• inessiv

Canto

Olen taas innostunut laulamisesta jotenkin uudella tasolla. Lainasinkin yhden peruskiven, jota tietääkseni "oikeat" laulunopiskelijatkin käyttävät, tutustuminen siihen on ihan mukavaa. Lisäksi löysin vihdoin nuotteja ja musiikkiesimerkkejä Mozartin konserttiaarioihin omalle äänelleni, aiemmin olen tyytynyt sopraanoaarioihin (ei niissäkään mitään vikaa).

Minut kutsuttiin tänään mahdollisille kahveille tms. mutta en vielä tiedä miten käy. En varsinaisesti edes jaksaisi lähteä, mutta sosiaalisen elämän kohentaminen ei kyllä tekisi pahaa.

Haluttaisi olla luova ja lapsellisen avoin. Sitten tulee aina jokin esto, en ymmärrä. Tai osin kyllä: vieläkin on joskus vaikeaa olla poikaystävän edessä täysin oma itsensä, vaikka ns. normaalitasolla olemmekin jokseenkin täysin vapautuneita. Mutta en ymmärrä miksi häpeän sitä, että haluan olla luova. Ehkä on noloa yrittää olla ikäänkuin vakavasti otettava taiteellisessa mielessä, jos taso on maallikon.
(Mutta kyllä luovassa työssä silti jossain määrin häiritsee, jos joku seuraa prosessia silmä[kin] kovana).

Alfred rantautui
vaivalloisesti, mutta
säilyi hengissä.

1 kommentti

martin

18.1.2007 12:11

Sopraanoaarioihin?! Silloinhan voisit kuitenkin vielä yrittää Beethovenin "Ah, perfidoa". Siinäpä haastetta...

Vastaa kommenttiin

Jätä tyhjäksi