Voces Intimae

Näytetään bloggaukset syyskuulta 2005.

iltaa

Rheingoldin kuuntelin. oli itse asiassa parempi kuin muistelin. rakkaudenkirous-teema on yksinkertaisuudessaan aika hieno. sitä paitsi huomasin että hageniin liittyväksi luulemani teema olikin taikakypärä, ja kun kerran pohdin onko se sama kuin se joka improihini aina putkahtaa, havaitsin ettei se ole. wagnerin teema kun pyörii yhden sävelen ympärillä, minun (tosin en voi ehkä sanoa että minun, luulen että hra.richard on sen kuitenkin joskus alitajuntaani istuttanut) muuttuu enempis kokonaan. pyörähdys vs. nousu.
mutta huomasin oikeestaan vasta nyt, miten psykologisesti taitavaa se musiikki on. ymmärrän miksi wagneria pidetään nerona. ehkä jo huomenna kuuntelen valkyyrian.

päivän haiku:
silkkinen sade
sivelee polun umpeen.
matkamme alkaa.


Nahkikset

koulusta (dvs yliopistolta, se ei kuulemma ole koulu) tullessa näin miehen joka vaikutti sosiaalisesti syrjäytyneeltä. hänellä oli kädessään viinapullo, suupielestä roikkui savuke ja ylävartalon verhosi kulahtanut ruskea nahkapusakka. hetken päästä vilkaisin että mitenkä ukkeli jo tuonne puskaan hyppäsi kyykkimään niin siellä joku nuori naishenkilö poimi pietaryrttejä aivan samannäköinen nahkatakki yllään! kylläpä hymyilytti. nauratti myös yhden rouvashenkilön nenä, vaikka ei sellaiselle tulisi nauraa.

nyt pitääkin olla tarkkana kun on makaryynit kiehumassa. olen niin taitava kokki että saattavat palaa pohjaan:) [en ole kyllä vielä kertaakaan onnistunut niin huonosti]

lainastossa vierailin. pitkästä aikaa otin wagneria. kun näkyi tulleen vihdoin tekstiliitteellinen versio siegfriedistä, ja muistaakseni pianopartituuri kans, niin päätin että kuuntelen jouluun mennessä ringin kokonaan. oikeastihan se pitäisi kuunnella neljänä peräkkäisenä(?) iltana, mutta minulla ei sellaisia ole. tai on mutta kaikkina niinä ei ole sitä neljää tuntia aikaa.

hyvin kävi. nyt pidän ansaitun evästauon. tai siis syön ruokaa, eväs kuulostaa nahistuneelta sämpylältä.


Elegia

Illan pimetessä
näen keltaisen lehden
liimautuneena ikkunalasiin.
Sade sen siihen naulitsi.

Kun väsy painaa harteita
ja vatsa on tyhjä.
Ei se ole vatsa
ei väsy.
Vain puoliksi syöty suklaalevy
sulamassa pöydällä.
Tänään hiljaisuus ei ole ääni.

Vilkaisen ikkunaan.
Keltainen lehti on poissa,
öinen sade
tekee raitoja harmaaseen lasiin.

Pisarat piiskaavat kasvoihini haavoja.
Helpot hoitaa, sanoo surusilmäinen
emo
ja sulkee syliinsä
hajonneet palaset
joista yksi puuttuu.

Sade sen naulitsi ikkunaan.


Mormor gråter

olen ihan uupunut, tein läksyä kauemmin kuin koskaan koko peruskoulun tahi lukion aikana.
(tosin eräiden mukaan emme saa läksyjä vaan kotitehtäviä ja semanttinen erohan on olemassa, minkä lisäksi olen uupunut ihan muista syistä kuin parin sivun käännöstehtävästä)

koska olen siis uhrannut aikaani *kauno*kirjallisuudelle en nyt jaksa itse inspiroitua. lunttasin muuten tekstin loppuun asti, ei sinne asti tarvinut kääntää, tarinan opetus näytti viime riveillä olevan että hyväksykää homot. mutta itse *näytelmä* oli kyllä aika köyhä.

tyhjä on olo. vaikka söin juurimmiten.
ei kirosana, en nyt jaksa kirjoittaa. jotenkin saamaton (ehheh) ja välinpitämätön olo. ehkä vielä peräänantamaton niin ollaan jo kyllin mauttomia. krääh. miksei unna ole täällä, se ymmärtäisi. sillä on muuten synttärit viikonloppuna, ei ole kyllä kutsua kuulunut mutta ainakin lahjon sen/sitä.

mut hei hei. pää taitaa poksahtaa tyhjyyttään.


Hejsan

olen täällä taas. tai siis edelleen. poiketessani koulu(no, opiskelu)päivän lomassa kämpille, sain puhelun että joku setä tulee vihdoin asentamaan laajakaistan. meni tosin puolisen tuntia ennenkuin sain kaikki kommervenkit kuntoon, kun en ole kauhean nokkela näiden koneiden kera. (muun muassa verkkokortti oli jostain syystä pois käytöstä enkä millään meinannut sitäkään hoksata)

niin.
voi tätä syksyn paradoksaalisuutta. joka syksy tuntuu että herään jotenkin elämään muutamalla ylimääräisellä kierroksella. ja kuitenkin jotain puuttuu, sitä vesi- ja lehtisateessa kaipaa niin sellaisia romanttisen hiljaisia kaurismäki(?)kohtaamisia juuri siinä puun alla tai missä sattuukin olemaan. tai meren rannalla, se olisi aika.

kriih. olen nyt vähän tukossa kun en ole aikoihin kirjoittanut:) mutta raportoinen jatkossa säännöllisemmin.



I'm back

Vain pikainen ilmoitus siitä että olen hengissä, opiskelen yliopistossa ja olnen ihastunut(diagnoosi varmistuu päivä päivältä)
Saanen viikon sisällä laajakaistan jolloin ehkä enempis.
Siihen saakka(?) lukemiin.