Voces Intimae

Näytetään bloggaukset heinäkuulta 2005.

Nacht am

onpa tämä taas.
valvoin neljään asti aihioiden enkä päätynyt edes tyydyttäviin ratkaisuihin. nukuinpa sitten onnellisna puoli kolmeen ja nyt on pää kipeä ja edelliseen ehkä mitenkään liittymättä kurkkukin. siis kipeä. eniten harmittaa se että kun kerrankin (no, tämänkin kerran) olen yksin kotona niin en voi laulaa!
soittelinpa huvin ja urheilunkin vuoksi vanhoja pianokappaleita. on niin hilpeää kun ei tarvitse pinnistellä teknisesti tulkinnan kustannuksella, saati toisinpäin. ihmettelenkin kuinka vähän s.s. on laittanut minut ottamaan kappaleista irti, vai onko se vaan sitä etten osannut ottaa. no, anni (isosisko) sitten kans soitti, tavoitteli kai samanlaista huolettomuutta mutta kun taidot eivät riitä, muuttuu kaikki vaarallisen helposti ylimieliseksi hakkaamiseksi. eikä kaikilla musiikki muutenkaan tule sydämestä, täytyy sanoa viimeistään kuunneltuaan hänen tulkintansa puhkisoitetusta tunnelmapalasta yömerenrannalla. ei kai se ole yltiöromanttinen krumeluurattu myrsky meren rannalla? improilin taas vähän. olen varma että sointukolmikko johon olen niin ihastunut, liittyy wagnerin ringiin, Hageniin kai. en ole sitä itsekään voinut keksiä, on se niin hieno. ainakin se on muunnelma hagenista.

huomenna tai yli- pitäs kai käydä kaupungissa. kirjastossa toki mutta voisin yrittää jonkin sortin tapaamista kera unnan.

heh, pitkästä aikaa tartuin viiviin ja wagneriin. useaan kertaan luettuinakin jaksavat naurattaa. aivan loistavia.

nälättää.

päivän haiku:
ei pidä sinun
sinuas asettaman
yläpuolelleen.


juup. anni tuli kämpiltä mun seuraksi. vaikka oisin kai viihtynyt yksinkin. mut ihan hauskaa oli. kuunneltiin sävel on vapaata. se se vasta hauskaa olikin. vaikka toiveet aika tavanomaisia, ei montakaan erityisen kiinnostavaa.
päätä särkee hiukan.

päivän haiku

ilta jo kääntyy
yön kutsuvaan pimeyteen,
odottaa yhä.


Autuas taivas

kyllä sauna on sitten mahtava keksintö. paitsi meikäläisen olo on usein kylpemisen jälkeen hutera. mutta ne ensimmäiset ja toiset löylyt..ahh nautintoa.
pianoimprovisointi keskiyöllä on myös lähes elämän kokoista.


Libera Me

jälleen vaihteeksi menivät mökille. mikä niitä sinne viikko toisensa perään vetää? joku vastaisi että oma rauha mutta sen kokoinen porukka kyllä karkottaa sen rauhan mennessään. tajuaakohan kukaan että se jääkin tänne.

verdin requiemia. talvela on suuri. ja m. horne kovin tenoraalinen. mutta hyvä. monet tuttavani pitävät enemmän mozartista mutta itse en osaa päättää. verdiä kuuntelen ainakin mieluummin, on se ehkä dramaattisempi. toisaalta mozart tekee saman draaman ihan eri tavalla, ja ehkä juuri se konstailematon veistoksellisuus ja kudoksen puhtaus sekä nerokkaat ilmaisukeinot puhuttelevat. ei juuri ylimääräisiä nuotteja (kuten kuulemma olikohan figaron häissä)..
puccinia vähän, donde lieta usci, kvarttia ylempää toki. siis tavallaan. ja suhteellisen sanaton versio kevään äänistä. muutaman nachtigallin muistin. aika kivasti ääni kulkee mutta yskä niin en uskalla kovin.

luin annin lainaamaa kirjaa. se on vähän ruma, siis yleisotteeltaan. mutta jostain syystä juuri rumat kirjat tempaavat mukaansa. objektiivinen rumuus voi muuttua subjektiiviseksi kauneudeksi. ja näin voi ilman paradoksejakin käydä useamman/useimpien kokijain kohdalla. sitä paitsi on myönnettävä että rumuus on arvona ehkä kauniimpi kuin keskinkertaisuus. no ei ehkä rumuus mutta tietynlainen rujo karheus.

huomenna tekisi mieli kutsua juhis kylään. mutta sillä on luultavasti hommia päivän. niinpä en edes kehtaa mennä niille.

palannen vielä tänä iltana/yönä sekä rakkaan samickin (impr impr) että siluettiristikoiden ääreen. siihen saakka.

ai niin päivän haiku:
sitruunan tuoksu
nostaa veden silmiini
sitä se vain on.

niin ja piti kokeilla tuota kuvan lisäämistäkin. kuvan sisällöllä ei tällä kertaa liene mitään tekemistä minkään kanssa.


nuk nuk

kas kas.
aamulla kummastelin kun en millään jaksanut nousta vuoteesta, uni vain maittoi ja kerta toisensa jälkeen vaivuin horteeseen. (näin muuten tosi kummallisia unia, esim. pukuleikki prisman yläkerrassa [3A:n tytöt + satu + irene, jolla oli hyyyviin pitkät sääret], seremonialliset 18v syntymäpäivät kirkossa etc.) ...kun sitten siinä puoli kahdelta viimein heräsin/nousin ja sain lehden nenäni alle niin jopa huomasin että olen UNIKEKO. eli unikakki(ai)nen tai unikekko kuten lehdessä selvennettiin. en sentään gekko, se tuo jo etovia mielleyhtymiä.

A.Ponchielli: La Gioconda - Suicidio (Maria Callas) ..miten tuo tenori on voinutkin suorittaa roolit sellaiset kuni gilda, lucia (di L.) etc. aika kone. harvapa pystyy tekemään uskottavasti niin violettan, lady macbethin, mme butterflyn tai isolden kuin, mikä omituisinta, rosinan ja carmeninkin.
(täytyy myöntää että edita gruberovan varhaisrepertuaariin kuuluu rosina mutta se onkin tuollainen ilotulitusvitsi, tekniikkaharjoitus. sen sijaan aida, tosca, tai brünnhilde!! naurettavia ajatuksia. tosin dame J. sutherlandkin on levyttänyt ellei koko turandotia niin ainakin osia. mutta mumisee)
lauleskelin taas. händeliä vähän, aikas hupaa. tosin jotkut koloratuurit piti improvisoida kun en muistanut.
kalseaa. vettä ei varsinaisesti sada, vähän yritti ukkostaa. vaan ei. harmaata. ja kopfschmerzen, sen siitä saa kun uneloitsee pitkin päivää. ai muuten hyvä uutinen, kielestäni katosi rakkula joka oli siitä vaivalloinen että kun lauloin sanan schmerz, siihen koski kaksi kertaa.
tahtoisinpa ehkä meren rannalle. mutta en yksin kuten niin usein viime syksynä. kaipaan silmien väristä sumua. tai päinvastoin.

päivän haiku:

kuinka kummassa
et ole todellinen?
tuohan riuduttaa

hai()un runoiltuani gekoudun valveuneen.


Sat(t)umaa

huu. kuuntelinpa tuossa vahdingossa tässä vastikään kruunatun tangokuninkaan esityksen jostain tangosta. oli aika..öö. ei ainakaan hieno. sen sijaan haastattelussa vaikutti aika inhimilliseltä. mutta jos minä laulaisin tuolla tekniikalla niin parin vuoden päästä olisin vainaa. tai ainakaan en laulaisi. että menestystä vaan, ihme jos ääni säilyy. no, toisaalta aika matalalla se enimmäkseen pysyi mutta aikamoista riskeerausta ylärekisterissä. eikä edes kaunis ääni siellä sitten. mieluummin pitäydyn edita gruberovassa (jolla on kaunis ääni myös ja varsinkin ylärekisterissä) sekä muissa huikeissa. sitä paitsi tango ei puhuttele. ehkä en ole kyllin yksinkertainen moiseen, ynnä muuhunkaan danssimusiikkiin. syytettäköön sitten vaikka kapeakatseisuudesta. (sitä paitsi makuasioista voi kiistellä)

hänen elämäänsä:
-(epäedullinen) vuokrasopimus
-(lomalla oleva) lääkäri
-(näemmä mahdoton) tapaaminen ystävä(ttäre)n kanssa

aika mitätöntä. tänään kävin varsin kiintoisan keskustelun verkossa. taskuun ei jäänyt paljon muuta kuin hymy (omani, miten se muuten taskussa? persiissä kaiketi?) mutta oikeasti oli vallan erikoinen tuo sanainvaihto. piristi sattumanvaraisuudellaan ja kirpeydellään. säästä voi puhua toistekin. vai hapanimeläkö lieni (minusta tuo muoto toimii)

ohjelmassa seuraa päivän haiku:

tänään sain sentään
postia pohjoisesta
nenä - perfetto.

haigun runoiltuaan kirjailija poistuu kankaansa tykö.


König Marke

hitto, viime yönä kun kuuntelin debussy-levyä, havaitsin jotain omituista. keskellä railakkaahkoa neekerinuken cakewalkiahan on aivan selvä viittaus tristanin ja isolden alkusoittoon! siis miten ihmeessä tuo valtava agape-draama liittyy moiseen hetkutukseen? käsittämätöntä. clauden pila?
(suokaa anteeksi jos ranskankielisissä nimissä on kirjoitus-/taivutuspäätevirheitä)


Kenkätalo

hyvinkäy.
sain asunnon, siis huomenna menen tekemään sopimuksen. vähän kyllä hirvittää maksaa niin paljon niin pienestä mutta toisaalta halvempiakaan (no, ehkä kympin) ei ole tullut vastaan ja tuokin oli sen vertaisen metsästysravin tulos että parempi tyytyä kuin nuolla näppejään. sitä paitsi ollen enemmän tai vähemmän väliaikaisratkaisu menettelee. eikähän se niin parin neliön päälle ole kunhan saa nukkumapaikan ja omaa rauhaa. pitää toivoa että psoas on nimensä mittainen sitten.
voi suurperheen auvoa. isä ja johanna meni mökille *uimaan* ja minä ja anni jäätiin lapsenvahdeiksi. kraah. ainakin voin olla onnellinen siitä etten mitä todennäköisimmin konsa tule siittämään kahtatoista lasta. eipä siinä, hauskojahan ovat sopivan kokoisina annoksina mutta että 24/7, ei minua varten, ei. vaikka harvallapa tässä iässä moista katrasta lie :)
tänä iltana voisin yrittää jatkaa roomalaista neulanpistokokeiluna. harmittaa tosin jos koko luonnos pilaantuu. kuvataidetta siis.

runo:
juno
tuo jalo
jumalatar
sielun palo
luo valo ylleni
vihreä teryleeni
jousti
marcel prousti
kirjoitti tämän runon
tavattuaan Ju-non.

[tulipa yllättävän hieno, sisältäen mm. alluusion (casta diva) sekä huippuunsa hioutuneita riimejä (ylleni-teryleeni). ainakin hienompi kuin kuulun kuivakakun runo karhu ja joutsen joka syystä tai toisesta jäi varjoon voitettuaan runokilvan ala-asteen koululehdessä (kilvassa lieni yksi osanottaja. tosin runon lukijat kaipasinevat osanottoja]

tänään taas joycea. omituinen kirja. en ymmärrä miksi luen sitä mutta se siinä onkin hienoa. että saa joko tajuta tai olla tajuamatta. kaikesta huolimatta buck mulligan on kiihottava nimi.

jos joku todella haluaa että kerron elämästäni, on kunniakseni sanottava että se on raitista joskaan ei äärimmäisen siveää, sekä tähän mennessä ällistyttävän lyhyt suhteessa ikääni joka sekin alkaa numerolla 1 (ollen toki kaksinumeroinen). hiukan on vaivaannuttavaa tämä esittely mutta kun käsittääkseni *blogi* on tarkoitettu myös muiden luettavaksi, lienee tarpeen hiukan kosiskella (kuv.) ..sanottakoon vielä että olen kiltti. ja älykäs. sanokaa mitä sanotte.

fine dell' atto secondo (en taida kovin pitkälle osata noita järjestyslukuja, saa nähdä kuni käy)


Allein

yksin kotona.

[alkuhuomautus: vaikka tämän blogin varsin omahyväisesti oletetaan imevän puoleensa joitakuita seikkailumielisiä lukijoita/-jattaria, ei tekstissä mahdollisesti esiintyviä ulkopuolisia henkilöitä tahi paikkoja vaivauduttane esittelemään. pahoittelu. pyydetään myös anteeksi isojen kirjainten puuttumista (asiateksteissä moiset esiinty(ne)vät) ja toivon ettei ko. kuriositeetti anna kirjoittajan älykkyystasosta ala-arvoista kuvaa. sillä jokainen päivitys on runo. eikä runo tunne sääntöjä]

muut menivät kajaaniin, hakemaan innen ja eelin. en jaksanut. tosin lankesi näin ristikseni pyykkäystä (sitä tässä talossa riittää) mutta hoidin toimen ripeästi. lievää pianismia sitten. havaitsin myös ettei talossa ole oikein ruokaa. söin sitten valtavasti ruisleipää, joka oli tapojensa vastaisesti vieläkin maittavampaa. ja liinun suklaapiirakkaa. ai ja autoi(li)n aapon iihin. yöksi. en sitten mennyt käymään, pettyivät kaiketi. mutta kuinkas tuota ilman sukkia.

(harkitsee vielä isoja kirjaimia)

sataa. enkä löydä asuntovaunun avainta, se on kai isällä. todellisuudessa en edes tiedä millainen se on joten etse lie turha.
unna palaa tänään sieltä jostain. tavannemme ensi viikolla, yritystä ainakin on piisannut.

eilen oli mahtava ukkonen. ennätimme (liinu aada otto) käydä uimassa. aaltoja ei kyllä ollut juuri nimeksikään. ja vesi oli aika kylmää jo. några sevärdheter. ja junttilan perhe, mikä marsipaani-idylli. kädet pohjaan ja oo-jeeennus. sametti tukee, kuin pehmeä paasi taipuu, linssi siivilöi helon, valonväreiden leikin rikkoo ilmaantuessaan hiljaa, hylkeen kuono. mutta kukaan ei näe. krokotiilin kyynelet sekoittuvat suolaiseen veteen, hajoavat. todellisuus on kylmempi.

perjantaina ranua? kuinka kieltäytyisin?

nyt ehkä oopperaa. mielenkiintoista että aapo tykkäsi viime(ö)isistä kiusauksista. tai maria callas: mad scenesistä (sanalla sanoen mykistävä äänite, aivan loistava). mozartia ehkä, schauspieldir. tai entführung. sparafucilea koetan tässä joku päivä.
mutta nyt.
fine dell' atto primo