Paha olo. Tosin illalla/yöllä oli vielä pahempi. En tiedä miksi, vaikka ehkä tiedänkin. En jaksa vielä spekuloida, luulottelen itselleni tämän menevän muutenkin ohi. Tuntuu vaan jotenkin liian tyhjältä. Välillä meinaan tulla hulluksi, kun tunnen päässäni liikkuvan ikäviä ja kiusallisia, kipeitä ajatuksia, mutten saa niistä kiinni, en osaa ajatella niitä ilmi edes itselleni. Toisaalta en edes halua tarttua niihin, pelkuri kun olen. Itsekäs pelkuri.
Vatsaan koskee.
Onneksi on syli johon käpertyä, sydän joka vastaanottaa huokauksia. Käsi joka silittää. Ymmärtämisen yrityksiä.
päivän haiku:
Enhän ansainnut
sitä, mikä minulle
nyt on annettu