ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Keskustelu > Oma elämä > Hyvä aamu -> hyvä päivä?

  OhjeetUusi viesti
KeskustelutAlueet
Haades Vastaa1 / 5 
30.06.2005, 15:46
Viestiä on muokattu
Aamuinen herätys oli samaa kuin aina aikaisemmin. Mukava ja huolen. Ei ollut murhetta huomisesta, ei surua eilisestä. Mielessä vain aamukahvi. Niinhän se aina menee. Mitään ei tarvi ajatella, ennen aamukahvia. Siihen se sitten jääkin.

En tiedä, mistä ne jotka sanovat parantuneensa masennuksesta kertovat. Kaikki se juttu on niin vierasta minulle. Jo silmien aukaisu aamulla on tuskaa. Ovesta ei pysty menemään ulos. Ihmisille ei pysty juttelemaan. Ei voi hymyillä, ei itkeä. Tunteet on "kuollu" En tiedä mistä he puhuvat.

Kyllä minä olen joka aamu silmäni aukaissut. Ei se ole tuottanut ongelmia. On jopa saattanut mennä tunti, ennen kuin maailma hyökkää päälle. Viimeistään silloin kun puhelin soi, tai postilaatikko kolahtaa. Sieltä tulee maailma minua vastaan, sitten pelottaa.

Miksi masentuntut ei pystyisi menemään ulos? Minun on pakko käydä töissä, vaikka aina työmatkalla mietinkin, miten siellä käy. Tuleeko turpaan, saanko pullosta päähän. Ei olisi ensimmäinen kerta. Mutta rahat on vuokraan saatava. Käyn minä muutekin ulkona. Enemmän se koti minua pelottaa. Siellä minä olen yksin, enkä ole silloin hyvässä seurassa.

Entä se juttelupuoli, hymyily? Tunteet? Juttelen päivittäin, kerron vitsejä ja nauran. Koen minä iloakin, kun jokin asia onnistuu. Ne tunteet ei vain kestä kauan, mutta kyllä minä tunnen.

Tuttavien kesken olen iloisena tunnettu. Kyllä kaikki tietää, että minulla murheitakin on, mutta tuskin ketään tietää minkä verran. Eihän minulla ole hätää, kun en näytä yhtään huolestuttavaa merkkiä.

Minä kai kuulun siihen sarjaan, kun lopulta voimat uupuu, niin kaikki hämmästyvät. Mikä hänelle tuli, hän oli aina iloinen, eikä hänellä ollut edes mitään murheita. Voi työkaverit, jos tietäisitte.

Jokaisen hymyn kääntöpuolella on kyynelten täyttämät silmät.
Ylös
Liquid Vastaa2 / 5 
30.06.2005, 19:47
Viestiä on muokattu
Voisi helpottaa jos ottaa johonkin ystävään yhteyttä, kutsuu kahville, istuttaa sohvan nurkkaan ja kertoo että minulla on ongelmia. Minulle se auttoi. Jännä vain miten yllätyksenä se tosiaan tulee heille.

Ja aamukahvi on kyllä jo syy sinänsä jatkossakin nousta sängystä, ei sen voittanutta. Ja siitä (tai siis sen voimilla) on hyvä jatkaa. Tsemppiä.
Ylös
arkadas Vastaa3 / 5 
30.06.2005, 21:50
Viestiä on muokattu
Jonkun viisaan sanoja lainatakseni:
"Kukaan ei kestä määräänsä enempää..."

Se vain antaako periksi heti vai taistelee vastaan ja palaa niin sanotusti pinnalle onkin sitten jokaisen oma ratkaisu...

Elämä on vuoristorataa. Ei yhtä tasaista puurtamista. Aika on ilolle, aika on surulle. Se erottaa meidät elämimistä...
Ylös
jesse . Vastaa4 / 5 
30.06.2005, 22:26
Viestiä on muokattu
Haades tuo kirjoituksesi oli kuin suoraa mun elämästä , samanlaista kaksoiselämää mäkin elän.

Pinta nauraa vaikka sydän itkee .

Mutta sellasta se elämä on , kaikki ei ole yhtä vahvoja kestämään tätä elämän raadollisuutta .

Elämä ottaa , elämä antaa , millon enemmän millon vähemmän .
Ylös
Pora-liike Vastaa5 / 5 
01.07.2005, 10:52
Viestiä on muokattu
"Haades
30.06.2005, 15:46
En tiedä, mistä ne jotka sanovat parantuneensa masennuksesta kertovat. Kaikki se juttu on niin vierasta minulle. Jo silmien aukaisu aamulla on tuskaa. Ovesta ei pysty menemään ulos. Ihmisille ei pysty juttelemaan. Ei voi hymyillä, ei itkeä. Tunteet on "kuollu" En tiedä mistä he puhuvat. "

Masennuksesta paraneminen on melkein pahempaa kuin masennus itse. Vuosien tunteettomuuden jälkeen kun tulee kaikki negatiiviset tunteet kerralla pintaan.
Ylös

AlueetKeskustelutUusi viestiOhjeet
   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2017 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy