Voces Intimae

Näytetään bloggaukset toukokuulta 2006.

Singing in the rain

On käsittämätöntä miten kehnosti menee postipoikain jakeluun teksti "EI mainoksia eikä ilmaisjakelua" ...no, kohta ei ole enää minun murheeni, syytävät tyhjään kämppään eli eivät.

Heräsin seitsemän jälkeen, remonttimiehet saapuivat ja halusin nousta ennen hyökkäystä asuntooni. Pakkailin sitten aika lahjakkaasti kaikki tavarani, vähän jäi vielä mutta ne ehtii vaikka huomenna. Yhdeksän jälkeen hipsin kaupungille, kävin ostamassa sateenvarjon ja sukkia. Tarpeeseen. Kirjastossa vietin rattoisasti useita tunteja. Tullessani olivat jo työläiset tiessään, nyt lepäelen ja pohdin josko jaksaisin lähteä vielä ostamaan syömistä. Voi olla että sorrun taas vain noutamaan pizzan.

Tänään tahi viimeistään huomenna on aika iloisen jälleennäkemisen. En meinaa pysyä nahoissani.

Sataa vettä.

Oi tätä elämän kevättä!
Kala ei ui evättä
jos ei myöskään veteen huku
(kuin ei kesää karhu nuku).

Oi tätä kevään elämää!
Mieltäni jokseenkin hämää
kaikki tää kun tapahtuu
(ei meinaa aivooni mahtuu)

Oi miten huono
riimi luonno
staan tuli.
Puli puli.
Sanoi puro kera kaljun alkoholistin.

Oi tätä eloa keväimen!
Kun sanaisen arkun avaimen
vei antaja aarteen vuokran.
Sivellän kentän okran
värisen
ja
värisen
hiljaa
synkronissa haavan lehtien kanssa.

Oi keväistä myötätuulta!
Jo vakoilee oven suulta
kesä, toverimme armas.
Jo väistyy pilvi harmas
tieltä symbo(o)lisen kevään!
(Nyt jälleen tovin levään
toimesta runoniekan,
sanan säilän so. miekan
lanteelleni lasken
kuin myös sinut
ääreen toimiesi)

Oi kesän ovea.
(Vielä povea
nuoren runoilijan
tää huuma täyttää.
Vaan kaikki loppuu aikanaan.
Jos lähtis ostaan banaan...)

IN


Chaos

On tapahtunut ihan liikaa kaikenlaista. Tai sitten sopivasti kaikenlaista mutta ihan liian lyhyessä ajassa. Eloni on varsin kaoottista, syksyä en uskalla vielä ajatellakaan.

Jos joku arvoisa lukija(ttare)ni on seurannut valmistautumistani pääsykokeisiin, suotakoon hänelle tilaisuus tietää, että ensimmäiset (Sibelius-akatemian) kokeet menivät jokseenkin penkin alle. Oletettuja syitä on enemmän kuin tahdon syytellä. OAMK:in kokeet menivät yllättävänkin hyvin, sitä paitsi jotenkin epäilyttävän paljon haastatteluosiossa käytettiin aikaa sellaiseen joka "ei varsinaisesti tähän kuulu". Sen sijaan olen joutunut hämmästelemään sitä että jos todella pääsen sisään, uskallanko ottaa paikan vastaan. Toivottavasti monituiset asiainhaarat selkenevät kesällä, jottei tarvitse summassa alkaa priorisoida.

Kuten tarkkaavaisimmat lienevät huomanneet, on blogini ollut viime aikoina kuihtumaan päin. En vielä tiedä, koska hennon vaientaa sisäiset ääneni, mutta kesä tulee todennäköisesti olemaan rauhallista aikaa. Sentään en vielä jäähyväispuhetta kirjoita. Huoleti siis, arvon lukija(tar), hiljaa hyvä tulee.

Sillä tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.


Totuus julki

"Olet 70% tylsä

84% ovat vähemmän tylsiä kuin sinä

5% ovat yhtä tylsiä kuin sinä

11% ovat tylsempiä kuin sinä"

Olen näemmä todella kiinnostava tyyppi :D
Tein myös muita huippuluotettavia testejä:

- Olen 74% hyvä ihminen
- Henkinen ikäni on 26 vuotta (vaihtoehtoisen testin perusteella henkinen ikäni on 43 vuotta)
- Olen 0 (siis nolla)% kova jätkä :D
- Olen 61% vässykkä
- Olen 42% tosimies (no hei...)
- Olen 13% friikki

Lopuksi tietenkin
-Olen 52% inhetero. Jostain syystä en osaa tulkita tätä tulosta, mutta ehkä se ei ole mielekästä.


Ohhoh!

Nyt meni kyllä hetkeksi pasmat sekaisin. Nimittäin pitipä tipahtaman kirjeluukustani C4-kokoinen kuori joka sisälsi kuin sisälsikin kutsun OAMK:in valintakokeisiin. Nyt siis pitäis kiiruimman kaupalla saada (toiset) kopiot nuoteista, harjoittaa Vaccai paremmaksi sekä muutenkin orientoitua toisiin pääsykokeisiin. Samalla kun on jo toinen jalka kipittämässä Helsinkiä kohti. Mutta yllätys oli kyllä positiivinen, tuli semmosta varmuutta. Nimittäin jos en _kumpaankaan_ noista paikoista pääse niin kehnosti menee.

En pysy kasassa.


Hämillistä

Vaikka yhtäkkiä kaikki on jotenkin selvempää kuin koskaan ennen, en siltikään oikein tiedä missä ollaan menossa. Kyselen itseltäni jatkuvasti asioita johon vastauksen antaa aika. Toisiin saan vastauksen jo viikon kuluttua, toisiin kesällä, joihinkin ehkä vasta vuosien päästä. Mutta kyselemästä en voi laata. Niin helppoa kuin olisikin elää vain tätä hetkeä, mutta ei. Sitä koettaa kantaa kortensa tulevaisuuden kekoon jo ennen kuin se on varttunut taimesta komeaksi oljeksi. Olen ehkä joskus vaikeampi kuin syytä olisi. Joskus myös helpompi, ei hyvä sekään. Vaan täydellinen ei ole kukaan, ihmisiä olemme onneksi jokainen.

Luin eilen Antoine de Saint-Exuperyn klassikon Pikku Prinssi. Sain siitä erikoista voimaa, uusia ajatuksia. Hämmästyttävää että noinkin ohuesta ja jotenkin löyhän naiivisti kirjoitetusta teoksesta löytää vielä näinkin monen lukukerran jälkeen uusia sanomia. Kaipa se siksi onkin säilynyt suosikkien joukossa.

Lauleskelin äsken Mozartin Requiemia. Hieno teos. En osaa päättää kummasta pidän enemmän, siitä vai Verdistä. Molemmissa puolensa. Verdi ehkä laulullisesti lähempänä mua, mutta Mozartissa ihan oma hengellisyytensä.

Tekisi taas mieleni kirjoittaa runo, mutta jotenkin en ole vireessä. Pahoitteluni. (Eivät ne runoni tosin ole ennenkään pahoittelujen arvoisia olleet).

Taidanpa päättää (lopettaa).