Voces Intimae

Näytetään bloggaukset tammikuulta 2007.

Canto

Olen taas innostunut laulamisesta jotenkin uudella tasolla. Lainasinkin yhden peruskiven, jota tietääkseni "oikeat" laulunopiskelijatkin käyttävät, tutustuminen siihen on ihan mukavaa. Lisäksi löysin vihdoin nuotteja ja musiikkiesimerkkejä Mozartin konserttiaarioihin omalle äänelleni, aiemmin olen tyytynyt sopraanoaarioihin (ei niissäkään mitään vikaa).

Minut kutsuttiin tänään mahdollisille kahveille tms. mutta en vielä tiedä miten käy. En varsinaisesti edes jaksaisi lähteä, mutta sosiaalisen elämän kohentaminen ei kyllä tekisi pahaa.

Haluttaisi olla luova ja lapsellisen avoin. Sitten tulee aina jokin esto, en ymmärrä. Tai osin kyllä: vieläkin on joskus vaikeaa olla poikaystävän edessä täysin oma itsensä, vaikka ns. normaalitasolla olemmekin jokseenkin täysin vapautuneita. Mutta en ymmärrä miksi häpeän sitä, että haluan olla luova. Ehkä on noloa yrittää olla ikäänkuin vakavasti otettava taiteellisessa mielessä, jos taso on maallikon.
(Mutta kyllä luovassa työssä silti jossain määrin häiritsee, jos joku seuraa prosessia silmä[kin] kovana).

Alfred rantautui
vaivalloisesti, mutta
säilyi hengissä.


Knarr

Kurkku on kipeä. Niin oli myös Ullalla. (Miksi tuntuu niin väärältä käyttää ihmisten oikeita nimiä blogissaan?)
Yritän parantaa itseäni, tosin poikaystäväni taitaa poppakonstit paremmin, vaan ei ole paikalla hän. Tukkoinen olo muutenkin, ollut viime aikoina aamuisin.

Viime yönä innostuin pitkästä aikaa piirtämään. Tai lähinnä luonnostelemaan, mutta oli mukavaa. Piirsin tanssivia ihmisiä.

Katsoimme eilen(kin, ystäviemme kanssa) The Sound of Music -elokuvan, jodlaan vieläkin. Pidin ja pidän.

Meiltä viedään pyykkikone ja sohva. En pidä. Mutta ei ole mulla vara valittaa.

Onpa lyhyitä kappaleita.


...

aamulla oli aika rasittava olo, "siitä" huolimatta.
Kävimme sitten yhdessä kävelyllä, mikä täysin vastoin tarkoitustani piristi minua. Katselimme myös yhdessä Idolsia :D

Olen ehkä taas ihastunut. Se on kivaa.

Syön bf:n ammoin tekemää omppupiirakkaa, ja juon bf:n 5min sitten tekemää limua. Kohta syön bf:n päivällä tekemää rahkaa.

Se on huippu.


Uusi vuosi,

uudet kujeet.
Sen kummemmin vanhaa ilmausta vääntämättä.

Ajattelin aloittaa taas aktiivisen työnhakuvaiheen, lienee parasta. Moneltakin kantilta.

Tein kaksi uudenvuodenlupausta (kokonaan yhteen? oili!!!),
konkreettisen ja abstraktimman. Molemmat ovat tähän saakka pitäneet, joten hyvin menee.

Parisuhteemme piristyi lomalla, jonka siis vietimme tahoillamme. Ei sillä, että siinä sitä ennen olisi vikaa ollut. Tälläkin hetkellä nautin sydämeni pohjasta tästä suuresta siunauksesta, huolimatta eritoten isän nihkeästä "ohjauksesta".

Syön leipää ja juon teetä. Kello on 2:42 yöllä. Ei se haittaa, eihän.