Voces Intimae

Paha olo. Tosin illalla/yöllä oli vielä pahempi. En tiedä miksi, vaikka ehkä tiedänkin. En jaksa vielä spekuloida, luulottelen itselleni tämän menevän muutenkin ohi. Tuntuu vaan jotenkin liian tyhjältä. Välillä meinaan tulla hulluksi, kun tunnen päässäni liikkuvan ikäviä ja kiusallisia, kipeitä ajatuksia, mutten saa niistä kiinni, en osaa ajatella niitä ilmi edes itselleni. Toisaalta en edes halua tarttua niihin, pelkuri kun olen. Itsekäs pelkuri.
Vatsaan koskee.

Onneksi on syli johon käpertyä, sydän joka vastaanottaa huokauksia. Käsi joka silittää. Ymmärtämisen yrityksiä.

päivän haiku:

Enhän ansainnut
sitä, mikä minulle
nyt on annettu

...päivitän tilanteen.
Eli Helsingissä olen nyt majaillut keskiviikosta asti. Kotiutumisprosessi on vasta pahimmoilleen aluillaan. Liikaa ajateltavaa, varsinkin kun tekee niin kovin mieli ajatella vain yhtä asiaa.
Mutta onnellinen olen, se on myönnettävä. Tilanne on kannaltani lähestulkoon mitä parhain. Pienet puutteet peittyvät isojen etujen alle.

Kaakaota mielisin, vaan pesin jo hampaat, enkä edes tiedä onko moista kaapissa. Ehken edes tarkista asiaa.

Eilen kävimme syksyisellä kävelyllä. Emme sillä, mistä olen aina haaveillut, mutta melkein. Versio oli vähän arkisempi, vaan väliäkö tuolla. Romantiikkaa riittää muutenkin.

(eilis)päivän haiku:

kriikunarosvot
pimeässä syysyössä
noin, rinta rinnan

Huomenna.
Aamulla olisi tarkoitus lähteä ajelemaan muuttokuorman kera kohti Helsinkiä. Hienointa asiassa ei suinkaan ole itse Helsinki, vaan se että pääsen vähän irti näistä pohjoisen luvalla sanoen nihkeistä ympyröistä, ja eritoten se, että muutan yhteen sellaisen ihmisen kanssa, josta todella välitän, jota tarvitsen ja haluan tarvita. Tietysti olemme vain kämppiksiä...

Pitäisi aktivoitua fyysisesti.
Saamattomuus lisääntyy selvästi jakautumalla.

Hilsebub.