• inessiv

Libera Me

jälleen vaihteeksi menivät mökille. mikä niitä sinne viikko toisensa perään vetää? joku vastaisi että oma rauha mutta sen kokoinen porukka kyllä karkottaa sen rauhan mennessään. tajuaakohan kukaan että se jääkin tänne.

verdin requiemia. talvela on suuri. ja m. horne kovin tenoraalinen. mutta hyvä. monet tuttavani pitävät enemmän mozartista mutta itse en osaa päättää. verdiä kuuntelen ainakin mieluummin, on se ehkä dramaattisempi. toisaalta mozart tekee saman draaman ihan eri tavalla, ja ehkä juuri se konstailematon veistoksellisuus ja kudoksen puhtaus sekä nerokkaat ilmaisukeinot puhuttelevat. ei juuri ylimääräisiä nuotteja (kuten kuulemma olikohan figaron häissä)..
puccinia vähän, donde lieta usci, kvarttia ylempää toki. siis tavallaan. ja suhteellisen sanaton versio kevään äänistä. muutaman nachtigallin muistin. aika kivasti ääni kulkee mutta yskä niin en uskalla kovin.

luin annin lainaamaa kirjaa. se on vähän ruma, siis yleisotteeltaan. mutta jostain syystä juuri rumat kirjat tempaavat mukaansa. objektiivinen rumuus voi muuttua subjektiiviseksi kauneudeksi. ja näin voi ilman paradoksejakin käydä useamman/useimpien kokijain kohdalla. sitä paitsi on myönnettävä että rumuus on arvona ehkä kauniimpi kuin keskinkertaisuus. no ei ehkä rumuus mutta tietynlainen rujo karheus.

huomenna tekisi mieli kutsua juhis kylään. mutta sillä on luultavasti hommia päivän. niinpä en edes kehtaa mennä niille.

palannen vielä tänä iltana/yönä sekä rakkaan samickin (impr impr) että siluettiristikoiden ääreen. siihen saakka.

ai niin päivän haiku:
sitruunan tuoksu
nostaa veden silmiini
sitä se vain on.

niin ja piti kokeilla tuota kuvan lisäämistäkin. kuvan sisällöllä ei tällä kertaa liene mitään tekemistä minkään kanssa.