• inessiv

Nacht am

onpa tämä taas.
valvoin neljään asti aihioiden enkä päätynyt edes tyydyttäviin ratkaisuihin. nukuinpa sitten onnellisna puoli kolmeen ja nyt on pää kipeä ja edelliseen ehkä mitenkään liittymättä kurkkukin. siis kipeä. eniten harmittaa se että kun kerrankin (no, tämänkin kerran) olen yksin kotona niin en voi laulaa!
soittelinpa huvin ja urheilunkin vuoksi vanhoja pianokappaleita. on niin hilpeää kun ei tarvitse pinnistellä teknisesti tulkinnan kustannuksella, saati toisinpäin. ihmettelenkin kuinka vähän s.s. on laittanut minut ottamaan kappaleista irti, vai onko se vaan sitä etten osannut ottaa. no, anni (isosisko) sitten kans soitti, tavoitteli kai samanlaista huolettomuutta mutta kun taidot eivät riitä, muuttuu kaikki vaarallisen helposti ylimieliseksi hakkaamiseksi. eikä kaikilla musiikki muutenkaan tule sydämestä, täytyy sanoa viimeistään kuunneltuaan hänen tulkintansa puhkisoitetusta tunnelmapalasta yömerenrannalla. ei kai se ole yltiöromanttinen krumeluurattu myrsky meren rannalla? improilin taas vähän. olen varma että sointukolmikko johon olen niin ihastunut, liittyy wagnerin ringiin, Hageniin kai. en ole sitä itsekään voinut keksiä, on se niin hieno. ainakin se on muunnelma hagenista.

huomenna tai yli- pitäs kai käydä kaupungissa. kirjastossa toki mutta voisin yrittää jonkin sortin tapaamista kera unnan.

heh, pitkästä aikaa tartuin viiviin ja wagneriin. useaan kertaan luettuinakin jaksavat naurattaa. aivan loistavia.

nälättää.

päivän haiku:
ei pidä sinun
sinuas asettaman
yläpuolelleen.