ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Keskustelu > Oma elämä > Tuijottava katse ja inttihomous.

  OhjeetUusi viesti
KeskustelutAlueet
Ihastunut Vastaa1 / 14 
02.10.2005, 02:03
Viestiä on muokattu
Olen tällaisessa tilanteessa:

Olen armeijassa ja tiedän erään pojan olevan minun lisäkseni varmuudella homo. No tämän vuoksi olen yrittänyt pitää silmäpeliä kyseisen pojan kanssa, vastakaikua kuitenkaan saamatta. Poika on kuitenkin lähes aina erään tummahiuksisen pojan seurassa, kun tuijottelen heitä, tämä tummahiuksinen poika tuijottaa minua. Sitten kun katson muualle niin olen usein huomannut taas katsoessani että tämä jätkä tuijottaa minua. Tätä on tapahtunut useasti harjoituksissa ja oppitunneilla. Tumma jätkä myös yleensä hymyilee minulle.

Jätkät näyttävät kaveruksilta, mutta jos kyseessä olisikin pari. Vai olisiko niin että molemmat ovatkin homoja, tietämättä sitä kuitenkaan toisistaan.

Nyt tämä homo jätkä on kuitenkin siirtynyt muualle ja kontakti siihen tummaan jätkään on munkin osalta vähentynyt.

Oon ihan sairaan ihastunut siihen tummaan jätkään, mutta todennäköisesti se tumma jätkä on vaan hetero ja tuijottelee sekä hymyilee muuten vaan.

Hitsi kun on vaan niin outo fiilis, haluisin jo löytää sen oikean ja kuitenkin niitä mahdollisuuksia osuu kohdalle niin harvoin, mitä hemmettiä pitäs tehdä?!?! Oispa mulla se hemmetin homotutka!!! Sitäpaitsi päätinkin etten ihastu enää kuin semmosiin jätkiin joiden tiedän olevan homoja, ja mulle olikin yllätys että eräs jätkä jolla on eräässä nettiportaalissa hänet homoksi paljastava profiili osui mun kanssa samaan komppaniaan. Oishan se niin paljon helpompaa jos tunnistais ne muutkin homot siellä armeijassa että vois puhuu ja jakaa kokemuksia muiden homojen kanssa. Onhan homoja kuitenkin sielläkin ainkin kymmeniä.
Että tämmöstä avautumista =)

Kertokaa vaikka muutkin tässä jos ootte epätoivoisissa tilenteissa rakkautenne kanssa tai neuvokaa mua.
Ylös
miesmies Vastaa2 / 14 
02.10.2005, 11:23
Viestiä on muokattu
onko se( varmaankin) niin vaikeata ottaa itseä niskasta kiinni ja mennä vaihtamaan pari sanaa heidän tai toisen heistä kanssa. se antaa sekunnissa tietoa, mikä on tilanne.

tässä kertomuksessasi tulee hyvin esille hoimojen verkostoitumisen puute. vaikka tietää homoksi ei mene moikkaamaan. homojen tulisi puhaltaa enemmän samaan hiileen. ei maksa vaivaa moikata ja olla hetken ystävällinen ja vaihtaa pari sanaa.yksin ei pysty torjumaan kiusaamista, mutta ryhmä antaisi tukea ja teksisi sen helpommaksi.

ryhmittykää. nuorten tulisi mielestäni tehdä tämä. heillähän on siihen 100 X paremmat mahdollisuudet kuin meillä vanhemmilla oli.
mikä estää?
Ylös
Habitus Vastaa3 / 14 
02.10.2005, 14:33
Viestiä on muokattu
"Sitäpaitsi päätinkin etten ihastu enää kuin semmosiin jätkiin joiden tiedän olevan homoja"


Miten voi päättää keneen ihastuu?

Ja miksi vielä tuolla kriteerillä? Eikös niihin juuri kannattaisikin ihastua joiden tietää olevan homoja?? Heterot ei varmaan ole kovin järkeviä ihastumisen kohteita.
Ylös
Habitus Vastaa4 / 14 
02.10.2005, 14:35
Viestiä on muokattu
Ähh.. sori. En lainkaan huomannut tuota "kuin" sanaa. Joo, siis aivan. Ihmettelinkin hieman, että miksi ei ihastuisi homoihin. =)
Ylös
Ihastunut Vastaa5 / 14 
02.10.2005, 20:24
Viestiä on muokattu
Joo miesmies, oot ihan oikeessa, nyt jos voisin muuttaa kaiken niin menisinkin puhumaan sille homolle. Kynnys oli vaan niin korkea kun oltiin kuitenkin eri joukkueissa. No se on kuitenkin vähän tekosyy, mutta olen kyllä aika ujo. Nyt se on myöhäistä kun se ei oo enää samassa paikassa. Virheistä oppii!?!

Joo ja tosiaan, onhan se mahdotonta kontrolloida keneen ihastuu, mutta jos sattuukin ihastumaan heteroon niin ei sieltä kyllä vastakaikua tule.

Kannattais varmaan lähestyä tyyppejä ihan kaveripohjalta.
Ylös
timmy Vastaa6 / 14 
03.10.2005, 09:25
Viestiä on muokattu
Itseäni ottaa päähän, kun en omana inttiaikanani mennyt tutustumaan lähemmin yhteen poikaan, joka oli ehkä maailman parhaimman näköinen ja vaikuttikin vielä ihan mukavalta. Hänkin oli p-kauden samassa komppaniassa, mutta siirtyi sitten pois. Näin jälkeenpäin on turha surkutella, että tee ihmeessä "peliliikkeitä" ja koeta päästä juttusille jos vielä vain suinkin voit. Vai oliko nyt niin että unelmien poikamiehesi on vaihtanut palveluspaikkaa kokonaan eikä vaan komppaniaa?
Ylös
Susimies Vastaa7 / 14 
03.10.2005, 09:37
Viestiä on muokattu
Voivoivoi pikku ihastuksia. Täälläkin vollotetaan ettei uskalla mennä söpön poitsun luo. Mut onks se sitten on homo vai hetero voi voivoi. Suoraan kysymään hei oots sä myös homo, mä oon. Ai sää oot. Kiva. Ollaanks ny kavereita? Jos on myöhästä sitten etsintäkuulututus! Mä se vaalee söpö kundi, 19, 174, 61, sieltä ja sieltä ja sä 20.. Missä on itsevarmuus? Jos ei nyt onnistu ei onnistu koskaan? No, haluun vaan antaa yllykettä ja menoks!
Ylös
Rokkihomo Vastaa8 / 14 
03.10.2005, 14:11
Viestiä on muokattu
...Rakastuin itse armottomasti sivarikurssilla.
Olin vannottanut itseäni etukäteen että pidän pääni kylmänä siellä.
No, en pitänyt. Hyvä niin.

Kyllähän siinä lopulta vähän takkiin tuli, mutta paljon enemmän
olisi harmittanut jos en olisi tehnyt mitään.
Ylös
sunshine Vastaa9 / 14 
03.10.2005, 14:47
Viestiä on muokattu
Aina kannattaa yrittää, jos kerran tuntuu siltä, että jotain on ilmassa.

Mä ihastuin lukion jälkeisessä työpaikassa 19-vuotiaana yhteen komistukseen.
Se oli vieläpä 23-v. Mä sitä yritin teinin itsevarmuudella jallittaa, mutta se pelasi
hyvin pian sen työttöystäväkortin eli olikin sitten hetsku. Ei jäänyt traumoja, koska
molemmat toimi korrektisti, harmitti vaan niin vimmatusti :)
Ylös
timmy Vastaa10 / 14 
03.10.2005, 17:41
Viestiä on muokattu
Susimies kirjoitti: "Voivoivoi pikku ihastuksia. Täälläkin vollotetaan ettei uskalla mennä söpön poitsun luo. Mut onks se sitten on homo vai hetero voi voivoi. Suoraan kysymään hei oots sä myös homo, mä oon."

Susimies, en tiedä ootko itse käynyt intin, mutta mulle se oli ainakin suhteellisen kuumottava ja ahistava paikka, enkä itse ainakaan uskaltanut/olisi edes halunnut kertoa siellä homoudestani kellekään. Kyllä mullakin on tapana kerätä rohkeus kun joku kiinnostava kohdalle sattuu, mutta ameija on kuitenkin ihan oma maailmansa. Ja turha siitä on sen enempää ees saarnata, en minä ainakaan ennen inttiä ois uskonu että Suomen nuorisossa vielä on niin "metsässä kasvaneita" tapauksia, kuin mitä minunkin tuvassa oli.
Ylös
miesmies Vastaa11 / 14 
03.10.2005, 20:26
Viestiä on muokattu
vähän naurettavuuksiin menee nää homojutut. kun mä olin kutsunnoissa, niin silloin oli paljon homomiehiä, jotka halus vapautuksen ja brassaili sillä et sai sen psykiatrin kautta. nyt taas siit on tullu "oikeus" ja et muka tasa-arvojuttu, jos ei muuten niin sitten kasvattipentujen kanssa pitää mennä itseänsä esittelemään...nää on välillä aivan ihmeellisiä juttuja- välillä miettii et persoonallisuushäiriöiset haluu olla framilla tavalla tai toisella ja päästä komentelemaan et miten asioita hoidetaan.
Ylös
sunshine Vastaa12 / 14 
04.10.2005, 10:17
Viestiä on muokattu
Intti on intti, joo. Mutta ei siellä varmasti mitään pahempaa tapahdu, jos sivistyneesti selvittää kiinnostaako jotakuta.

Ei sitä tarvitse kysyä oletko homo. Eikä se mitään valaise. Oleellisempaa on selvittää onko se tyyppi susta kiinnostunut ja synkkaako teillä. Siinä ohessa sitten selviää onko sitä seksiä tulossa vai ei. Vai oliko koko jutun pointti se, että piti vaan saada pikaset panot eikä muuta? Semmonen loukkaa aikamonta homoakin.

Omista peloistaan kannattaa ottaa kiinni ja pyrkiä yli. Armeija on monella tapaa epänormaali ja elämälle vieras ympäristö, mutta ei siellä ketään palveluksessa olevaa tänä päivänä tapeta. Munkin inttiaikaan oli kaksi kaverusta, jotka jopa leirillä nukkui samassa makuupussissa, hyvin vaisusti niistä edes mitään juttuja liikkui. Ja tämä oli 1990. Silloin oli sentään vielä simputustakin.
Ylös
Public eye Vastaa13 / 14 
04.10.2005, 10:47
Viestiä on muokattu
Ei se homous miesporukoissa sinänsä ole läheskään niin suuri tabu kuin usein halutaan uskoa ja uskotella. Tärkeintä on olla ’hyvä jätkä’, reilu kavereita kohtaan ja avoin, avulias sekä seurallinen - siis ominaisuuksia, jotka tekevät kenestä tahansa pidetyn muiden joukossa. Muutamia ääritapauksia eli oman epävarmuutensa vuoksi parantumattomia homofoobikkoja lukuun ottamatta useimmat sivuuttavat homouden olankohautuksella - ei kuulu minulle. Tietysti on myönnettävä, että nuo ääritapaukset pystyvät kyllä äänekkyydellään joskus tekemään toisen elämästä helvettiä, mutta sellaiseen tilanteeseen voi päätyä muustakin syystä kuin homouden vuoksi. Jos ei tee numeroa omasta homoudestaan, eivät sitä todennäköisesti muutkaan tee. Tervettä järkeä peliin.
Ylös
martin Vastaa14 / 14 
04.10.2005, 10:57
Viestiä on muokattu
Avoimuus riisuu muut usein kaikista aseista - olen huomannut.
Olin itse kuukauden tuossa epänormaalissa ympäristössä ja avoimuuteni homouteni suhteen (olemalla sitä, mitä olen) sai alussa joitakin mielestäni kaikkinensa hyväntahtoisen humoristisia kommentteja ja sitten se ei ollut enää mikään teema.
Ylös

AlueetKeskustelutUusi viestiOhjeet
   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2017 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy