaikesta kaapissa olemisesta ja muusta paskasta. Se helpottaa vähän kun voi anonyymisti netissä avautua ja ei tarvitse jatkuvasti pitää kaikkea sisällään. On aika hankalaa kun on paljon hyviä kavereita joille ei voi puhua rehellisesti omista henkilökohtaisista asioista...

Tämä "osallinen" on myös tällä hetkellä useamman päivän tavoittamattomissa joten en ihan heti pääse edes keskustelemaan. Mutta älä hätäile, tarkoitus on kyllä puhua tämänkin kanssa. :)
Vieläkin tosin pähkäilen että jatkanko tätä "leikkiä" vai nostanko taas kissan pöydälle. Ei tässä varsinaisesti ole mikään kiire, mutta viime päivinä on vain niin moni asia ahdistanu ja tuntunut pahalta. Oikeastaan ennen viikonloppua kaikki tuntui sujuvan suht mallikkaasti mutta sitten iski normaalia kovempi ikävä, ahdistus kaapista ja lisäksi vielä opiskelijabileissä tytöt yritti saada sänkyyn vaikka kiinnostus oli pyöreä nolla, ja on vieläkin. Tuli sellainen olo ettei tätä jaksa enää yksin.

Pahoittelen myös jos jotain on nämä avautumiset ärsyttänyt mutta voin rehellisesti sanoa että näistä muutamastakin on ollut minulle paljon hyötyä. Ja tarkoitus ei vieläkään ollut löytää täältä mitään Dr. Philiä jolta olisin saanut jonkun maagisen neuvon millä kaikki saisi hoidettua.

Tuolla ärsyttävyydellä tarkoitan sitä kun ulkopuolinen ihminen joutuu kuuntelemaan rakkastuneiden murheita niin nämä rakastuneet kuulostavat täysiltä idiooteilta ja muutenkin naiiveilta ja eivät edes itse sitä tajua. Se on tavallaan myös yksi hyvä syy kirjoittaa ajatuksiaan ylös, sillä jos näitä pyörittää vain päässään niin sitä tuntuu uppoavan vaan syvemmälle suohon.
Ylös
JuhaniV Vastaa16 / 22 
14.09.2011, 21:07 Hurf, luuletko olevasi ainut, joka kipuilee näiden asioiden kanssa? Saattaa olla, että moni muu hyötyy sinun pohdinnoistasi omassa elämässään.

Onko muuten mieleesi tullut sellainen mahdollisuus, että "tämä osallinen" lukisi myös näitä kirjoituksia tässä keskustelussa?
Ylös
Hurf Vastaa17 / 22 
14.09.2011, 21:30
Viestiä on muokattu
En tietenkään luule ja on tullut mieleen. Sen takia harkitsin aika pitkään tuota aloituspostauksen laittamista, eli ihan tietoinen olen tästä "riskistä" varsinkin kun täällä on monia kymmenenkin vuotta vanhoja postauksia. Enkä muistaakseni ole kirjoittanut mitään sellaista mitä en olisi valmis sanomaan hänelle, vaikka mielummin tahtoisin puhua kaikesta kasvotusten eikä niin että hän lukee ne netistä...


Anteeksi jos joudut lukemaan nämä vuodatukseni täältä ennen kun kuulet ne minulta. Toivon että ymmärrät...
Ylös
Ilopilleri Vastaa18 / 22 
14.09.2011, 21:35 SJ:
> Suhteen epävarmuudestahan on tärkeämpä puhua kaikkien
> muiden, kuin siihen osallisen kanssa - eiks jeh?

JV:
> Hurf, luuletko olevasi ainut, joka kipuilee näiden asioiden kanssa?
> Saattaa olla, että moni muu hyötyy sinun pohdinnoistasi omassa
> elämässään. Onko muuten mieleesi tullut sellainen mahdollisuus,
> että "tämä osallinen" lukisi myös näitä kirjoituksia tässä keskustelussa?



Ongelmiensa kanssa painiville, ajatustenvaihtoa hakeville palstan uusille keskustelijoillehan kuuluu vastata pisteliään vittumaiseen tyyliin, eiks je? Onko teille kummallekaan muuten tullut mieleen sellainen mahdollisuus, että hapokas tyylinne kenties ajaisi ihmisiä puolustuskannalle ja pois täältä keskustelemasta?
Ylös
JuhaniV Vastaa19 / 22 
14.09.2011, 21:49
Viestiä on muokattu
Ilopilleri, en ymmärrä tulkintaasi. Tarkennatko?
Ylös
k_ma Vastaa20 / 22 
15.09.2011, 01:34 Hurf: "En kauheasti ikävämpää tilannetta keksi kuin sen että kärvistelen kuukausia ja sitten intin jälkeen saan kuulla ettei tästä mitään tule ja että on parempi ettei nähdä enää."

Hmm, kuukausia... Eikö muutama kuukausi kannata kärvistellä jos edessä on loppuelämä?
Ylös
SaintJudy Vastaa21 / 22 
15.09.2011, 07:26 Pilleri; ikävää, jos koit kommenttini vittuiluna, se ei todellakaan ollut tarkoitukseni. Toisinaan jokseenkin vastetahtoisena parisuhdeterapeuttina "toimiessani", olen tullut siihen johtopäätökseen, että ongelmien kanssa pähkäilevät ihmiset tietävät jo vastaukset, mutta etsivät vahvistusta ajatuksillensa.
Tämä sama aloitus muuten käytiin jo aika ansiokkaasti koodi.net puolella.
Ylös
Hurf Vastaa22 / 22 
15.09.2011, 09:56 k_ma:
>Hmm, kuukausia... Eikö muutama kuukausi kannata kärvistellä jos edessä on loppuelämä?"
Varmasti kannattaa. Nyt jatkan varmaan ottamalla "rennosti", unohdan turhan analysoinnin ja annan asioiden mennä omalla painollaan. Silti minua kiinnostaa tahtooko hän nähdä edes uudestaan vai onko tämä kaikki vain jotain leikkiä.
Ei tässä varsinaisesti ole mikään kiire, mutta viime päivinä on vain niin moni asia ahdistanu ja tuntunut pahalta.

SaintJudy:
>Pilleri; ikävää, jos koit kommenttini vittuiluna, se ei todellakaan ollut tarkoitukseni. Toisinaan jokseenkin vastetahtoisena parisuhdeterapeuttina "toimiessani", olen tullut siihen johtopäätökseen, että ongelmien kanssa pähkäilevät ihmiset tietävät jo vastaukset, mutta etsivät
>vahvistusta ajatuksillensa.
>Tämä sama aloitus muuten käytiin jo aika ansiokkaasti koodi.net puolella.

Totta että postasin tämän myös Koodiin jossa sain ihan hyviä vastauksia, mainitsin senkin tuolla yhdessä postauksessa. Postasin koko jutun kuitenkin tunteja aikaisemmin tänne mutta totta puhuen en odottanut saavani yhtäkään vastausta täällä.
Enkä oikein tiedä mitä tarkoitit sillä että tämä käytiin siellä "ansiokkaasti". Sain muutaman viestin jossa käskettiin relaamaan ja olla vatvomatta asiaa, pari vittuiluviestiä ja muutaman mailin jossa kerrottiin miten samanlaiset jutut ovat menneet päin helvettiä. Tänne kirjoittamisesta on ollut huomattavasti enemmän hyötyä kun on saanut vähän kasattua ajatuksiaan.

Tiedän myös oikein hyvin miten raskasta on kuunnella rakastuneiden ongelmia kun ulkopuolisesta vastaukset tuntuvat täysin selkeiltä, vaikkei näitä itse pysty hahmottamaan. Sanoinkin että nämä varmasti ärsyttävät monia juuri sen takia kun ulkopuolinen ihminen joutuu kuuntelemaan rakkastuneiden murheita niin nämä rakastuneet kuulostavat täysiltä idiooteilta ja muutenkin naiiveilta ja eivät edes itse sitä tajua. Se on tavallaan myös yksi hyvä syy kirjoittaa ajatuksiaan ylös, sillä jos näitä pyörittää vain päässään niin sitä tuntuu uppoavan vaan syvemmälle suohon. Tällä tavalla sen vastauksen voi löytää itsekin.

Olen myös joutunut elämäni aikana toimimaan kymmeniä kertoja ns. parisuhdeneuvojana ja kuuntelemaan muiden murheita mutta tämä on toinen kerta elämässäni kun kerron kenellekkään rehellisesti miltä minusta tuntuu. Se tässä onkin alkanut ahdistaa kun ei voi puhua puhua suoraan juuri kenellekään. Varsinkin teini-iässä tuntui todella hienolta kuunnella kavereiden rakkausmurheita ja lopuksi vielä tietenkin kysyttiin että oletko sä ihastunut johonkin tai onko sulla jotain murheita. Nolosti sai vastata etten ole, vaikka muutamaan otteeseen ihastuksen kohde oli tämä joka vuodatti niitä naishuoliaan.
Ylös

AlueetKeskustelutUusi viestiOhjeet
   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2017 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy